Zombisaarella on hullut päivät ja kuolleita saa ilmaiseksi!
Dead Islandin traileri on parhaita pelitrailereita koskaan. Mutta kun peli ei ollutkaan liikuttava taidepläjäys vaan sen antiteesi, vähemmän vakava väkivaltamässäily, lopputulos oli arvostelukatastrofi.
Ilmeisesti en ollut ainoa, joka silti rakastui Kuolleiden saareen peliin, sillä Deep Silver rakentaa siitä brändiä. Sarjan aloitti erinomainen Dead Island ja heikompi jatko Dead Island: Riptide.
Mutta nyt toimintaseikkailu Escape from Dead Island ja ilmainen tiimimäiske Dead Island: Epidemic kurvaavat kauas emopelistään.
Oi Banoi, järki hoi!
On kiehtovaa, kun pelisarja saavuttaa sen asteen, että sitä aletaan muokata eri pelityyppeihin sopivaksi. Siis samalla tavalla kiehtovaa kuin auto-onnettomuus, hirmumyrskyn isku tai zombi-invaasio.
Escape from Dead Island on nimenä niin veltto, että seuraavan pelin on pakko olla Conquest of Dead Island. Kunnon läträyksen asemasta Escape on puhdas välityö, joka on ulkoistettu ruotsalaiselle Fatsharkille.
Dead Islandin vahvuutta, eli hiekkalaatikon vapautta ja voimauttavaa zombien täsmäsilvontaa, on turha odottaa. Teemana on toimintaseikkailu ja tyylinä aina tehokas sarjakuvastoon viittaava cel shading. Vähän riski valinta, koska tyyliä myös vihataan.
Seikkailu tarkoittaa sitä, että peli sisältää hyvin yksinkertaista puzzlenratkaisua (etsi avainkortti) terästettynä tappelulla ja hiippailulla. Mutta verrattuna suureen suosikkiini Dead Islandiin aseita on tosi rajoitetusti ja taistelu kaukana Dead Islandin hienosta mättämisestä. Iskuja on nopea ja raskas, nappia painamalla pannaan lyömäase heilumaan ja toivotaan, etteivät hiparit ja stamina lopu kesken. Ampuma-aseet eli pistoolit ja haulikot kannattaa kannattaa säästää erikoistilanteisiin.
Sankari osaa myös hiipiä ja suorittaa hiljaisen stealth-tapon. Joka menee pieleen esimerkiksi liian lähellä pöytää, jolloin pelin mielestä ei ole tilaa nousta pystyyn.
Actually, it is about ethics in journalism
Escapen aloitusosio edeltää Dead Islandia. Siinä teknoninja tutoriaalin-omaisesti pisti Dead Islandin kurupotilaita katanalla halki ja pelkäsin jo pahinta.
Loppupeli sijoittuu aikaan Banoin tapahtumien jälkeen. Kolme rikasta joutonuorta täynnä tukkavahaa ja journalistista kunnianhimoa purjehtii Banoin saaristossa sijaitsevalle Narapelan saarelle. GenPharm on tehnyt jotain, mistä koko maailman pitää tietää!
Niin kuin maailma antaisi tiedosta puolta puupenniä. Kuvitelkaa Iltsikan nettiin otsikko "Katso mitä uskomattomia kokeita lääkefirma tekee!". Normitason sisällönkuluttajilta lukeminen pysähtyy ensimmäiseen zombimainintaan, ensimmäinen kommentti olisi "mihin zompeja tarvitse meillä on stubb ketä syö köyhiä".
Pelin sankari on vahatukka valkonaama Cliff Calo mustan sidekickinsä Devanin ja kiintiönaisen Lindan seurassa. Hetken harhailun jälkeen Lindaa jo vähän haukataan, Devan jää hänen turvakseen ja Cliff lähtee etsimään parannusta. Kyllä, kuulen huokailunne tänne asti. Kyllä huokailin minäkin, kuunnellessani sitä iloista sirkutusta ja yleisiä latteuksia, joita rikas nuoriso keskellä ihmissyöjäzombeja ja ruumiskasoja nakkeli.
Emopelissä hotellin respana työskennellyt Xian Mei tekee selittämättömän cameon jonkinlaisena agenttina, mutta se ei ole ainoa selittämätön mitä pelissä tapahtuu. Vähän minua ihmetytti, miksi taivaalta tippuu valtava määrä rahtikontteja, ja miten sankari heräilee vähän väliä aina samasta paikasta? Entä nämä valot ja äänet?
Miten näin huono käsikirjoittaminen voi mennä läpi?
Nukkuu Calojen kanssa
Pelin jatkuessa käy yhä selvemmäksi, että Escapen kliseinen zombierytistely on vain kuori. Silmille hyppii Lost-viitteitä, kuten metsää kaatava Jokin plus tv-sarjan ikoninen luukku. Onko tämä edes totta?
Cliff Calolta on tainnut jäädä Kolmiopäivänä mömmöt ottamatta, sillä hän alkaa flipata yhä pahemmin ja pahemmin. Harhanäyt, muistikatkokset, oudot siirtymät ja kaikki muu jättävät pikku hiljaa geneerisen pääjuonen jalkoihinsa.
