Suomi-ilmiö
Deus Ex: Nihilum
Paluu pahaan tulevaisuuteen
Deus Ex sai lisälevynsä, fanivoimin tehtynä ja vain 13 vuotta myöhässä.
Harva peli on niin rakastettu pc-pelaamisen kaanonissa kuin Warren Spectorin kyberpunkroolipeli Deus Ex vuodelta 2000. Klassikkopeli oli enemmän kuin osiensa summa: se oli ruma, kankea ja vihollisten tekoäly oli surkea. Se kuitenkin vei pelaajiensa sydämen monimutkaisella ja kunnianhimoisella tarinankerronnalla, mainiolla hahmonkehityksellä ja lyömättömällä kenttäsuunnittelulla, joka tarjosi useita eri reittejä ja toteutustapoja tehtävien tavoitteille.
Vuonna 2011 julkaistu Human Revolution oli kaikin puolin onnistunut jatko-osa, mutta jotain alkuperäisen tunnelmasta oli – jos ei nyt kadotettu, niin muutettu. Deus Exin kyyninen ja paskainen dystopia oli Human Revolutionissa vaihtunut tyylikkääseen, pintakiiltävään scifimaailmaan, jonka esteettinen tyyli oli lähempänä animea kuin länkkäriscifiä.
Nyt saavat veteraanit fiilistellä alkuperäisiä, synkkiä visioita ensimmäisen Deus Exin ilmaisella yksinpelimodi Nihilumilla, joka tarjoaa lähes kymmenen tunnin pituisen kampanjan Deus Exin salaliittoja kihisevässä maailmassa. Suomalaista tekoa oleva modi on kuin lisälevy, jota Deus Ex ei koskaan saanut.
Valkoiset miehet eivät osaa näytellä
Nihilum sijoittuu vaihtoehtoiseen aikajanaan, joka poikkeaa Deus Exin kaanonista. Dentonin veljesten asemasta YK:n terrorisminvastaisen yksikön ensimmäisenä nanoagenttina häärää entinen poliisi, koodinimeltään Mad Ingram. Agenttikokelaan koettelemukset alkavat Hongkongin Kowloonin kaupunginosasta, jossa kybervakooja selvittää paikallisen järjestäytyneen rikollisuuden yhteyksiä Manner-Kiinassa tehtyyn terrori-iskuun.
Faniprojektiksi Nihilumin kerronta on vakuuttavan lähellä emopelin tasoa, amatööritausta näkyy ainoastaan kesäteatterimaisessa ääninäyttelyssä. Varsinkin Mad Ingramin itsensä näyttelijä kuulostaa valkoiselta mieheltä vetämässä huonoa Mike Tyson -imitaatiota. Köpöiseen näyttelyyn tottuu nopeasti, ja kokonaisuutena Nihilum onkin varsin hyvätasoista fanifiktiota. Sen kertomus starttaa hitaasti, mutta kiihtyy varsin komeaan lentoon puolenvälin seutuvilla. Käsikirjoituksessa haittaa vain väkinäinen huumori, jota viljellään turhan paljon. Kannattaa mieluummin olla liikuttavan tosissaan kuin kuvitella, että huumori on oikeasti hyvä idea.
Kenttäsuunnittelu on harrastelijaprojektiksi erinomaista. Kuten Deus Exiin kuuluu, kentissä on useita reittejä ja vaihtoehtoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Emopelin tapaan alkupuolen kentät kärsivät visuaalisesti tasapaksusta harmaasta yleisilmeestä, mutta pelin edetessä ympäristöt monipuolistuvat.
Konkarien koettelemukset
Nihilum on selkeästi suunnattu emopelin veteraaneille, sillä kenttäsuunnittelun vaikeustaso yllätti iloisesti kireydellään. Originaali-Deusin viime pelikerrasta on kulunut useita vuosia, ja Nihilumissa pitikin todella raapia harmaita aivosoluja oikean etenemistavan löytämiseksi. Jotkin juoneen kuuluvat tavoitteet on piilotettu yhtä hyvin kuin emopelin kaikkein vaikeimmat salaisuudet. Vaikeus ei silti tunnu epäreilulta, sillä kontekstin huomioiden piilopaikat ovat järkeenkäypiä.
