”Eiks me sovittu, että mä hoidan oman osuuteni ja se siitä? Mä olen nyt hommani tehnyt. En millään haluais alkaa hankalaks, mutta... Tiedät varmaan.”
Klubin takahuoneen ilmapiiri oli huomattavan kireä. Kukaan ei vastannut. Tilanne oli eskaloitunut siihen pisteeseen, että täältä ei välttämättä lähdetä elävänä. Ensimmäinen hikipisara kihosi Adam Jensenin otsalle. Uusi savuke syttyi. Katseet vaeltelivat ympäriinsä levottomina.
Tong puristi plutoniumista valmistetun robottikätensä nyrkkiin. Jossain kaukana haukkui koira.
Ruukunkorjaajat
Pelijumala Warren Spectorin luotsaaman Ion Stormin kyberpunkpeli Deus Ex (Pelit 9/2000, 91 p + Pelit suosittelee) on PC:n pelihistorian merkkipaaluja ja syystäkin. Monikerroksisessa scifitarinassa yhdisteltiin nokkelasti roolipeliä, räiskintää ja hiiviskelyä, mahdollistettiin useita eri pelityylejä ja saatiin valinnat tuntumaan oikeasti merkittäviltä. Jatko-osa Deus Ex: Invisible War (Pelit 2/2004, 84 p) oli ”ihan ok”, mutta ei yltänyt isänsä kaltaiseen loistoon. Nyt, yli 10 vuotta alkuperäisen pelin julkaisun jälkeen, Eidos Montreal aikoo täyttää nuo suuret saappaat.
Deus Ex: Human Revolutionin tapahtumat sijoittuvat ajallisesti vuoteen 2027, joten juonellisesti se on prequel, esiosa. Sankarimme Adam Jensen työskentelee bionisia parannusosia eli augmentaatioita kehittelevän Sarif Industriesin palveluksessa turvallisuuspäällikkönä. Tulospalkkiota Jensenin on turha odottaa, sillä kesken tavallisen työpäivän firman tiloihin hyökätään.
Koko laitos pannaan tuhannen päreiksi, työntekijät täyteen reikiä ja tuotekehittelyosaston kuumimmat uutuudet nyysitään. Adam saa osansa ja makaa kuolemaisillaan. Onneksi David Sarif latoo dollarit tiskiin ja palauttaa Jensenin elävien kirjoihin huippuunsa asti viriteltynä koneihmisenä, kyyborina, varusteltuna toinen toistaan hienommilla augmentaatioilla.
Robo-Rent-A-Cop Jensen lähtee jäljittämään varastettua tavaraa. Vähitellen hyökkäyksen yksityiskohdista paljastuu yhtä sun toista kummallista. Potissa onkin isommat panokset kuin pelkästään yhden firman liikesalaisuudet. Kuka todella oli iskun takana ja miksi? Liittyykö ihmisten koneellista parantelua kiivaasti vastustava kansalaisjärjestö asiaan? Onko Adam itse enemmän ihminen vai kone?
Juoni kasvaa alun kutkuttavista asetelmista pelin edetessä varsin eeppiseksi ja sisältää enemmän salaliittoja, Illuminateja ja vainoharhaa kuin koko Uuden Suomen blogiosasto. Jensenin tekemät valinnat vaikuttavat tietysti loppuratkaisuun, joita on ensimmäiselle osalle uskollisesti useita erilaisia. Viittauksia ja silmäniskuja ekan Deus Exin suuntaan on pelin täydeltä, mutta vaikka tuo klassikko olisikin vieras, voi Human Revolutionista silti nauttia täysin rinnoin. Ykkös-Deusin ystävien kannattaa katsoa lopputekstit kokonaan.
Kolmesti merkitty mies
Pelillisesti Deus Ex: Human Revolution seuraa isoisänsä jalanjäljissä. Adamin seikkailut vievät tämän ympäri maailmaa pääasiassa erilaisiin toimistorakennuksiin ja tutkimuskeskuksiin milloin minkäkin salaisuuden tai panttivangin perässä. Tehtävät on jaettu pienempiin välitavoitteisiin, jolloin päämäärä pysyy koko ajan selkeänä eikä turhaa haahuilua ole.
