Jo kaksi vuotta sitten Microdeal ilmoitti julkaisevansa alun perin Goldrunner 3D -nimisen pelin, mutta lopetti pian sen jälkeen pelien valmistamisen ja oikeudet siirtyivät Oceanille. Ja siitä alkaen Epic on ollut tulossa "ensi kuussa", onpa se jo arvosteltukin useaan otteeseen. Mutta nyt koitti julkaisupäivä eivätkä paketit hävinneet mihinkään, vaikka kuinka nipistin itseäni.
Maganellicin aurinko on muuttumassa supernovaksi, joka, kuten tunnettua, aiheuttaa vakavia ympäristöhaittoja useamman valovuoden säteellä, pahimpana ehkä orgaanisen elämän höyrystyminen.
Siksi Federaatio käynnistää massiivisen evakuointioperaation, jonka lopputuloksena tuhansien alusten laivasto kelluu avaruudessa. Matka turvaan käy valitettavasti läpi Rexxonien imperiumin ja näillä on tendenssi tuhota kaikki liikkuva. Mutta onneksi Federaatiolla on kolme Epic-hävittäjää, joista jokainen vastaa tuhovoimaltaan taistelulaivaa.
Haaveet uudesta Wing Commanderista on syytä haudata heti, sillä Epic on kuorrutuksestaan huolimatta kolmiulotteinen shoot'em up. Samaan kuoppaan, johon haaveet haudattiin, on syytä haudata myös manuaali, se kun tuntuu puhuvan aivan eri pelistä.
Se huonoista uutisista, Epic on ampumapeliksi aika pahuksen jyty juttu. Pilasin palttooni jo ensimmäisessä avaruustaistelussa, sillä satojen aluksien kaoottinen sekamelska nosti jokaisen karvani varppivauhdilla pystyyn ja villalanka lensi. Mitään tällaista ei ole aiemmin nähty!
Epic sisältää vain kahdeksan tehtävää, toiset iskuja planeetan pinnalle, toiset massiivisia avaruustaisteluja. Sen verran helppojakin ne ovat, että jo toisena iltana otin mittaa Rexxonien emäaluksesta, eli kahden vuoden odottelun pistää läpi kahdessa päivässä, mikä ei ole hirveän hyvä juttu.
Aluksessa on vaikuttava määrä erilaisia aseita, mutta vaikuttavinta on kuolon sattuessa Rexxonien suorittamat pikakorjaukset, jotka jättävät planeetan/laivaston koskemattomaan kuntoon. Digital Image Design on hutiloinut myös käskynjaon kanssa: ilman pause-nappulaa niitä ei ehdi lukea.
Huippupelin arvoa harkittiin pitkään ja hartaasti, mutta Epicin massiivisten joukkokohtausten ja armottoman tuhoamisen tarjoama emotionaalinen tyydytys nostivat sen nippa nappa riman yli, sillä sitä pelailee läpäisynkin jälkeen ihan mielikseen.
PC:n pehmeä vieritys
PC-versiossa monimutkaiset vektorialukset ja -rakennelmat päivittyvät pehmeästi, ja bittigrafiikkataustat ovat todella upeat. Ylimääräistä animaationpätkää ja kaunista kuvaa on Amiga-versiota enemmän, mutta suurin osa tuntuu viime hetkessä mukaan heitetyiltä.
SoundBlaster saa kaiuttimista esiin miellyttävää musiikkia ja tuhdit tehosteet. PC-piipillä pelaajaa armahdetaan ja musiikki unohdetaan, mutta efektit ovat varsin onnistuneet.
90
