Westwoodin loikattua SSI:ltä Virginille on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten entinen emoyhtiö suoriutuu Eye kolmosen teosta omin voimin. Beholder-enginen Westwood sentään jätti jälkeensä, vaan osaakohan SSI käyttää sitä?
Pelaajaporukka rummutetaan paikalle vapauttamaan Myth Drannorin kaupunki pahan Lichin vallasta. "Siinä sitä juonta olikin", tuumaa SSI ja teleporttaa pelaajat suoraan keskelle synkkää korpihautausmaata.
Koneellakin on oikeus kahvitaukoihin
Ensimmäisenä uutta Beholderia ihaillessa pistää silmään kaunis grafiikka ja korvaan peliin lisätyt samplatut efektit. Ruutu on mimimaalisia muutoksia lukuunottamatta se sama rakas Beholder-näyttö. Mutta sitten alkaa ihmetys herätä.
Tekninen puoli nimittäin ei ikävä kyllä ole kunnossa. Peli saa ärsyttävän usein päähänsä pitää puolen minuutin pienen taidepaussin eikä mikään liiku. Tätä esiintyy usein ja lähinnä tilanteissa, joissa mennään uudelle pelialueelle. Kiintolevy ei vingahtele, joten olettavasti peli purkaa dataa muistista. Outoa, ettei rutiinia ole vaivauduttu hiomaan, sillä pelin pysähtely on aika hermoja rassaavaa.
Erityisen ikävää on äänien tahmaaminen. Kun joku loitsii, tulee tauko, hirviöt ja pelaajat hyytyvät, näytetään loitsuefekti, odotellaan taas ja kajautetaan (kieltämättä vaikuttava) ääniefekti. Ja tämä toistuu lähes joka loitsussa, riippumatta siitä, onko kohteena oma ryhmä vai vihollinen.
Samplatut efektit ovat muuten mukavia, mutta nämä tunnelmaa luovat taustaäänet ovat pahimmillaan e-r-i-t-t-ä-i-n rassaavia. Esimerkiksi mausoleumissa kuulostaa siltä kuin metrin päässä murskattaisiin kristallia höyryjyrällä ja kaupungissa ihmettelee, kuinka kukaan elävä olento voi kiljua niin kauheasti.
Taso nousee
Vanhat sankarit saa tietysti mukaan. Tuoreet hahmot aloittavat pelin noin 10. tason taistelukoneina, ja pääsevät maksimissaan (ihmiset) tasoon 20. Maagit pääsevät heittämään tason 9 taikoja ja kleeritkin venyvät 7. tason taikoihin. Siksipä mukana onkin runsaasti uusia taikoja, mainittakoon vaikka Water Breathing, joka varmaan kertookin jotain pelin ympäristöistä.
Pelisysteemi on suora kopio edellisistä osista. Helpotuksena taisteluun on lisätty All Attack -nappula, jota klikkaamalla valitut henkilöt lyövät yhtä aikaa. Ihan mukava parannus, mutta jotenkin mukaan olisi voinut saada automaattisen loitsunheitonkin, vaikka sitten ylimääräisenä All Cast -optiona.
Toisaalta tahmaustauot loitsimisessa saavat pelaajan muutenkin suosimaan teräsavusteista hirviönlistintää epäreilulla hit & run -taktiikalla, joka ei missään nimessä kuulu sankarilliseen meininkiin. (Ai ei vai? _toim.huom) Taistelut ovat tuttua nopeatempoista hosumista, ehkäpä jotain taktisempaa otetta edes Dungeon Masterin malliin olisi voinut harkita. Ja edelleenkin hirviöt kuollessaan vain välähtävät ja häviävät olemattomiin.
Monivalintakeskustelua pelin kontrolloimien hahmojen (NPC) kanssa on aiempaa enemmän ja myös hahmot tuntuvat turisevan keskenään useammin. Ihan tunnelmaa lisäävää siihen asti, kunnes porukan älykääpiö keksii, että hirviövaaran vuoksi täällä ei ole turvallista lepäillä. Ei, vaikka ovet ovat lukossa ja hirviöitä ei ole näkynyt päiväkausiin! Sitten kun lepäily onnistuu, voidaan taas vetää parin sadan tunnin tirsat ilman että yksikään örmelö näyttää nokkaansa. (Kirosana)! Jos pelaaja haluaa nukkua vaikka käärmekasassa, se on pelaajan, EI pelin, asia päättää.
