Alan miehet ovat odottaneet Flanker kakkosta miltei yhtä kiihkeästi kuin vuosi sitten Falcon nelosta. Vaan miten lentää Venäjän kotka?
Moskovalaisen Flying Legendsin simulaattorissa pääosassa on Su-27 "Zhuravlik" Flanker, Venäjän vastike F-15:lle. Kaksimoottorinen hi-tech-Flanker on BVR-hävittäjä, jonka pääasiallinen sarka on ilmaherruus, mutta jota käytetään myös maataisteluun.
Alkuperäinen Flanker oli ultrarealistinen simulaattori, josta puuttui vain peli. Huonompana juttuna siinä ei ollut käytännössä lainkaan sisäänrakennettua kampanjaa, mikä karkotti sunnuntaipilotit. Harrastelijat korjasivat puutteen ja rakensivat peliin sekä omia kampanjoita että niitä generoivan apuohjelman.
Flanker 2.0 lunastaa odotukset kauniista grafiikasta ja lentomallista. Vaan miten on pelattavuuden laita?
Outo jatko-osa
Kakkososaksi Flanker 2.0 on vähän outo. Yleensähän jatko-osassa päivitetään grafiikka ajan tasalle ja korjataan pelilliset puutteet. Flanker 2.0 kyllä parantaa grafiikkaa, mutta alkuperäisen simun puutteet kampanjarungossa ja siipimiesten käskytyksessä ovat käytännössä jääneet entiselleen.
Joissain asioissa, kuten jopa siinä tärkeimmässä eli lentomallissa, on otettu takapakkia. Ykkös-Flankerin lentomalli tuntui erinomaiselta, nyt herkin tunto ohjauksesta puuttuu. Lisäksi koneen trimmi on aivan liian herkkä, joten koneen trimmaaminen esimerkiksi vaakalentoon on todella vaikeaa, ellei mahdotonta.
Laskeutuminen on tyritty. Flankerissa laskeutuminen oli realistisen vaikeaa, nyt tunnelma lässähtää pahasti. Laskuteline ei voi vahingoittua eivätkä pyörät informatiivisesti kirskahda kun kone on maassa.
Aktiivipilotille tärkeimmät ominaisuudet ovat varmasti ase-, avioniikka- ja lentomallinnus. Näistä erityisesti asemallinnus on Flanker 2.0:ssa erinomaisen tarkka, ja parantaa realismia edellisversiostakin. Tutkan ja aseistuksen mallinnus lähentelee Falcon 4.0:n tarkkuutta.
Mittaristo on ultramoderneihin jenkkikoneisiin tottuneelle järkytys, sillä koneessa on ainoastaan yksi monitoiminäyttö, mutta perinteisiä mittareita sitäkin enemmän. Oudosti edellisversioon verrattuna mittaristo on graafisesti paljon heikomman näköinen ja peittää liian suuren osan näyttöruudusta, lähes kaksi kolmasosaa. Silti monia tärkeitä mittareita, kuten tutkavaroitusjärjestelmä, jää piiloon, ja katse pitää erikseen kääntää alaspäin.
Tämä on taas niitä kitisemiäni ikuisuuskysymyksiä, mutta kun pelit jo toimivat 1024-tarkkuuksilla, niin miksi ohjaamoa ei voida toteuttaa pienemmäksi ruudulle, kun resoluutio sen kestäisi? Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että nyt järjettömän suuri mittaristo olisi pienempi, jolloin ruudulle mahtuisi kerralla koko mittaristo, mutta tilaa jäisi vielä ulos katseluunkin. Tämä on toteutettu hyvin ainoastaan Warbirdsissa ja muinoin EF-2000:n laajakulmamoodissa.
Kontrollit toimivat ainoastaan näppäimistöltä, ja hiiriavusteisia kytkimiä ei ohjaamossa ole. Siksi onkin hölmöä ettei näppäinkarttaa voi itse muuttaa. Peli on selvästi rakennettu ohjelmoitava joystick mielessä, sillä esimerkiksi trimmi, kohteen valinta tutkalta ja tutkakeilan ohjaus on piilotettu hankalasti samojen näppäimien alle, ja niiden käyttötarkoitus vaihtelee sen mukaan painaako niitä suoraan vaiko shiftin tai ctrl-näppäimen kanssa.
Kampanja on vajaa
Flanker 2.0 mallintaa Su-27:n lisäksi sen canardeilla varustetun tukialusvariantin Su-33:n. Käytännön lento-ominaisuudet tuntuvat identtisiltä. Koska muuta liikennettä ei tukialuksella ole, edes radioliikennettä, ei tukialustoiminta ole mitenkään järisyttävä kokemus. Onhan tietty koneen laskeminen jalkapallokentän kokoiseen tilaan sinänsä ihan mielenkiintoista.
Pelin tehtäväydin on monipuolinen ja helppokäyttöinen tehtäväeditori, jolla pelin kampanjaksi kutsuttu sarja tehtäviäkin on toteutettu. Koska tehtävien ja kokonaisten kampanjoiden tekeminen on helppoa, on netti varmasti pian täynnä innokkaiden käyttäjien luomia omia kampanjoita ja tehtäviä.
