Dungeons of Dredmor on pelivastine Happy Tree Friendsille, jossa söpön kuoren alla majaileva peli on kaukana lasten viihteestä. Vaikka @-merkki vaihtuu bittikarttahahmoon, konepellin alla hurisee selvästi Nethackin isolohko. Jo alkukenttiin tappava, pirullisen haastava luolastorymistely on niin tarkoituksellisen epäreilu, että se naurattaa. Sitä tekee myös Dredmorin onnistunut, kepeän humoristinen ote.
Perinteinen näppäimistöohjaus on mukana hiirestyksen vaihtoehtona, ja ainakin liikkumisessa kannattaa käyttää näppäimistöä, sillä kliksuttelija laukaisee matkan varrella kaikki ansat. Vuoropohjainen systeemi säästää hiirirannetta ja omia liikkeitään on aikaa (ja syytä) miettiä. Perusiskujen lisäksi vastarintaa voi lanata loitsuilla ja pelihahmon ohella myös vihut kärsivät ansoista. Alemmilla kokemustasoilla kapeat käytävät ovat kultaakin kalliimpia, sillä suppiloon houkutellut vihulaiset eivät pääse saartamaan päähahmoa.
Hahmonkehityksessä riittää vaihtoehtoja, kun 34 taidosta valitaan vain 7. Satunnaisesti valkattu taitokattaus on hauska tapa kokeilla erilaisia pelityylejä. Omaksi suosikikseni muodostui lähitaisteluvampyyri arkeologi- ja torjuntataidoilla terästettynä. Turpasauna palauttaa terveyspisteitä ja arkeologi paljastaa kätketyt ansat. Kun keho on ase, ylimääräiset astalot voi vaihtaa käteiseksi kauppapaikoissa.
Dredmor on markkinoiden käyttäjäystävällisin roguelike, mutta ei takuulla istu joka peruskeijon pelimieltymyksiin. Mutta kun hyväksyy sen, että läpipeluu on yhtä todennäköistä kuin kuoleminen salamaniskuun, pelkkä kierrosaikojen parantaminen tarjoaa kestodreddaukseen riittävän koukun. Dredmorissa on perverssiä imua, sillä maan alla kuolema ei ole este, se on hidaste.
85
