Kriisipesäke
Jos ajankohtaista aihetta sotapelille haluaa, Israel vastaan arabit on ollut varma valinta jo yli 50 vuotta. Divided Ground ei kuitenkaan käsittele alueen aivan uusimpia kahinoita, vaan sijoittuu vuosiin 1948#1973.
Israelin valtion lyhyt historia on ollut täynnä levottomuuksia. Itsenäisyytensä ensimmäisen neljännesvuosisadan aikana se kävi arabinaapureitaan vastaan kaikkiaan neljä sotaa # ja voitti ne kaikki. Talonsoftin Divided Groundista selviää miksi, milloin ja missä.
Divided Ground on osa Talonsoftin pitkäikäistä Campaign Series -sarjaa, jonka aiemmat osat (East Front, West Front, East Front II ja Rising Sun) ovat pyörineet toisen maailmansodan eri rintamilla.
Army Aavikko
Neljästä tarjolla olevasta kampanjasta kaksi sijoittuu vuoden 1967 kuuden päivän sotaan ja kaksi vuoden -73 Yom Kippur -sotaan. Yksittäisiä taisteluita voi pelata myös vuoden -48 Israelin itsenäisyyssodan sekä vuonna 1956 käydyn Suezin sodan tiimoilta.
Ajanjakso on suhteellisen harvoin nähty strategiapeleissä ja kalustokin niin muodoin tuoretta: ei enää (juurikaan) toisen maailmansodan vehkeitä, eikä toisaalta myöskään nykyajan Abramseja ja kumppaneita. Mielenkiintoisesti myös molemmilla puolin rintamalinjaa voi olla ihan samanlaista kalustoa, asekauppiaille kun tunnetusti kelpaa niin juutalais- kuin muslimiasiakas.
Talonsoftille tyypilliseen tapaan peli on kunnioitettavan perusteellinen ja pikkutarkka kaluston mallinnuksessa, ja vaunua ja vekotinta piisaa laidasta laitaan. Sinänsä monipuolisista moninpelimuodoista lähinnä Play-By-E-Maililla on enemmän kuin erikoisuusarvoa. 16 hengen samanaikaiseen nettipeliin kannattaisi varata Sormusten herra odottelulukemiseksi.
Ikä alkaa painaa
Divided Groundin taustalla puksuttava pelimoottori on pohjimmiltaan sama kuin jo Campaign-sarjan ensimmäisessä pelissä, neljättä vuotta sitten ilmestyneessä East Frontissa, ja se alkaa näkyä. Vaikka enginen tuhoisimmat bugit on aikojen saatossa saatu nitistettyä, sen perusrakenne ja käyttöliittymä ovat säilyneet entisellään.
Talonsoftin grognardit tuntuvat tuumivan, että kun strategiapelien käyttöliittymät olivat kankeita hirvityksiä vuonna 1985, ne saavat luvan olla sitä nykyäänkin. Maailma kuitenkin muuttuu ja nykypäivän helppokäyttöisten mutta silti monipuolisten ja -mutkaistenkin pelien keskellä Campaign Series on lähinnä rasittava. Kyllä senkin käytön oppii, ja pelaaminen alkaa lopulta miten kuten sujua, mutta ajattelemattomuuksia ja töppäyksiä on kuin miinoja Golanin rinteillä.
Pelimoottorin toinen perinneongelma on turha lautapelimäisyys. Vaikka niin maastografiikka kuin yksikötkin ovat sinänsä ihan hyvännäköisiä, ne näyttävät enemmän pelilaudalta ja nappuloilta kuin oikealta taistelukentältä. Tosin se lienee tarkoituksellista. Muuten pelin graafinen ilme on varsin karun ja virallisen oloinen, mikä ei sekään juuri lisää siellä olon tuntua.
Nyt saa riittää
Tämä on sinänsä sääli, sillä Talonsoft näyttää Divided Groundilla jälleen kerran, että se kyllä osaa tehdä realistisia, yksityiskohtaisia ja myös mielenkiintoisia raskaan sarjan strategiapelejä. Kyllä tätäkin pelasi ihan yllättävänkin mielellään, vaikka etenkin alkuun käyttöliittymä kiroilutti. Peli mallintaa sodankäyntiä hyvin: taktiikat ja tapahtumat ovat realistisia ja tekoälykin käyttäytyy uskottavasti.
Toivottavasti tämä jää kuitenkin nykymuotoisen sarjan viimeiseksi peliksi. Campaign Seriesin osat ovat aina tuntuneet enemmän lisälevyiltä kuin kokonaisilta peleiltä, sillä pelillisiä uudistuksia on viljelty niukemmin kuin EA Sportsin sarjoissa konsanaan. Tavallaanhan toki uudet yksiköt, kartat ja kampanjat vaativat tiimiltä kovasti työtä ja ehkä oikeuttavat myymään peliä täysihintaisena, mutta nyt vanha sotaratsu alkaa kerta kaikkiaan olla loppuun ajettu luuska. Jos seuraavakin osa (Korea? Vietnam?) käyttää samaa runkoa, taidan kääntää pistemäärän numerot toiseen järjestykseen.
75