Itse kampanja on pettymys. Huhujen mukaan sen piti olla, jos ei nyt täysin dynaaminen, niin ainakin tarkoin suunniteltu. Lopputulos vaikuttaa editorilla kasaan kyhätyltä sarjalta yksittäisiä tehtäviä. Pelaajan kannattaakin etsiä Flanker-fanisaitteja, joissa tehtävä- ja kampanjanälkään löytyy varmasti lääke.
Hyvä grafiikka vaatii vääntöä
Grafiikkapuolella peli loistaa, kunhan koneesta löytyy vääntöä. Suosituskokoonpano maksimitarkkuuksille on 600 megahertsin Pentium III, ja omalla koneellani jätin tarkimmat yksityiskohdat suosiolla pois, ettei ruudunpäivitys tahmaa. Nuhapumpuilla kannattaa suoraan pudottaa bittikarttapäällystykset pois, jolloin peli on ulkonäöltään lähes identtinen Flanker 1.5:n kanssa.
Kevyemmilläkin asetuksilla grafiikka on erinomaisen näköistä, tosin vesi on peilityyntä ja tasavihreää. Maan pinnanmuodot ja yksityiskohdat teineen, liikenteineen, taloineen, savupiippuinen ja voimalinjoineen ovat tuttuja jo ykkösosasta, mutta kyllä ne ovat vielä paremman näköisiä tässä uudessa versiossa. Horisontti on piirretty todella kauas, joten maaston yksityiskohdat eivät hyppää silmille eikä sumuefektiä tarvitse käyttää.
Myös pilvet ovat todella aidon näköisiä. Pilvisyys voi esiintyä kentän peittävänä hernerokkasumuna, poutapilvinä tai koko taivaan peittävänä tummanharmaana kattona. Kaikki vaihtoehdot näyttävät erittäin aidoilta, eivätkä yllättäen vaikuta ruudunpäivitysnopeuteen merkittävästi.
Grafiikkaa vaivaa ärsyttävä bugi. Kun pelin aloittaa, hyytyy ruudunpäivitys pian jopa kymmeneksi sekunniksi lähes nollaan. Yllättäen tämä ei ole kiinni lainkaan detaljien tasosta, vaan ilmiö esiintyy kaikilla tarkkuuksilla ja detaljien määrällä. Haitan voi kiertää sillä, että laittaa pausen päälle muutamaksi sekunniksi tehtävän alussa, kunnes ilmiö katoaa, mutta kyllä se silti harmittaa.
Taistelu on realistisen vaikeaa
Helppoa ilmataistelua etsivälle Flanker 2.0 on väärä valinta. Pelin omasuojajärjestelmä on vaikeaselkoinen, eikä asejärjestelmäkään ole siitä helpoimmasta päästä. Kohteiden etsintä on Su-27:ssa vieläkin vaikeampaa kuin esimerkiksi Falcon 4.0:ssa.
Viholliset osaavat asiansa, olivatpa ne ilmatorjuntajoukkoja, tutkaohjattuja SAM-pattereita tai vihollispilotteja. Jos sormet sotkeutuvat ilmataistelussa edes sekunniksi, on peli käytännössä pelattu. Haastavaa, ja joskus helkkarin nöyryyttävää, mutta erittäin hauskaa.
Pelin vauriomallinnusta kuvaa hyvin harjoitustehtävä, jossa tuhotaan tykeillä vihollisen DC-10-tankkeri alas. Vauriomallinnus on niin tarkka, että jokaisen moottorin pystyy tuhoamaan yksitellen, ja vihulainen lähtee hallitsemattomaan syöksykierteeseen vasta kun viimeinenkin moottori syöksi perästään valkomustaa savua.
Pelin asevarasto on luonnollisesti kattava, ja mukana ovat kaikki ykkösestä tutut ilmataisteluohjukset, pommit ja maa-ohjukset. Ilmataistelun mielenkiintoisin tuttavuus on erittäin lyhyen kantaman Archer-ohjus, joka ei lennä kuin muutaman kilometrin, mutta on erittäin tappava.
Sopii realismifriikeille
Täytyy tunnustaa, että Flanker 2 yllättää, kun sitä vertaa ykkösosaan. Peli parantaa avioniikkaa, asemallinnusta ja jonkun verran myös lentomallinnusta, mutta ne kaikki olivat kunnossa jo ykkösosassa. Sen sijaan ykkösosan pelilliset puutteet ovat käytännössä lähes ennallaan. Kunnon kampanjarunkoa ei vieläkään ole, eikä sen puoleen radioliikennettä Awacsin, siipimiesten tai lennonjohdonkaan kanssa. Ainoa ohjaamossa kuuluva puhe on venäläisten versio "Bitchin' Betty" -varoitusjärjestelmästä, joka muuten oudosti puhuu ainoastaan englantia.
Jos etsii kevytsimulaattoria selkeällä kampanjalla ja helpolla asemallinnuksella, ei Flanker 2 ole oikea valinta. Kunnon lentosimulaattoria etsivälle Flanker on pakko-ostos. Jos Falcon 4 ja alkuperäinen Flanker kolahtavat, on myös Flanker 2 ehdoton hankinta. Pelin mittakaava on Falcon nelosta pienempi, mutta ei se haittaa.
90