Kenttäsuunnittelu kärsii kuitenkin tietyissä kohdissa epämääräisistä tavoitteista, joiden takia päädyin useamman kerran haahuilemaan paikkoihin, joissa en voinut vielä tehdä mitään. Oikea reitti yleensä löytyi vasta, kun olin palannut takaisin kentän alkulähteille ja kokeillut jotain muuta.
Vihollisten osalta vaikeustaso vaihtelee epäjohdonmukaisesti, joskin samasta ongelmasta kärsi myös emopeli. Peli on vaikeimmillaan alkupuolella, kun hahmoa ei ole vielä päivitetty ja ampumataito on surkea, mutta kun kykyjä on kartutettu ja supervoimat avattu, peli muuttuu läpijuoksuksi. Varsinkin näkymättömyys on niin naurettavan tehokas kyky, että sen käyttäminen tuntuu huijaamiselta.
Mutta aivan loppumetreillään Nihilum kiristää vaikeustasoruuvia niin tuntuvasti, että herkemmän eteneminen saattaa järkytykseltä tyssätä ennen loppuratkaisua. Pelin viimeistä kenttää vartioivat taistelutaidoiltaan emopelin Gunterin veroisten tappajakyborgien armeija, joita ei niin vaan kolkatakaan.
Ankea karkea tulevaisuus
Paras kehu, jonka Nihilumille voin antaa, on se, että modin suurin heikkous on Deus Exin pelimoottori. Ion Stormin magnum opus oli ruma, kankea ja vanhanaikainen jo julkaisuvuonnaan 2000, eikä se todellakaan ole kestänyt aikaa kovin hyvin. Erityisesti räiskintä on tunnotonta sohellusta, jossa pärjääminen paljon riippuu tuurista.
Moottorin surkeuden huomioon ottaen on suorastaan ihme, että Nihilum koskaan valmistui. Tavallaan ei yllätä, että moisen uskomatonta jääräpäisyyttä vaatineen suorituksen takaa taas vaihteeksi löytyy suomalainen, sillä modin tehneen nimimerkki FastGamerrin takaa löytyy vantaalainen Mika Hagman.
”Jos antaisin neuvon modaajille nyt, sanoisin, että älä missään nimessä käytä Deus Exiä. Se on aivan hirveä moottori”, manaa Hagman.
Moottorin ongelmat näkyvät Hagmanin mukaan erityisesti kenttäsuunnittelun vaikeudessa. Monet Nihilumin vaikuttavista kentistä olivat alun perin vieläkin kunnianhimoisempia.
”Se ärsytti eniten, kun oli idea, joka ei toiminut, koska moottorissa on virheitä. Tämä on todellakin kasvattanut kunnioitusta pelien suunnittelijoita kohtaan”, Hagman toteaa.
Ikuisuusprojekti paketissa
Nihilum on projektina ollut Hagmanin kirjoissa jo vuodesta 2004, jolloin hän ensimmäistä kertaa pelasi läpi originaalin. Käytännössä projekti on kuitenkin ollut suurimman osan ajasta jäissä Hagmanin työskennellessä Deus Exin UNATCO Born -modin ja Jedi Knight: Dark Forces 2:n TODOA -modin parissa. Vaihtoehtoista JC Dentonin tarinaa kertonut UNATCO Born ei koskaan toteutunut, mutta osa sen materiaaleista kierrätettiin Nihilumiin.
Nihilumin urakasta leijonanosan Hagman on tehnyt vuodesta 2010 eteenpäin. Nihilumin on tarkoitus jäädä Hagmanin viimeiseksi hankkeeksi modiskenessä. Vaikka modausharrastusta aloittaessaan Hagman harkitsi pelien kehittämistä työnä, nykyään poliittista historiaa opiskeleva ja valtiolle työskentelevä Hagman aikoo kanavoida luovat energiansa kirjoittamiseen.
