PC:lle tippuu jos jonkinmoista ammuskelupelin tynkää. Shareware-peleistään tunnetun Epicin Fire Fight rysäyttää perusarvot kunniaan jykevillä räjähdyksillä ja muhevilla aseilla, ja kokonaisuuden kruunaa poikkeuksellisen kaunis grafiikka.
Jokaiseen peliin, jopa perusräiskintään täytyy tietysti kyhätä tarina. Fire Fightissakin sellainen on, ja se jopa etenee sitä mukaa kun pelaaja suorittaa hänelle annetut tehtävät. Juoni on mitäänsanomaton ja itse pelin kannalta merkityksetön, ja sen kiemurat unohtuvat ennen seuraavaa tehtävää. Sen mukaan, tuota, jotain tapahtuu ja sitten vain pelaaja voi pelastaa kaikki. Kai.
Tulitaistelun tapahtumia tuijotetaan ylhäältä sivuviistosta. Näyttävät maisemat rullaavaat kaikkiin ilmansuuntiin aluksen mukana ja taustat on koristeltu vaikuttavalla moninkertaisella päällekkäisvierityksellä (parallax scrolling being the correct technical term).
Kontrollit ovat Asteroidsista tutut. Alus kääntyy ympäri vääntämällä tikkua sivulle ja vauhtia siihen saa pukkaamalla ohjainta eteenpäin. Alusta voi liu'uttaa myös sivusuunnassa (strafe), jolloin vihollisen ympärillä pörrääminen onnistuu näppärästi. Tulivoimaa voi suunnata myös hiirellä, jolla ampuminen luonnistuu muuhunkin kuin menosuuntaan.
Aseita on kaikkiaan kuusi erilaista pikkukanuunasta jytykranaatteihin, ja maaliinohjautuvilla ohjuksilla selviää monesta hankalasta tilanteesta. Ammuksia antavia ikoneita paljastuu salaperäisesti räjähdysten jäljiltä ja niitä löytyy myös sota-alueen salaisista sopukoista.
Lisäapua tuovat sieltä täältä löytyvät erikoiskyvyt. Niillä esimerkiksi aluksen suojan saa napin painalluksella priimakuntoon. Sähkömagneettisilla shokeilla kuvaruutu tyhjentyy hetkessä kiusallisesta vihollismateriaalista.
Alusta ympäröivä erinomainen tutka ohjaa seuraavaan kohteeseen. Sen avulla voi päätellä myös lähestyvien vihollisalusten suunnan vaivattomasti.
Tuhdisti tuhottavaa
Tuhottavaa Fire Fightissa on tuhdisti, vaikkei kuvaruutu (onneksi!) täytykään kymmenistä vihollisaluksista. Komeat räjähdykset innostavat lisäksi vimmaiseen maakohteiden kuritukseen.
Ensikosketuksen perusteella Fire Fight on huippupeli: meininki on vauhdikas ja tunnelma sopivan kaoottinen. Pienistä osioista koostuvat tehtävät innostavat ja seuraavan kentän kimppuun pääsyä odottaa mielenkiinnolla. Valitettavasti osa tehtävistä toistaa niin ideoiltaan kuin toteutukseltaan aiempia, eikä yllätyksiä pelin loppupuolellla tarjoilla tarpeeksi. Kaikki aseetkin ovat heti käytettävissä, joten purtiloa ei voi virittää pelin edetessä iskevämmäksi.
Helpotuksen huokaus
Yllättäen peli tupsahtaa lisäksi läpi muutaman parin tunnin peli-istunnon jälkeen. Helpoksi peliä ei voi kuitenkaan syyttää, sen verran hankalia osa tehtävistä on. Pelattavaa vain ei ole tarpeeksi, vaikka tehtävien määrä (18) kuulostaakin riittävältä.
Toki tarjolla on toinen, vaikeampi vaikeustaso. Samojen kenttien uudelleen kahlaaminen ei kuitenkaan isommin innosta, vaikkei kaikkia "salaisuuksia" olisi ensi yrittämällä löytänytkään.
Yksinpeliin kyllästyttyään voi onneksi kisailla kaverien kanssa. Moninpelivaihtoehtoja on tarjolla kaksi, joista toisessa tietysti kuritetaan kanssapelaajia minkä ehditään. Toisessa pelialueelta kerätään tukikohdanpalasia, joista rakentuu automaattisesti oma kotipesä. Viime mainitussa linnakkeen ensimmäiseksi kokoonkyhännyt on voittaja.
Puhdisti päivitettävää
Pelikoneen päivittäminen (nopeaksi) Pentiumiksi alkaa olla toimintapeleistä tykkäävälle pikku pakko. Fire Fightista ei 486:lla juuri nauti, osasyynä tietysti se, että Fire Fight on Windows 95 -peli. Muutkin tulevan syksyn lupaavimmat toimintayllätykset (muun muassa Virtua Fighting) kaipaavat nekin tuhtia tutinaa konehuoneesta.
Koneen päivitykseen kuluneet kolikot eivät siis mene hukkaan, sillä vaikka Fire Fight onkin tehosyöppö, se sentään syytää tavaraa ruudulle riittävästi.
Fire Fight on ilman muuta yksi parhaista PC-räiskinnöistä ja pakkohankinta tyydyttävää toimintaa kaipaaville. Älyä sen nauttimiseen ei tarvita, mutta se rentouttaa somasti tosielämän älyllisyyksien ja älyttömyyksien jälkeen. Suosittelen.
88
