Barcelonan kesäkisat tulivat ja menivät ja toivat vanavedessään liudan urheilupelejä. Titaanien taistossamme kohtaavat Manchesterin jättiläinen Ocean sekä Liverpoolin oma poika, Psygnosis.
Espana - The Games '92
Ocean ei jäänyt lehdellä soittelemaan U.S. Goldin napattua Barcelonan virallisen lisenssin, vaan palkkasi Creative Materialsin koodaamaan omat olympialaisensa. Espana tarjoaa 29 urheilulajia sekä valmennusosuuden. Jo moinen lajivalikoima herättää epäilyksiä: miten jokaisessa lajissa on pystytty pitämään toteutuksen ja pelattavuuden taso yhtäläisenä? Tehtävä ei ole osoittautunut ylivoimaiseksi, sillä jokainen laji, olipa se yleisurheilua tai uintia, on alta kaiken arvostelun.
Surkeuden huippu
Espana on tapaus, josta ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Pelattavuus on täysin poskellaan. Lajit ovat joko aliarvioivan helppoja tai sekavia kyhäelmiä, joissa sormet menevät solmuun, kun ei tiedä, mihin tikkua vääntää. Jälkimmäiseen tapaukseen ohjekirja ei apua tarjoa, sillä läpyskä käy kontrollit läpi mahdollisimman ylimalkaisesti. Ehkä ohjelmoijat eivät itsekään ole perillä mitä ovat tehneet.
Graafisesti peli on järkyttävän huono. Jos vastuussa oleva graafikko on parastaan tehnyt, ei voi kuin sääliä mies- tai naisparkaa. Painajainen, joka tunnettiin 8-bittisissä nimellä merkki kerrallaan -vieritys, on palanut pahempana kuin koskaan. Animaatio on nykivää, kankeata, hidasta ja vähäraamista.
Suomenkielen sanavarasto ei riitä kuvailemaan, kuinka uskomattoman surkeasti peli on koodattu. Esimerkki valittakoon seiväs-ja korkeushypystä. Vaikka urheilijaa esittävä möykky lentäisi päin rimaa, putoaa kepukka vasta kun atleetti on mätkähtänyt patjalle. Tai jos ilmaa jää riman ja urheilijan väliin 30 pikseliä, ponnahtaa rima mystisesti alas, jos unohtaa painaa nappia alastulon aikana! Vastaavat tapaukset eri muodoissa jatkuvat kautta linjan.
Creative Materialsilla ei tunnu olevan hajuakaan urheilusta. Mukana on lajeja, joita ei ole olemassakaan, kuten 4 x 800 metrin viesti sekä 800 ja 220 m aidat. Tosin 20 metriä lyhyempi matka on juostu olympialaisissa vuosina 1900 ja 1904, eli melkein oikein. Muut lajit eivät sitten vastaa todellisuutta missään suhteessa. Alkuerissä ja finaaleissa on vain yksi kierros, kolmiloikassa aloitetaan mittaus viimeisestä hypystä, tulokset retkahtavat yli-inhimillisiksi jne.
Pelin tekijöiden käsitys valmennuksesta rajoittuu päivittäiseen punttien nosteluun. Harjoittelun jälkeen katsotaan, mitä lääkärisedällä on kerrottavana siitä mutatoituneesta hirviöstä, joka makaa laverilla. Jos muu tästä ruoansulatuselimistön poistotuotteesta on niin epärealistinen, että asettaa kyseiselle sanalle uudet standardit, niin miksi lajit on suoritettava päivän ja tunnin tarkasti oikean aikataulun mukaan?
Miksi, oi miksi?
Yksi levyke on tuhlattu kaikenkarvaiseen nippelitietoon olympialaisten historiasta, mutta se ei paranna peliä yhtään. Edellistä, sekä korppua, johon on ahdettu nyrkkeily ja muut miehiset lajit, mainostetaan datalevykkeinä, jotka tulevat mukamas ilmaiseksi kaupanpäällisenä! Ei tarvitse kovin kummoinen meedio olla oivaltaakseen, että jok'ikinen pakkaus sisältää samat levykkeet.
On täysin uskomatonta, millaista ihmisruumin eritettä Oceanin ohjelmistodirektööri antaa sormiensa välistä valua. Yhtiö on ennenkin rahastanut hyväuskoisia ihmisiä toinen toistaan surkeimmilla tekeleillä, mutta Espana on kaiken huippu. Mutta miten ohjelmoijat ovat edes kehdanneet vääntää Espanan kaltaisen tortun? Eikö heillä ole lainkaan itsekritiikkiä, -tuntoa ja -kunnioitusta? "It's money that matters" on Oceanin motto, kuluttajille se kuuluu: "Money for nothing".
15