Sivutehtäviä pelimaailmasta ei löydy ylenpalttisen paljon, mutta valtaosa niistä liittyy tavalla tai toisella pääjuoneen valottaen tehtävien taustoja, hahmojen menneisyyttä tai muuta tarinassa esille tullutta. Tämä tekee niistä huomattavasti kiinnostavampia kuin monien muiden roolipelien unettavat juoksupoikailut (katson sinua, Bioware!).
Lähestymistapansa tehtävätavoitteiden saavuttamiseen voi ensimmäisen Deus Exin tyyliin valita vapaasti: väkivaltaan luottava kovanaama antaa rynnäkkökiväärin laulaa, ovela kettu hiippailee näkösuojien takana ja tainnuttaa vartijat, salamurhaan taipuvainen sniputtaa yksinäiset uhrit kaukaa ja niin edelleen.
Valinnanvaraa riittää ja kentät ovat täynnä vaihtoehtoisia etenemisreittejä, jotka saattavat olla avoinna vain tietyt augmentaatiot ostaneelle. Periaatteessa peli kannustaa hiiviskelyyn ja konfliktien välttämiseen, sillä täysin huomaamattomasti suoritettu tehtävä palkitaan kokemuspistebonuksella. Välttämätöntä salavihkaisuus ei kuitenkaan ole.
Lähietäisyydelle hiippaileva Adam hoitelee viholliset joko unten maille tai kuoliaaksi kyberneettisillä osillaan, mutta tulitaistelusta pitäville löytyy pitkän kantaman aseita varsin riittävät määrät. Peruspyssyjen, kuten pistoolin, rynnäkkökiväärin ja tainnutusnuolien, lisäksi valikoimissa on laserkiväärin, paineaaltoja ampuvan mellakantorjunta-aseen ja plasmakiväärin (jota en koskaan löytänyt, ammuksia kyllä) kaltaisia eksoottisempia tuliluikkuja.
Lähes kaikkiin pyssyihin voi asennella erilaisia viritysosia, joiden avulla jopa tavallisesta pistoolista rakentuu tehokas murhaväline. Aseita tarvitaan erityisesti tympeissä pomomatseissa, joita ei onneksi ole monta. Silti kohtaamiset istuvat suoraviivaisina tulitaisteluina hieman huonosti peliin, joka muuten tarjoaa mahdollisuuksia kekseliäisyyteen ja monipuolisiin ratkaisuihin.
Rakennamme sinut
Human Revolutionin hahmonkehitys perustuu Adamin augmentaatioihin. Erilaisia biomekaanisia parannuksia ja niiden kehitysasteita on kymmeniä, kaikki ovat ainakin jossain tilanteessa hyödyllisiä. Hiellä tienatut kokemuspisteensä voi upottaa yleishyödyllisiin parannuksiin, kuten vihollisten näkökentät osoittavaan tutkaan ja isompaan inventaarioon, tai näkymättömyyden kaltaisiin vähän erikoistuneempiin ominaisuuksiin. Vaikka Jensenistä kehkeytyy pelin kuluessa aika superkyybori, ei yhden läpipeluun aikana saa mitenkään hankittua kaikkia parannuksia kehoonsa.
Kaikkia eteen tulevia ongelmia ei ratkaista hiipimällä tai ampumalla vaan juttelemalla. Human Revolutionin keskustelusysteemi on ehkä paras näkemäni yhdistelmä dialogipyörää ja valmiita repliikkejä. Valinnoissa on nähtävissä sekä Jensenin äänensävy tai tunnetila, ja pätkä siitä, mitä ukko suustaan tulee päästämään. Tällä tavoin vältetään esimerkiksi Mass Effectien epämääräiset (ja usein varsinaisen repliikin suhteen samanlaiset) vaihtoehdot, mutta silti säilytetään tietynlainen yllätyksellisyys keskusteluissa.
