So-turi-sti
Kun unelmaloma muuttuu painajaiseksi, jäädytkö vai taisteletko?
Seksiä, huumeita ja vaistonvaraista väkivaltaa. Far Cry 3:n traileri maalaa sangen värikkään kuvan räiskintäpelistä, jossa loppujen lopuksi vain hiiviskellään viidakossa ja ammutaan vihollisia selkään.
Far Cry 3 käynnistyy rouheasti. Nuoret jullikat, jotka vain hetkeä aiemmin boogasivat wavee ja moonwalkia, löytävät itsensä takapajuisen lomaparatiisinsa perspuolelta teljettynä julman orjakauppiaan häkkiin. ”Te valkoiset pojat taidatte olla kalliita, nyt te olette mun narttujani”, ihmiskauppaa pyörittävä psykopaattinen Vaas ilkkuu.
Jos se olisi päähenkilöstä kiinni, peli olisi nyt pelattu. Jason jäätyy tilanteesta täysin. Onneksi hänen kaveristaan löytyy sen verran särmää, että he saavat molemmat tilaisuuden yrittää karkuun. Yritykseksi se jää, mutta pyssyllä uhkaava Vaas yllyttääkin Jasonia jatkamaan matkaa.
Juokse, ämmä, juokse! Katsotaan mihin asti selviydyt.
Maailma on sinun
Vastoin orjuuttajansa odotuksia Jason pinkoo vapauteen ja oppii langenneen paratiisin tavoille. Turisti eilen, metsäsissi huomenna. Jason ei kulje pimeää polkua yksin, sillä hän saa luontaisia liittolaisia saaren alkuperäisasukkaista, joilla on kaikki syyt vihata Vaasin roistojoukkoa.
Jason ei tietenkään tetsaa viidakossa vain todistaakseen miehuuttaan, vaan pelastaakseen ystävänsä ja paetakseen trooppisesta helvetistään. Saari on pelin alussa kartoittamaton, mutta ympäristö valottuu Jasonille radiomastoihin kiipeämällä. Hiekkalaatikko kun on, mikään ei estä ajamasta tunnetun maailman ulkopuolelle. Navigointi vain voi tökkiä, jos ei yhtään tiedä mihin on menossa.
Vaikka Far Cry 3 ei syyllisty liialliseen kädestä pitelyyn, pelkkää pääjuonta seuraamalla peli etenee kuin raiteilla. Jos vaivautuu edes vähän panostamaan pelikokemukseensa, roistoleirin liepeillä voi jo miettiä, mikä olisi paras sisäänpääsytie tylsistyneiden vartijoiden ohitse. Idioottimaisesti louskuttaviin pyssymiehiin tepsivät maailman vanhimmat temput – selän taakse heitetty kivi vie huomion ja selkään isketty veitsi hengen.
Tiheässä aluskasvustossa väijyminen ja vihollisten jallittaminen on virkistävää vaihtelua avoimelle tulitaistelulle, jossa sankarin henki on aika höllässä. Hiiviskely on välillä pakon sanelemaa, sillä välitallennukset eivät ole pelaajan käsissä. Samojen kohtien uudelleen pelaaminen opettaa varovaiseksi.
Kumarruksena roolipelaamisen suuntaan Far Cry 3:ssa on kolme erilaista kykypuuta ja mahdollisuus valmistaa luonnonantimista lääkkeitä ja eläintennahoista panosvöitä ja erilaisia kasseja. Kykypuista poimittavat edut tosin vaikuttivat vaivaan nähden melko vaatimattomilta. Kolmituntisen demon aikana ansaitsin enemmän kykypisteitä kuin keksin niille järkevää käyttöä. Mistään Dishonored-tyyppisistä supervoimista ei siis voi puhua.
Tiikeriä tankkiin
Far Cry 3 on todella kaunis peli. Päiväntasaajan auringossa kylpevä saariryhmä paljastuu käärmeiden pesäksi, mutta riippuliitimestä katsoen se näyttää maanpäälliseltä paratiisilta. Maisema on kuin matkailumainoksesta. Silmä lepää.
Pelin luontosuhde jättää kuitenkin ristiriitaisen maun. On yksi asia kutsua viihteeksi sitä, että pelissä ammutaan orjakauppiaita ja heidän palkkasotureitaan ja kokonaan toinen, että myös uhanalaiset eläimet ovat vapaata riistaa. Maailmassa on jäljellä hyvä jos puolen tuhatta sumatrantiikeriä ja tämän pelin mielestä on oivaltava idea ampua sellaisia pelkkien nahkojen takia. Mitä hemmettiä, Ubisoft?
Päätin piruuttani vaatia Far Cry 3:n pääsuunnittelijaa Jamie Keania vastuuseen virtuaalisesta luonnonsuojelurikoksesta.
Montrealissa tapaamani Keanin ilme oli aluksi kysyvä, mutta lopulta hän päätti pelata palloa. ”Eihän pelaajaa pakoteta ottamaan luonnosta enempää kuin hän tarvitsee”, vastaa Kean, ”Emme halunneet peliin eläimiä, jotka olisivat pelkkää taustagrafiikkaa, vaan halusimme, että niillä on jotain arvoa pelaajalle. Kenties pelin eläimiä olisi voinut metsästää ravinnoksikin, mutta se ei olisi ollut simulaationa enää kovin viihdyttävää.”
”Kyse on loppujen lopuksi pelkästä pelistä. Fantasiasta, jota toivottavasti kukaan ei yritä toistaa oikeassa elämässä. On mielenkiintoista, että jo yhden eläimen surmaaminen herättää tunteita, mutta kukaan ei protestoi, jos pelissä pitää ampua tuhat ihmistä.”
Keanille itselleen on tärkeää, että pelaaminen on mahdollisimman sujuvaa. Puolivillaisen ehdotukseni survivalismi-henkisestä Far Crysta hän tyrmää oitis. Ravinnon kerääminen, vammojen parantelu ja muu eloonjäämishömppä hidastaisivat pelin täysin tunnistamattomaksi. Keanista on tärkeää, että pelitapahtumat etenevät vauhdikkaasti, vaikka kyse onkin avoimen maailman pelistä. Kaikkiin tunnettuihin paikkoihin voi oikaista pikamatkustuksella, vaikka mikään ei tietenkään estä ajamasta paikasta toiseen itse.
Omien sanojensa mukaan Jamie Kean rakasti Far Cry 2:ta, mutta sen verran hän on siitä oppinut, ettei kolmososa enää kiusaa pelaajaa jatkuvilla, tyhjästä syntyvillä viholliskontakteilla. Saari rauhoittuu sitä mukaa, kun pelaaja tuhoaa vihollisleirejä.
Keskeneräinen, mutta lupaava
Alun perusteella Far Cry 3 vaikutti erittäin lupaavalta. Avointa maailmaa annosteltiin omaan makuuni juuri sopivasti, ei siis liikaa, eikä liian vähän. Merkittyjen polkujen ulkopuolelta tuntui löytyvän muutakin kuin satunnaisgeneroitua sademetsää.
Olin vilpittömän yllättynyt käsikirjoituksen vetovoimaisuudesta. Linnakundin näköinen Vaas on juuri sopivan pelottava kusipää, että panokset tuntuvat heti ensiminuuteilta lähtien korkeilta. Huumehoureita kuvatessaan peli yrittää liikaa.
Grafiikkavirheet ja rikkinäinen tehtävälogiikka kielivät keskeneräisyydestä, jota ei toivottavasti tarvitse sietää lopullisessa versiossa. Pelaamani koodi oli pari kolme kuukautta vaille valmista.
