Suomi ei voita koskaan jalkapallon maailmanmestaruutta. Siihen laji on liian suosittu ja suomalaisia on yksinkertaisesti liian vähän. Virtuaalikentillä mestaruutta voisi yrittää, mutta vastassa on yksi suuri ongelma.
EA:n urheilupeleistä FIFA on ylivoimaisesti myydyin ja se näkyy kaikkialla. Satelliittikanavilla pyörivät pelin mainokset, kansainväliset yritykset ostavat mainostilaa stadioneilta ja musiikkeihin panostetaan yhtä paljon kuin keskiverto elokuvan kappalevalintoihin. Grafiikoiden ja animaatioiden puolesta peli on lajityyppinsä ykkönen.
Pelivaihtoehtoina ovat harjoitukset, kausipelit ja erilaiset turnaukset. Joukkueet painottuvat aitoihin seurajoukkueisiin ja maajoukkueista on tarjolla valikoitu rypäs, joka riittää hyvin vaikkapa MM-kisoihin. Joukkoon ei ole kelvannut yksikään suomalaisjoukkue.
Kauden aikana pelataan sarjaotteluiden ohella cup-pelejä ja joukkuettaan voi vahvistaa pelaajakaupoilla. Hyvänä ideana siirrot eivät ole puhtaita vaihtokauppoina vaan valuttaa käytetään sitä enemmän mitä suuremmalla joukkueella pelaa.
Yksi nappi riittää
Kontrolleja on yksinkertaistettu huomattavasti. Kahden napin painalluksia ei tarvita vaan jokaiselle toiminnalle on oma nappinsa. Systeemin ainoa heikkous on se, että pallon suojaus vartalolla, ja tahallinen virhe tapahtuvat samasta napista. Ei ole aivan sama, yrittääkö ruuhkassa ottaa pallon vastaan selkä päin vastustajaa vai potkaiseeko tätä nilkkaan.
Padilla annetaan yleinen suunta, johon halutaan pallo siirtää ja syöttö lähtee automaattisesti oman miehen jalkaan. Suoraan kohti syöttely sopii puolustuspään pelinrakenteluun, mutta hyökkäyspäässä haluaisi useammin syöttää juoksupallon. Puolustusta ei voi ohittaa onnistuneilla pystysyötöillä vaan yleensä juostaan joko laidasta keskittämään tai harhautellaan keskeltä läpi.
Läpisyöttöjä kaipaa viimeistään silloin, kun pelaajalta viedään ahtaassa tilassa pallo jaloista. Harhautukset tai upouusi ominaisuus pallon suojaaminen vartalolla eivät aina auta, sillä pallonriisto onnistuu liian helposti.
Erikoistilanteet eli sivurajaheitot, maali-, kulma- ja vapaapotkut toimivat mallikkaasti. Kolmella napilla voi vastaanottajaksi valita ennakkoon määrätyt miehet, ja jos niiden sijoittuminen ei miellytä, kavereita voi liikuttaa suuntanäppäimellä. Neljäs nappi on varattu suoralle vedolle tai vähän ovelammalle syötölle, jotka molemmat suunnataan perinteisellä tähtäysnuolella.
Puolustaja voi tietenkin valita vaarallisimmaksi arvioimansa miehen kaksoisvartiointiin painamalla samaista nappia, mutta silloin joku muu pelaaja jää vapaaksi.
Vaikka virtuaaliveskareilla olisi huippumaalivahdin nimi, ne eivät torju esikuviensa mukaisesti. Kaikki rangaistusalueen sisältä lähtevät vedot uppoavat useimmiten. Paljolti suurten maalimäärien takia FIFA tuntuu arcaden ja simulaation risteytykseltä, tosin onnistuneelta sellaiselta.
Tuomarilinja rehellisenä
Fysiikkamallia on parannettu mukavasti. Pallon kanssa ei voi pyörähtää maassa makaavan vastustajan vatsan läpi vaan pallo jää puolustajalle ja parhaassa tapauksessa hyökkääjä vielä kaatuu. Animaation pikkuhienoutena hyökkääjät pitävät kädellä puolustajaa loitolla kuljettaessaan palloa ja rintaan osunut kova veto voi jopa heittää miehen selälleen.
FIFA-sarjan tuomareita on syytetty siitä, että ne suosivat tietokonepelaajia. Tässä suhteessa viheltäjät ovat selkeyttäneet linjaansa, sillä yksinpelissä rangaistukset jaetaan oikeudenmukaisesti. Ainoa kummallinen seikka on se, että pilli soi vain tahallisesta rikkeestä ja liukutaklauksesta. Pallonriisto-napilla ei saa vaparia aikaiseksi edes yrittämällä.
Kuvakulmiin tarvittaisiin laajaa piippuhyllynäkymää, sillä jalkapallossa pitäisi nähdä valtaosa pelaajista kerralla. Kulmapotkuja rasittaa jo aikaisemmista peleistä tuttu virhe. Toiselta kulmalipulta ampuessa näkee vain potkaisijan ja kuvassa vilahtaa maalinedusta vasta pallon heiluttaessa maaliverkkoa. Puskut, potkut tai katkoyritykset on tehtävä sokkona.
Yksinpelinä FIFA toimii. Helpoin vaikeustaso on itsetuntoa kohottava, mutta kovimmalla kone taklaa rivakasti ja viimeistelee kovalla prosentilla. Sen pahin ongelma on maalipaikkoihin pääsy, sillä pelinrakentajana se ei ole kummoinen. Jos FIFA 99:ssa pyöritti tietokonetta, ei sen kaataminen tuota nytkään ongelmia.
FIFA 2000:tta pelaa ilokseen, mutta suurin ongelma on siinä, että peli tuntuu aivan samalta kuin edellinenkin. Maaleja tulee kuin liukuhihnalta ja lähes samat pikkuviat, jotka korpesivat aikaisemmin korpeavat edelleen. Vuosimallia 98 olevan FIFAn vaihtaisin uuteen, mutta 99:n omistajana miettisin hetken.
83