Lässytyksen lisäksi systeemiä käytetään suostutteluepisodeissa, joissa vastapuoli on puhuttava omalle puolelle. Yksi hyödyllisimmistä augmentaatioista onkin sosiaalisia kykyjä tehostava robottiaivo, joka antaa lisätietoa suostuttelukohteen tunnetilasta ja antaa äärimmäisenä apuna käyttöön feromonisuihkeet.
Toisen ”minipelin” tehtävän täyttää hakkerointi, jota tehdään joka välissä LolzSecimäisellä raivolla. Deus Exin maailma on täynnä lukittuja ovia, tietokoneita ja kassakaappeja, joiden salaisuudet kaivetaan esiin eräänlaisessa virtuaalitodellisuudessa datasolmuja kaappaamalla. Varsinkin pelin alkupuolella tämä on aivan käsittämättömän tuuripainotteista touhua.
Vaikka homma helpottuu loppua kohden oikeiden augmentaatioiden hankkimisen jälkeen, on hakkerointi silti pelin heikoin osa-alue. Bonusärsyttävyytenä Jensen ei osaa haksoroida kyykyssä vaan pomppaa tietsikkaa tai lukkoa räplätessään jaloilleen. Sepäs tarkkasilmäisiä vihollisia ilahduttaa!
Anna kyynelten tulla
Grafiikan osalta Human Revolution on ylempää keskitasoa. L.A. Noiren jälkeen hahmojen kasvoanimaatiot vaikuttavat muovisen kököiltä eikä huulisynkkakaan osu aina kohdalleen. Vastapainoksi pelin ympäristöt ovat parhaimmillaan tosi näyttäviä, ja erityisesti Hengshan kaduilla on Blade Runner -estetiikka toiminut selvänä inspiraation lähteenä. Muutenkin visuaalinen ilme on fiksu ja yhtenäinen: sekä käyttöliittymässä että pelimaisemissa toistuvat musta ja kulta ovat toimiva yhdistelmä, joka antaa Human Revolutionille varsin leimallisen ja tunnistettavan tyylin.
Päähenkilön Matrix-look pitkine nahkatakkeineen toimii vuonna 2011 enää ironiana. Jensen ei näytä Adamilta vaan Urpolta, mutta onneksi muiden hahmojen puvustus on hoidettu tyylitajuisemmin. Ääninäyttelyssä kaava toistuu: Jensenin pahaenteisen karski kähinä lähinnä huvittaa, ja taas muut hoitavat osansa kunniallisemmin. Michael McCannin musiikit hoitavat hommansa tunnelmanluojana, vaikka mitään ykkös-Deus Exin tunnarin kaltaisia kestohittejä ei soundtrackilta löydy.
Deus Exin fanipoikana on pakko myöntää, että olen yllättynyt siitä, miten hyvin Deus Ex: Human Revolution täytti siihen kohdistuneet kohtuuttomat odotukseni. Pelillisen sisällön osalta Human Revolution on todella lähellä alkuperäistä Deus Exiä, juoni on toimiva, tehtävät hyvin suunniteltuja ja tekninen toteutus riittävän hyvä.
Eidos Montreal on onnistunut todella hyvin, pelistä ei löydy oikeasti merkittävää valittamisen aihetta. Suurimmat heikkoudet ovat kehno hakkerointi, hieman liikaa toinen toistaan muistuttavat toimistokentät ja heikohkot pomotaistelut. Ne ovat kaikki pieniä, helposti anteeksiannettavia vikoja, jotka eivät pilanneet minun pelikokemustani.
Minä olen tyytyväinen: 11 vuoden jälkeen mestariteos sai arvoisensa jatko-osan. Deus Ex Forever!
Vaiko Deus Ex Forever, mutta pahalla tavalla. Eivätköhän kyberavaruuden kiukkuvihaajat keksi jotain, sillä ei mikään voi oikeasti toteuttaa sähkölampaiden unelmia kyborgista.
91
