Ennakko: The Witcher 3 -- Kohtalon miekka

witcher3_2

Kuka hullu tekisi roolipelin, jossa päähenkilön ulkonäköä ei saa valita, ominaisuudet on valmiiksi määrätty eikä edes ammattia voi päättää itse? Witcher nousee taas yhdeksi vuoden roolipelitapauksista.

Witcher-pelisarjassa sain yhden hinnalla kaksi uutta asiaa elämääni: roolipelisarjan kylkiäisenä löysin fantasiakirjasarjan. Andrzej Sapkowskin tarinoissa seikkailee hirviömetsästäjä Geralt Rivialainen, jonka seikkailuista kertova Witcher-pelisarja ei tyydy vain kuvittamaan kirjojen tapahtumia, vaan onnistuu kääntämään tapahtumat omiin nimiinsä. Kirjoissa ja peleissä maailma on sopivalla tavalla musta, kaikkea ei selitetä puhki ja myös yleisön omalle oivaltamiselle uskalletaan jättää tilaa.

Pelasin ennakkoversiota työpäivän. Seikkailusta jäi hyvä maku, sillä kokonaisuus väreilee Red Dead Redemption -fiboja. Witcher 3 tuntuu olevan jopa lähempänä hiekkalaatikkoseikkailua kuin perinteistä roolipeliä.

Mitä keisarille kuuluu?

Maailma on rajujen muutosten kourissa, sillä Nilfgaardin keisarikunta käy menestyksellä sotaa pohjoisen kuningaskuntia vastaan. Cintra kukistuu ensimmäisenä, muut kuningaskunnat seuraavat pian perässä, osa liittoutuu Nilfgaardin puolelle, osa yrittää pysyä puolueettomina ja osa vedetään väkisin mukaan taisteluihin. Taustalla vellovat taistelut näkyvät pelimaailmassa suoraan. Koskemattomat alueet ovat kauniita, pääkaupunki Novigrad rappioromanttisen eläväinen, minkä vastapainona taisteluiden repimä, rämeinen rintama-alue näyttää masentavan synkältä jättömaalta.

CD Projekt Redillä ollaan ilmiselvästi ylpeitä Witcher 3 -maailmasta, sillä pr-tilaisuuksiin lähetetään järjestään ympäristögraafikoita.

”Ennen työnteon alkua graafikot suunnittelivat pari kuukautta maailman tunnelmaa. Miltä eri seudut näyttävät, entä niiden arkkitehtuuri, kuinka valaistus toimii eri vuodenaikoina ja miten paikat sopivat miljööksi tapahtumille, jotka niihin on suunniteltu. Jos taistelun pitää olla alueen temaattinen huipennus, se pitää näkyä myös paikassa”, senior environment artist Jonas Mattson sanoo.

Työtapa on vähän sama kuin mainostoimistossa, jossa tehdään moodboard eli miellekartta. Graafikoiden työhuoneessa on seinä täynnä eri pelialueisiin levitettyjä kuvia, maalauksia, kuvankaappauksia peleistä ja elokuvista. Seinästä näkee yhdellä vilkaisulla, mikä on tietyn alueen pääväri ja perustunnelma.

Prologiosuuden jälkeen maailmassa voi mennä minne tahansa eikä ympäristö skaalaudu Geraltin mukana. Faktaa käytetään hyväksi myös pelisuunnittelussa. Jo alkupelissä mukana on sivutehtäviä, joissa vastus on suhteellisen kova. Pelaaja voi päättää ohittaako ongelman, ottaako haasteen vastaan vai palaako myöhemmin takaisin, kun Geraltin tasot ja varusteet ovat parempia. Vapaus tosin koskee liikkumista, sillä pelimekaniikkaa rajoitetaan. Esmes GTA-tyylinen amok-juoksu ei onnistu, sillä ihmishahmoja ei voi edes lyödä, elleivät he haasta riitaa ensin.

Kaksi miekkaa

Witcher-sarjan taistelusysteemi on aina ollut tasoltaan riittävän hyvä. Wild Huntissakin miekkailu on melkoista huiskimista, mutta ainakin meno on nopeatempoista. Geralt reagoi ennakkoversiossa vielä laiskasti kontrolleihin, eikä massan tuntua oikein ole. Olisin kaivannut taisteluun vähän enemmän jujua. Käytännössä vihollisen iskut voi väistellä ja torjua suhteellisen helposti, minkä jälkeen rämpytin vastustajat nurin. Valittavana on nopea lyönti iskusarjoja varten ja raskaampi lyönti, jolla osuu lähinnä lamautuneisiin tai selin oleviin vastustajiin.

Vielä viime vuonna tekijät puhuivat, että vastustajan voi lamauttaa iskemällä jalan alta tai miekkakäden irti, mutta totuus on taas toisenlainen. Näin Geraltin iskun halkaisevan miehen ja leikkaavan toiselta käden, mutta käytännössä vastustaja menee paloiksi vasta osumapisteiden loppuessa ja silloinkin vain satunnaisesti.

Kirjoissa Geralt on täysin oppinut noituri, huippukoulutettu hirviömetsästäjä, jonka taidot ovat tavallisen ihmisen saavuttamattomissa. Witcher 3:ssa Geralt hallitsee alusta asti kaikki noiturin perustaidot, mutta kehittyy roolipelimäisesti paremmaksi tarinan edetessä. Taitopuu antaa lähinnä lisämaustetta siihen, millaisia jippoja taistelussa on käytössä.

