Kauan odotettu Dungeon Keeper marssi juhlivan kulkueen kärjessä, esitteli vänkiä yksityiskohtiaan, heilautti näppäriä nyanssejaan ja oli Maailman Paras. Mikä riemukkaan nerokas se olikaan, mikä kliseettömyyden perikuva sen idea olikaan!
Dungeon Keeper lupasi aikoinaan kääntää fantasiakliseet päälaelleen: sankarit kokoontuvat tunkeutuakseen luolaholvistoon, jonka keskellä sykkii sydän ja mittaamattomat aarteet. Mutta tällä kertaa pelaaja onkin se paha Musta Niko, jonka ansat ja hirviöt vaanivat seikkailijoita.
Kyllä näinkin, mutta vastassa on myös toisia Dungeon Keepereitä. Pari vuotta sitten luvattu käänteinen roolipeli on lupsahtanut reaaliaikaiseksi strategiapeliksi, perimältään C&C/Warcraft-luokkaan. Kyllä kliseen kliseeksi tunnistaa, vaikka se olisikin jalat ylhäällä.
SimKeeper
Pelaajan tarkoitus on valloittaa rauhallinen maa toisensa jälkeen kaivamalla pikkuinen luolaholvisto niiden perustukseen, houkutella hirviöitä ja nitistää kilpailevat Dungeon Keeperit sekä mahdolliset sankarit ja maan valtias. Pelin lopputaistelu käydään Avataria vastaan.
Dungeon Keeperin perusainekset ovat tutut: kerätään kultaa, jolla rahoitetaan luolaston laajennus, maksetaan hirviöiden palkat ja muut juoksevat kulut, niin kuin harjoittelu, loitsiminen ja sellaiset. Luolaholviston rakennus alkaa luolaston sydämestä (Dungeon Heart). Sydämen tuhoaminen eliminoi sen omistavan Dungeon Keeperin puh pah tästä pelistä pois.
Pelaaja maalaa hiirellä alueet, jotka louhitaan, ja sitten virtuaalikapitalismin ikeen alla työskentelevät impit, loitsuin luodut pikkupirut, poistavat ne. Impit lisäksi louhivat kultaa ja jalokiviä, vahvistavat seiniä, ja valtaavat luolastoa sekä vihulaisen huoneita omistajansa nimiin.
Impit, niin kuin muutkin hirviöt, siirretään töihin Pahan Kädellä, eli napataan niskasta kiinni ja pudotetaan haluttuun paikkaan, mutta vain omalle alueelle. Esimerkiksi harjoitushalliin tiputettu hirviö alkaa harjoitella, vihollisen lähelle tiputettu tapella ja siihen tyylin. Koska pelaaja on paha, hän voi lätkiä hirviöitään, mikä kohentaa näiden työtehoa.
Rakennetaan
Impien louhimaan tyhjään, omaan tilaan rakennetaan huoneet. Kultaa varten rakennetaan aarrekammio, ja hirviöitä varten makuusali sekä hautomo, josta rumaturvat voivat hakea kananpojan näköistä särvintä. Kun vielä hirviöporttiin kaivetaan yhdyskäytävä, voikin alkaa odotella töihin tulijoita. Tietyt huonetyypit houkuttelevat tiettyjä hirviöitä, joten kirjaston ja harjoitussalin jälkeen joutuukin panostamaan tutkimustyöhön.
Tutkimustyötä harjoitetaan kirjastossa, ja siellä esimerkiksi velhot tutkivat uusia loitsuja ja rakennuksia. Jokseenkin tyhmästi loitsut ja rakennukset tutkitaan aina samassa järjestyksessä, joten pelaaja ei voi siihen vaikuttaa. Sama vaivaa ovia ja ansoja tuottavaa työpajaa: pelaajan on tyytyminen siihen mitä peli parhaaksi katsoo.
Parakissa voi hirviöitä niputtaa ryhmään, ja hyppäämällä johtajan nahkoihin voi kuljettaa koko ruman ryhmänsä 3D-tilassa sotimaan. Vankilaan vangitaan vihulaisia, ja sitten heitä kidutetaan kidutuskammiossa. Temppelissä voi uhrata omia hirviöitään, esimerkiksi jumalille annettu Mistres/Orc/Bile Demon-yhdistelmä tuottaa Horned Reaperin, äärimmäisen tuhokoneen. Hautausmaalle raahatut ruumiit houkuttavat vampyyreita, Scavenger Roomiin töihin pannut hirviöt houkuttelevat lajitovereitaan oikealle puolelle.
Koko rakentamisjuttu on sikäli typerä, että käytännössä jokainen rakentaa jokaisen huoneen, koska niiden seuraukset ovat aina positiivisia: esimerkiksi kidutuskammio ei saa hermostuneita hirviöitä vaatimaan lisää palkkaa, tai mitään vastaavaa. Luolaston pohjaratkaisullakaan ei juuri ole merkitystä, kunhan rakentaa aarrekammiot lähelle kultaa. Loitsuista vain muutamalla on kummempaa käyttöä.
Doom Keeper
Oikeat huonetyypit siis houkuttelevat paikalle eri ötöjä. On keskenään taistelevaa hämähäkkiä ja kärpästä, koppakuoriaisia, örkkejä, velhoja, peikkoja ja lohikäärmeitä. Hirviöitä on tarjolla vain rajoitettu määrä, joten kilpailu niistä on kova.
