Empire on näitä jo sädekehän kruunaamia legendapelejä, joiden nimen kuullessaan jokainen veteraanipelaaja lankeaa polvilleen ja tekee erikoismerkkejä. Tämä helposti pelattava, mutta oi, niin oudon kiehtova maailmanvalloitusstrategiapeli löytyy vielä monen monesta pelikokoelmasta aktiivikäytössä.
Kun klassinen Empire hävisi aikaan kuin kyyneleet sateeseen, on sen saappaisiin pyrkinyt saman alan yrittäjiä, mainittakoon Command HQ ja Global Conflict. Mutta nyt aito Empire Strikes Back!
Tarinaan muuten liittyy opetus: lähes jokaisella peli-ihmisellä löytyi/löytyy Interstelin julkaisema Empire, kaikki sen tuntevat, pelaavat ja rakastavat. Voi voi, mutta itse peliä ei kuitenkaan myyty kovinkaan paljon, ja Interstel on jo aikaa mennyt konkurssiin. Näinhän se on, että hyvillä peleillä rikastuu, nicht war?
On meillä puhtoinen planeetta
Empire toimii näin: pelaaja valloittaa armeijoillaan kaupunkeja. Valloitettu kaupunki pistetään tuottamaan lisää yksiköitä. Se, joka nujertaa toiset, on voittaja.
Hiirellä kerrotaan yksikölle minne mennä, ja jos kaksi eri leirin yksikköä kohtaa, ne taistelevat kunnes toinen tuhoutuu. Yksiköillä on osumapisteet, joiden määrä vaihtelee. Eli armeija kestää vain yhden osuman, taistelulaiva kaksitoista. Sen monimutkaisempaa se ei ole.
Alussa oli..
Empire Deluxe sisältää itse asiassa koko pelin historian. Vaatimattomimmassa versiossa eli Basicissa, joka on Empire sellaisena kuin se ensimmäisen kerran maailmaan pullahti, on vain viisi yksikköä. Ainoa maayksikkö on armeija ja ilmavoimia ei ole. Laivoista tärkein on kuusi armeijaa kuljettava kuljetusalus ja sota-aluksista mukana on hävittäjä, risteilijä ja taistelulaiva.
Koko kartta on heti alusta alkaen näkyvissä, samoin kuin kaikki sillä olevat yksiköt ja kaupungit.
Sitten ilmestyi...
Standardi-Empire on sama kuin Interstelin versio, johon Empiren maine pääasiassa perustuu. Uusina yksiköinä mukaan on tullut lähes kaikille yksiköille näkymätön sukellusvene, pitkän kantomatkan omaava lentokone sekä lentotukialus, jolla voi roudata kahdeksaa lentokonetta ympäri karttaa.
Kartasta näkyy vain tutkittu alue, muu on mustaa, ja vihollisyksiköt näkee vasta ruudun päästä.
Ja nyt...
Edistynein versio tarjoaakin sitten ihan kohtalaisesti uutta. Uusi maayksikkö on panssarit, jotka liikkuvat tuplasti armeijan nopeudella (ja vievät kuljeusaluksissa tuplasti tilaa). Ilmavoimiin on ilmestynyt pommikoneet, joilla saa tehtyä runsaasti hallaa.
Sekä armeijat että panssarit voidaan muuttaa lentokentiksi, jolloin ilmavoimien käyttöaluetta saadaan kasvatettua.
Myös maasto vaikuttaa pelaamiseen. Metsässä ja jokialueilla panssarien vauhti puolittuu ja vuoristoon ne eivät pääse lainkaan. Maasto aiheuttaa myös bonuksia ja miinuksia hyökkäävälle ja puolustavalle yksikölle. Nyt osa yksiköistä näkee vihollisen jo kahden ruudun päästä.
Kaupungeille on ilmaantunut tuotantoprosentti, joka heiluu nollasta yli sataan. Mitä korkeampi, sen nopeammin kaupunki pystyy yksikön rakentamaan. Kaupunkeja saa kolhittua pommittamalla, ja myös taistelu laskee tuotantokapasiteettia. Kapasiteetti nousee hitaasti, jos kaupungin kytkee tuottamaan "ei-mitään". Näin ollen taistelujen polttopisteissä olevat kaupungit menettävät nopeasti strategisen arvonsa, kun pelkän armeijan tuottaminen voi kestää kolmisenkymmentä vuoroa. Perussääntöjä on myös väännelty sikäli, että kun yksiköiden määrä on kaksi kertaa suurempi kuin kaupunkien, alkaa tuotantonopeus hidastua.
Advanced Empire ei kuitenkaan koskaan hukkaa punaista lankaa, vaan onnistuu edelleen olemaan yhtä aikaa sekä helposti omaksuttava että monipuolinen.
Huvia monelle
Militaristiseen elämöintiin pääsee osallistumaan kuusi pelaajaa, eikä vaihtoehdoissa ole valittamista. Kolmen eritasoisen tietokonevastustajan lisäksi peliin pääsee oman koneen ääresssä, postipelinä, ja kaapelin tai modeemin kautta sekä vielä verkon kautta. Optioita saa vielä miksattuakin.
Empire tukee moniaita resoluutioita aina 320 x 200:sta 800 x 600:aan saakka. Pelaaminen sujui mielestäni parhaiten resoluutiolla 640 x 480, 16 värillä. Samasta resoluutiosta oli tyrkyllä 256-värinenkin moodi, mutta pikkuisen koreammat näkymät eivät riittäneet kompensoimaan tipahtanutta ruudunkäsittelynopeutta.
Vanhaan Empireen verrattuna Deluxessa yksiköiden reitinhakurutiinit toimivat entistä paremmin, ja tervetullut uutuus on vakioreittien määritteleminen muillekin kuin lentokoneille. Käyttöliittymä toimii näppäimistön ja hiiren yhteiskäytöllä kuin unelma, ja manuaalia ei tarvitse kuin kerran. Omien kenttien rakentelu vasta helppoa onkin, sillä uusittu editori on kuin piirustusohjelma.
Vaikka Empire on parhaimmillaan ihmisten välillä, näin karkeasti ottaen tietokone pärjää ihan kohtalaisesti ja ainakin vanhaa versiota paremmin. Jostain oudosta syystä se ei kuitenkaan käytä lentokenttiä, eikä korjaa edes alle kahdessakymmenessä prosentissa roikkuvia kaupunkeja, joten se ennemmin tai myöhemmin jää tappiolle.
Empire on edelleen, missä tahansa muodossa, loistavasti tasapainotettu ja aiheutti taas liimaantumisen monitorin viereen. Empiressä on edelleen tallella se outo lumo, jonka ansiosta sillä on paikka pelilegendojen joukossa.
92