Geralt voi erikoistua miekkailuun, riimutaikoihin tai taikajuomiin, joiden ainesosat kerätään luonnosta. Alkemian rooli on aika monipuolinen: pimeänäkötaikajuomien, myrkkyjen ja parantavien taikajuomien lisäksi Geralt osaa rakentaa erilaisia pommeja, joita voi viskoa taistelun tuoksinassa. Taistelutaidoissa opitaan lähinnä erikoisiskuja tai -ominaisuuksia. Kriittiseen vahinkoon keskittyminen lopettaa taistelun kertaiskuun (viiden prosentin todennäköisyydellä) ja rampauttava isku taas aiheuttaa verenvuotoa, jolloin parhaaseen mahdolliseen iskusarjaan vaaditaan tietty kierto eikä vain päätöntä huitomista.

Hahmonkehitys suosii erikoistumista, sillä Geraltin taidot jaetaan neljään eri puuhun. Jos yhden oksan kaikki taidot ovat samaa lajia (taistelu, taikuus, alkemia) saa bonuksia. Tosin vaihtelua tuo yleispuu, jonka antaa bonuksia suoraan, esimerkiksi 25 prosenttia lisää tehoa iskusarjoihin. Systeemi vaikutti riittävän monimutkaiselta, jotta sillä leikkiminen käy huvista.

Älä syö Särkeä

Red Dead Redemption -fiilis syntyy avoimen maailman lisäksi myös Geraltin ratsastustaidosta. Särki-hevonen käyttäytyy kuin älykäs eläin. Se laukkaa polkua pitkin automaattisesti, kieltäytyy hyppäämästä rotkoihin ja säikähtää ihmissuden ulvontaa. Ratsailta pystyy myös taistelemaan, mutta Särki voi vauhkoontua kesken taistelun ja ravata karkuun Geralt kyydissään. Moisen voi estää esimerkiksi axii-riimutaialla, joka rauhoittaa hevosen.

Hevosta tarvitaan laajassa maailmassa. Tosin peli eroaa kirjojen maailmasta, sillä mielikuvitukseeni verrattuna hiekkalaatikko on suhteellisen pieni ja todella täynnä. Kirjoissa Geralt vaeltaa päiväkausia löytääkseen etsimänsä hirviön ja suhtautuu otuksiin kuin viimeisiin tiikereihin. Peleissä fiilis puuttuu tyystin, sillä Witcher 3:ssakin hirviöihin kompastuu joka käänteessä, auringonottajien sijaan rannalla makoilee seireenejä ja linnoitukseen mennessäni jouduin hakkaaman tien auki suohirviöiden läpi. Otusten luulisi ärsyttävän varuskuntalaisia viimeistään iltavuorosta kotiin raahustaessa. Tosin otusten runsaus todennäköisesti liittyy craftaussysteemiin, jossa Geraltille kerätään raaka-aineita parempiin varusteisiin ja taikajuomiin.

Kirjoissa minua miellyttää jatkuva harmaiden sävyjen käyttö: asiat eivät aina ole sitä miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät. Wild Huntissa bongasin useamman tehtävän, joissa alkuun sympaattiselta vaikuttanut hahmo alkoikin vaikuttaa tarinan pahikselta. Pisteet puolalaisille siitä, että mielipiteen muodostus jätetään pelaajalle, eikä moraalimittari tai Geralt kommentoi tilannetta mitenkään.

Tuhkamunasankari

Ilmeisesti kahdessa kääntämättömässä Noituri-kirjassa tarina ei hirveästi etene, sillä peli on melkein samassa tilanteessa kuin Tulikaste-kirjassa. Geralt yrittää löytää Cirin ennen kuin maailmanlopun ratsastajat ehtivät edelle, mikä toimii pelin juonena itse asiassa erinomaisen hyvin. Koska Cirin sijainti ei ole koskaan selvillä, Geralt joutuu tutkimaan epämääräisimpiäkin johtolankoja uusien vihjeiden toivossa. Sivutehtävät istuvat moiseen erinomaisesti, sillä motiiviksi riittää usein vihje Cirin sijainnista.

Tehtävät tuntuvat usein olevan osa suurempaa kokonaisuutta. Esimerkiksi alkupelin keikassa etsitään höppänälle mummolle hänen lempipannunsa. Mökistä löytyy pannun vierestä murhattu mies, joka keitti nokisesta pannusta mustetta. Miehen kiireessä kirjoittamista kirjeistä näkyy vain palaneita jäänteitä. Tekijöiden mukaan tehtävät rakentuvat usein pieniin tehtäväpuihin, jossa tarina voi jatkua pidemmälle tai päättyä pelaajan ratkaisun mukaan.

Toukokuussa ilmestyvä Witcher 3: Wild Hunt päättää puolalaistiimin Geralt-trilogian, mutta valistunut arvaukseni on, että yli 2 miljoonan myyntiin yltänyt sarja ei pääty. Vähintään Witcher-maailmaan palataan vielä, sillä avoimen maailman pelimoottori on liian hyvä vain yhdessä pelissä käytettäväksi. Aivan kuten Red Dead Redemptionissa...

Tuukka Grönholm

The Witcher 3 ilmestyy 19. toukokuuta PC:lle, PS4:lle ja Xbox Onelle.

Lue myös: Kirjailija Andrzej Sapkowskin haastattelu.

witcher3_1