Erikoismaininnan ansaitsevat Dark Mistress ja Bile Demon. Musta Neito on kokonahkaan pukeutunut Dominatrix, joka pitää kiduttamisesta, ja poksahtaa kidutuskammioon ruoskittavaksi, mistä poliittisesti korrektit jenkit luonnollisesti vähän hermostuivat. Bile Demon antaa aihetta pohtia Bullfrogin anaaliaddiktioa, sen paras ase kun on pahanhajuinen pierupilvi. Öhöhö...cool! Kyllä Myrkyn lukijoita nyt naurattaa.
Hirviöiden housuihin (tai vastaaviin) voi livahtaa ja kirmata kolmiulotteisesti käytäviä kuin Doomissa ikään. Ominaisuudella on hyvin vähän käyttöä. Joskus hitaasti liikkuvien ötöjen nahkaan kannattaa soluttautua, esimerkiksi kun pitää muiluttaa lohikäärme syvälle vastustajan linjojen taa.
Taisteluissa kumpikin osapuoli yleensä kippaa paikalle Pahan Kädellä mahdollisimman paljon parhaita hirviöitään, ja evakuoi sen kuluessa heikoksi hakattuja. Strategista ajattelua ei juuri tarvitse. Usein aivan pelin alussa käytävä iso taistelu ratkaisee jo koko kentän, ja sitten pari tuntia lakaistaan rippeitä. Huoh...
Avataria ahdistelemassa
Dungeon Keeper tarjoaa parinkymmenen tehtävän kampanjan, mukana viisi salakenttää (en jaksanut etsiä), ja lisäksi monipelikentät voi pelata yksinkin, kun käynnistää pelin parametrillä -1PLAYER. Kaikkihan tietävät, että ysivitosessa käynnistysparametrit annetaan shortcutissa.
Grafiikka on synkkää ja sen paletti on varmaan ostettu samasta kaupasta kuin Quakenkin. Kentät ovat vain leikisti kolmiulotteisia, sillä mitään mäkiä kivenjärkäleiden vieriä tai muitakaan tasoja ei ole. Näyttöä voi zoomailla ja kieputtaa tarpeeksi monipuolisesti.
Ötökaarti on toteutettu spriteillä, mikä ei haittaa kuin 3D-tilassa, jolloin ne pikselöityvät pahasti. Äänipuoli on hyvä, efektejä ja muuta turinaa on tarpeeksi. Flash 3D:n juuri hankkineena minun täytyy kai huomauttaa puuttuvasta 3D-korttituesta, mutta peli pyöri SVGA:llakin nuhapumpullani enimmäkseen täysin pelattavasti.
Harvoin on mikään peli saanut yhtä varauksetonta vastaanottoa kuin Dungeon Keeper, joka Internetissä kohotettiin samantien jotakuinkin Maailman Parhaaksi Peliksi. Minusta alkoi jo tuntua, että onko minussa nitkun ja Bullfrogin mollaajan vikaa.
Yksi syy vahvaan ensi-iskuun on varmasti Keeperin runsas "Cool feature!" -sisällys, eli hillitön erilaisten pikkuhienouksien matto. Kun ihmiset riivaavat kanoja ja yrittävät tulla syödyksi, jää huomaamatta, että varsinainen pelirunko on yksinkertaisen suoraviivainen "rakenna kaikki huoneet, heivaa hirviöt paikalle" -peli. Aika pian ylisanahana menikin kiinni ja pelin ongelmat pomppasivat näyttämölle.
Vaikka peli ensin liimaakin monitorin ääreen kuin Eri Keeper, se alkaa pahasti toistaa itseään kun uusi nähtävä loppuu. Toisto vielä korostuu, kun tutkimustyö etenee aina samassa järjestyksessä. Toiseksi Dungeon Keeperissä on Bullfroginkin tunnustama paha tekoälyongelma, tekoäly ei välttämättä tee mitään. Vika lienee nimenomaan julkaistussa versiossa, sillä hivenen aikaisempi beta (jolla pelasin suurimman osan) ei tuntunut moisesta kärsivän. Tosin en nähnyt kehuttuja tekoälyn nerokkuuskohtauksiakaan, ja noin neljää-viittä tasoa lukuunottamatta häviö ei ollut kerta kaikkiaan mahdollista. Itse asiassa moninpelikentistä irtosi enemmän peli-iloa kuin kampanjasta.
Valitettavasti nämä "haastavat" kentät olivatkin sitten ylivoimapelivetoisia kikkakenttiä, eli kenttään on tavallaan "ratkaisu", joka tuntuu olevan ainoa tapa läpäistä se. Itse jämähdin toiseksi viimeiseen kenttään ja sain tarpeekseni, varsinkin kun vaihtoehtona oli X-Com 3. Dungeon Keeperiin on tulossa pikaisesti tekoälypäivitys ja myöhemmin tuki 3D-korteille. Moninpeliä ei kesän takia testattu, palataan siihen myöhemmin.
Vaikka Keeper on jokseenkin ylimainostettu, taitavasti naamioitu mutta varsin tavanomainen ja lineaarinen leikkistrategia, on siinä ainakin yksi hyvä puoli: sitä on kiva pelata. Kiitos ötöjen noukkimisen ja kädellä kiusaamisen, se on kuin jonkinnäköinen virtuaalinen muurahaislaatikko, jonka asukkaiden tekemisiä ja seuraa kuin lemmikkejä ikään. Ja kuitenkin aina kentän alussa tuntui, josko tässä kentässä kone jo pistäisi kunnolla hanttiin.
80