Nihilumin visuaalinen tyyli on enimmäkseen samaa harmaata dystopiaa kuin Deus Exissä, mutta väriläiskinä kenttädesignissa näkyvät myös Human Revolutionin oranssinsävyistä designia. Hagman myöntää Ihmiskumouksesta otetut vaikutteet ja kehuu jatko-osaa.
”Human Revolution tuntui heti Deus Exältä. Se oli odotuksen väärti. Visuaaliset vaikutteet Human Revolutionista ovat Nihilumissa selkeimpiä”, Hagman sanoo.
Maailmaa tallaten
Erinomaisen kenttäsuunnittelun ja mukaansatempaavan tarinan lisäksi erityisen kunniamaininnan ansaitsee Nihilumin yli kahden tunnin ja 80 kappaleen ääniraita, joka sopii täydellisesti Deus Exin maailmaan. Aivan emopelin tunnusbiisin ja Hongkong-teeman veroisia korvamatoja ei Nihilumista löydy, mutta musiikki onnistuu silti vangitsemaan alkuperäisen tunnelman. Ääniraidan säveltäjä on toinen suomalainen, Retroxor-nimimerkkiä käyttävä muusikko Panu Akrenius.
Kehnon moottorin ympärille käytännössä yhden miehen kasaama Nihilum jaksaa vaikuttaa mittakaavallaan. Mad Ingramin seikkailu vie agentin ympäri maailmaa aina Hongkongista Valkoiseen taloon ja ehtii kertoa varsin polveilevan saagan, vaikka emopelin pituiseksi kampanja ei sentään veny. Omaan peliini aikaa kului arviolta 8–9 tuntia, enkä voi väittää nuohonneeni jokaista nurkkaa modista.
Nihilumilla on peräti neljä lopetusratkaisua, joissa Mad Ingram voi valita yhden maailmanvaltaa tavoittelevista salaliitoista tai haistattaa vitut koko systeemille. Hätähousuinen pelaaja voi kuitenkin missata osan ratkaisuista. Suosittelen käymään viimeisen kentän aikana laboratoriossa, kun sitä pyydetään, sillä muuten puolet vaihtoehdoista menee ohi.
Heikkolaatuista ääninäyttelyä lukuun ottamatta Nihilum kelpaisi jopa kaupalliseksi lisäosaksi alkuperäiselle Deus Exille. Jos alkuperäisen pelaamisesta on kulunut pitkä aika, voi modiin sisälle pääseminen olla vaikeaa, sillä Nihilum on suunniteltu veteraaneille. Hankalan ja tarinallisesti hidastempoisen alun jälkeen Nihilum nostaa kuitenkin kytkintä ja tarjoaa kerrassaan mainion kyberpunk-seikkailun ja kunnianosoituksen vanhalle klassikolle.
Nihilum on rakkaudella tehty kunnianosoitus, joka ei kalpene esikuvansa rinnalla.
Lassi Lapintie
Näin asennat modin
Deus Ex: Nihilum löytyy osoitteesta http://www.moddb.com/mods/nihilum
Asentaminen ei vaadi erillistä modienhallintasoftaa, sillä modin mukana tulee automaattinen asennusohjelma, joka asentaa modin Deus Exin kansioon. Modi vaatii 1112fm -versioon päivitetyn Deus Exin. Steamissa tarjolla oleva Deus Ex Game of the Year -versio toimii sellaisenaan.
Nihilumin kanssa suositellaan myös Deus Exin New Vision -grafiikkamodia, joka päivittää ympäristön tekstuurit terävämpään kuosiin. Modi löytyy osoitteesta http://www.moddb.com/mods/new-vision ja se asennetaan purkamalla grafiikkatiedostot pelin kansioon.
