Suomen potkupallomaajoukkue on surkeuden ylistys: lempinimi kuulostaa pöllöltä ja pelitapa repäistään metsästä. Football Managerissa kurssin voi onneksi kääntää.
Manageripelit ovat simulaattoreiden ja roolipelien sisaruksia, mutta näyttävät taulukkolaskentaohjelmilta. Siksi fantasiajalkapallo vaatii tapahtumiin eläytymistä, lajiin omistautumista ja mielikuvitusta. Silloin ruudun pikku-ukot heräävät eloon, niiden epäonnistumisia oikeasti kiroaa ja huippusuorituksia tosissaan tuulettaa.
Football Manager 2012:ssa johdettavana on 50 eri maan joukkueet jalkapallomaailman terävimmästä kärjestä aina kotimaiseen divariin asti. Joukkuepelissä ei (aina) voita se, jolla on parhaat pelaajat, vaan ratkaisevaa on managerin kyky hyödyntää pelaajien ominaisuuksia.
Lopussa saatiin kulma
Pelaaminen on ukkojen treenaamista, pelaajasiirtoja ja taktiikoiden muokkausta. Pelisäännöt muuttuvat sarjan mukaan, mikä on suora osoitus ottelusysteemin erinomaisuudesta. Kotoisessa Veikkausliigassa pärjää nopeilla ja kovakuntoisilla kavereilla. Kuntoa vaativa prässipeli toimii, koska vastustajat eivät ole huipputaitavia yksilöitä vaan tyrivät kiireessä. Jalkapallomaailman huipulla taas vaaditaan omiltakin jo sijoittumis- ja puolustustaitoja, etteivät Messi ja muut superyksilöt livauta palloa, itseään tai molempia säntäilijän ohi.
Ottelut päättyvät liki aina jääkiekkonumeroihin. Runsasmaalisuus pitää ottelut kiinnostavina, vaikka realismissa joustetaan. Aitoja ongelmiakin on. Kulmatilanteissa on pakko pelata oletusmuodostelmilla, sillä puolustus unohtaa etu- ja takakulman kaverit liian usein keskittyen vain maalinedustaan. Parhaan pääpelaajan ja kulmapotkun sijoittaminen etukulmalle tuntuvat liki huijaukselta.
Taktiikat toimivat juuri niin yksityiskohtaisesti kuin itse haluaa. Helpoimmillaan tekoäly päättää ryhmityksen ja kentällisen pelaajan puolesta, mutta halutessaan saa säätää kaiken vaikka ukkojen syötönpituuksien tarkkuudella. Pikkutarkka nysvääminen on onneksi turhaa, sillä nopea roolitus toimii loistavasti. Miehille voi antaa pelipaikkakohtaisia ohjeita. Laiturin saa yhdellä klikkauksella nousemaan maalille, yrittämään keskitystä, jatkamaan palloa eteenpäin tai vain pallottelemaan ajanpeluu mielessä.
Halusin vuosia interaktiivisuutta peliukkoihin, jotta ne tuntuisivat lukujen sijasta inhimillisemmiltä, mutta en ymmärtänyt toivettani. Nyt tätäkin suhdetta pitää vaalia keskustelulla. Se hoidetaan monivalintakliksutteluna, mikä huvittaa tasan yhden kerran, joten lehdistötilaisuuksista, kehityskeskusteluista ja puoliaikapuheista muodostuu tylsä rutiini. Ohittaakaan ei voi, sillä väärillä valinnoilla pystyy tuhoamaan joukkueensa pelivireen pitkäksi aikaa. Tyydyn vetämään ”Tehkää parhaanne, katsotaan mihin se riittää” -peruslööperit joukkueelle ja muutaman kannustavan sanan tiimin pahimmille hienohelmoille.
Onneksi yhteistyö henkilökunnan kanssa toimii, sillä valmentajat, skoutit ja apulaismanageri antavat pyydettäessä arvionsa kustakin pelaajasta selkeänä yhteenvetona. Varsinkin alussa apulaisista on hyötyä, kun joukkue ja yksilöiden taidot eivät ole tuttuja ja pelitapa vasta hakee uomaansa.
Varsinainen Pukki
Kotimainen Veikkausliiga on tehty ihan jees -tasoisesti, mutta parhaiten peli toimii, kun suosiolla pelaa Englannin tai jonkin muun futissuuruuden sarjoja.
Eniten kotimaista liigaa haittaa, että jokainen junnu kuvittelee olevansa seuraava Teemu Pukki. Ura ei pääse edes alkuun, koska kaverit vaativat parempaa alkupalkkaa kuin yksikään liigapelaajistani saa ja 20 pelin jälkeen vielä palkankorotuksen toimitusjohtajatasolle. En osannut päättää, oliko kyseessä paha virhe pelaajatietokannassa vai riipaisevan tarkka analyysi nykynuorisosta.
Kotimainen liiga myös toimii siirtomarkkinoilla aktiivisemmin kuin todellisuudessa, mutta se tekee pelaamisesta vain mielenkiintoisempaa. Kyse on manageripelistä, jossa on tarkoituksena pyörittää vaihtoon, ostoon, myyntiin, huijaukseen & kusetukseen pohjautuvaa liiketoimintaa jalkapalloilijoilla.
Veikkausliigassa oli pakko keskittyä palkkaamaan jo asemansa vakiinnuttaneita pelimiehiä, mikä vähän söi fiilistä. Siirryin managerin urallani aika pian ulkomaille. Kausien välissä tietokannasta saa vapaasti poistaa ja lisäillä maiden liigoja, mikä helpottaa varsinkin hitailla koneilla pelaamista. Se on myös kauden tärkein yksittäinen uudistus.
Ei Football Managerin näkemys Suomesta onneksi ihan surkea ole, vaan todellisuutta jopa kaunistellaan. Huuhkajat pelaavat Mixun joulukuusen sijasta perinteistä 4–5–1:tä.
Systeemin vanki
Pomppisin riemusta, jos vanhaan Football Manager -runkoon saisi ajantasaiset pelaajatietokannat pikkurahalla DLC:nä. Football Manager 2012:sta en löydä mitään sellaista, mitä ei olisi voinut hoitaa pelkkänä päivityksenä. Mutta firmat eivät luovu kausipäivityksistä niin kauan kuin ne myyvät, ja Sports Interactive on osin oman työtapansa vanki. Satojatuhansia pelimiehiä sisältävä pelaajatietokantapäivitys on valtava urakka, joten se on jo vuosia teetetty faniyhteisön voimin talkoohengessä. Ilmaisen työn tuloksia olisi aika noloa myydä DLC:nä.
Tekijöiden painopiste tuntuu olevan uuden yleisön houkuttelemisessa, sillä uudistukset keskittyvät tutoriaalien ja käyttöliittymän parantamiseen. Veteraanina moinen vain harmittaa, koska asiat eivät toimi, kuten ne ovat ”aina” toimineet.
Football Manager 2012:n runko on aika sama kuin viime kaudella, joten pelikaupassa käyttäisin samaa taktiikkaa kuin pelaajakaupoissa. Ostan, jos halvalla saa.
81