Hirviöitä on mukavasti, eikä vastaan ole tullut vielä ensimmäistäkään edellisissä osissa esiintynyttä olentoa. Kaikki liikkuva on edelleen automaattisesti vihamielistä ja vaeltavat hirviöt ovat lähinnä kiusana, ne kun mätkii hyvin nopeasti kasaan ilman suurempia ongelmia.
Ongelmia, ongelmia
EOB3:n suunnittelutiimillä lienee ollut huono päivä. Keinotekoiseen vaikeuttamiseen kuuluvat pelin ongelmatkin, jotka jakautuvat kahteen luokkaan: lapsellisen helppoihin ja sitten niihin, joita ratkottaessa vanha Beholder-veteraani verryttelee kyynelkanavia. Esimerkki helposta ongelmasta: käytävästä löytyy Prayer-loitsukäärö, seinällä lukee Pray for the dead ja porukan kleeri kehottaa hartauteen. Äkkiä porukka huomaa käytävän seinien ympäröivän heitä. Siis miten päästä pois...
Vaikeista tai pikemmin rasittavista ongelmista: ensin väännetään viisi vipua oikeaan yhdistelmään, joka avaa käytävän, johon päästään vääntämään yhdeksää vipua oikeaan yhdistelmään! Tämähän on jo 512 yhdistelmää, mikä alkaa vaatia jo fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä.
Nämä esimerkit ovat ihan pelin alusta ja ovat kuivaharjoittelua maagikillan ja mausoleumin myöhempiin ongelmiin. Onhan se kiva, että pelissä on haastetta, mutta liika on jo liikaa!
Vankiluolia ja lohikäärmeitä
Beholder kolmosta mainostetaan Darkmoonia tuplasti laajempana. Efekti vain on saatu aikaiseksi keinotekoisesti, sillä Beholder kolmosen sokkelot ovat pääsääntöisesti laajoja ja tylsiä. Suuntavaisto saa tehdä töitä, ennen kuin ne oppii hahmottamaan. Onneksi kun jotain saa aikaan, ei alueelle yleensä tarvitse palata.
Alussa sekoillaan hillittömän suurella hautuumaalla, josta mausoleumin löytää vain yhdestä ilmansuunnasta tullessaan. Kun tästä on selvinnyt, joutuu metsään, joka on täynnä kavalia valeseiniä ja lopulta itse Myth Drannorin kaupunkiin, jossa maagien kilta jo odottaakin. Tämän jälkeen on kuulemma vielä yksi suurempi luolakompleksi ja peli on läpi.
Hyvin lukuisat salaseinät ovat kätketty todella ilkeästi ja edellisistä Tuijottajista tutut salanapit puuttuvat lähes kokonaan (tai ovat myös taidokkaasti piilotettuja). Kompaktit ja tapahtumarikkaat sokkelot kunniaan ...tana! Lukituissa ovissa on yksi hauska piirre: tason 12. varas ei saa edes yrittää tiirikoida niitä, vaikka tiirikoita pelistä löytyykin.
Satu päättyy näin...
Onkohan Eye of the Beholder III pakkojulkaistu ennenaikaisesti Westwoodin Lands of Lorea pelätessä? Päätösosan toteutuksessa henkii rahastuksen lisäksi tekijätiimin pakkopulla, eli peli tuntuu paitsi hiomattomalta myös pyrkimiseltä läpi siitä mistä aita on matalin. Pelin tunnelmakin on oudon laimea. Edellisissä osissa siirtyi itsekin Darkmoonin synkkään temppeliin ja Waterdeepin viemäreihin, Myth Drannor -tuntemukset ovat lähinnä luokkaa "hohhoijaa, voi kun pääsisi eteenpäin."
Beholderin hautaamisen jälkeen myös SSI siirtyy kertomansa mukaan Underworld-tyyppisiin 3D-peleihin. Beholder-sadulla ei oikein ollut onnellista loppua.
78