Escape from Dead Island tuo mieleen kulttiklassikon Spec Ops: The Line. Se tuntuu aluksi vain heikohkolta räiskinnältä, mutta olikin jotain ihan muuta, kunhan vain jaksoi kahlata läpi heikkojen räiskintäkohtausten. Escapella on ihan sama ongelma. Vasta jossain puolenvälin paikkeilla peliä alkaa tosissaan pelaamaan nähdäkseen, mistä kaikesta onkaan kysymys, ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta suurin osa pelaajista ja kriitikoista on antanut periksi jo aikaisemmin.
Varsinainen Pirkka “pieleen menneet kokeet” Perusjuoni ei ole mistään kotoisin. Lisäksi sitä avataan liikaa sieltä täältä löytyvillä dokumenteilla, kaseteilla ja postikorteilla. Voisiko tämän pelimekaniikan vain unohtaa? Typerin keksintö on Cliffin kamera: kuvaamalla eri kohteita saadaan tarpeetonta taustatietoja, ja kun keksii 89 kuvattavaa kohdetta, saa achievementin! Nopeasti suljin sulkimeni lopullisesti.
Finish him!
Mutta hulluus on vain puoli ruokaa. Escapen keskinkertaisen toiminnan kanssa pystyy elämään, kunnes loppukahinoissa alkaa kyynel vuotaa. Silloin kenttiin takerteluista ja kömpelöistä kontrolleista tulee elämän ja kuoleman kysymys, eikä padiin vaihtaminen auta yhtään, päinvastoin.
Epätoivon synkkinä hetkinä kannattaa muistaa, että minä pääsin pelin läpi. Avain on tajuta, koska kannattaa tapella ja koska keksiä ihan jotain muuta.
En ymmärrä, miksi peliä ei voinut toteuttaa Dead Islandin pelimoottorilla. Nyt sen koukuksi jää tarina, jonka senkin selkokielisen version tarkistin Wikistä. Vaikka lopussa vedetään hienosti takki auki ja psykoosi edellä, lopetus jää ärsyttävän avoimeksi. Mikä oli totta, mikä harhaa? Kiltisti lopputekstit odotettuni sain vielä viimeisen miettimisen aiheen.
Escape from Dead Island on mainettaan parempi ja ilokseni sen läpi pelasin, mutta hinnassa on desimaalipilkku ihan väärässä paikassa.
Escape From Dead Island
Fatshark/Deep Silver
Saatavilla: PC
Versio: myynti
Ikäraja:18
Kiehtova matka hulluuteen ei pelinä juuri loista.
75
Dead Island: Epidemic - Zombeja kaikille!
Stunlock Studios/Deep Silver
Onko lapsellasi zombikuume, mutta Dead Islandin irtoraajat ja ihmisiä syövät raivotautiset tuntuvat liian rajuilta?
Avoimeen betaan päässyt Dead Island: Epidemic on viiltävää kritiikkiä pelaamisen nykytilasta. Se käsittelee pelikunnassa leviävää F2P-luokan virusta, joka tarttuu eri brändeihin ja aiheuttaa niissä kammottavia mutaatioita.
Dead Island on reipas, menevä väkivaltamässäily perinteisellä peligrafiikalla ja kuvakulmalla. Kun brändiraukkaa puree ilmaispeliraato, se saa F2P-virustartunnan. Dead Islandista valuu sielu pois ja jäljelle jää elävä kuollut peli jonka tyhjissä silmissä hehkuu ansaintalogiikka.
Komea 1st person -ulkomuoto irti hakattavine raajoineen latistuu verettömäksi lasten piirroselokuvamaiseksi kevyt-Diabloksi, mutta ilman koukuttavaa kamankeräämistä. Peruspelistä muistuttaa enää aseiden craftaus sekä normikuolleita pahemmat erikoiszombiet.
Kari Katyyrin tyylikoulun käyneet pelihahmot osaavat tietysti sarjakuvamaisen yliammuttuja erikoisiskuja ja -laukauksia. Ohjaus sujuu jokseenkin hyvin WASDilla ja hiirellä, mutta välillä ohjasin väärää hahmoa, kun tiimissä oli klimpissä liikaa klooneja samasta hahmosta.
Pelimuotoja on kaksi. Co-op kulkee nimellä Crossroads, ja siinä kolmen muun pelaajan kanssa suoritetaan koneen antamia tehtäviä. Scavengerissa on kolme neljän pelaajan tiimiä. Tarkoitus on ensimmäisenä kerätä oma auto täyteen tarvikkeita, joita löytyy kentän kolmelta lipulta eli siis tarvikepaikalta. Myös vastustajien kuormuria kannattaa keventää viimeistään kun se uhkaa täyttyä.
Avoimessa betassa oleva Epidemic ei ole susipaska, itse asiassa sen pelaajakunta tuntuu yllättävän tyytyväiseltä. Itse en enää näitä huumorilla kevennettyjä kansanpelejä jaksa, AppStore on näitä täynnä ja pc on näille väärä alusta.
Eikö lapset pidetä hiljaisena ja poissa isän tietzigalta heittämällä niiden häkkiin täppäri?
Kevyt huumorizombiemoninpeli on kovin kaukana emopelinsä karusta kuvastosta.
75