Autopeleihin ei ole helppo keksiä uusia jippoja, mutta Street Racingissä sellainen on: yksinpelattava tiimipeli! Kaikkea kummaa autopelimaakarit keksivät.

Ford Street Racing kuulostaa tavanomaiselta ajopeliltä. Autovalikoimassa on parikymmentä Fordia eri aikakausilta. Perinteiset pikakisat ja mestaruussarjat ovat kaikille tuttua, samoin menestyksen myötä avautuvat radat ja voittorahoilla ostettavat nopeammat autot. Kuhmuja kiiltävähipiäisiin autoihin tulee, joten kisojen välissä autot korjataan ja viritetään voittorahalla huippuiskuun. Los Angelesiin ja lähimaastoon sijoitetut radat hohtavat tyylikkyyttä ja ruutu päivittyy suloisen siloisesti. Perusautopelin palikat ovat tylsänpulleasti kuosissa.

Ford Street Racingin kiero oivallus on yksinpelattava tiimipeli. Pelaaja huolehtii samanaikaisesti aluksi kahden ja myöhemmin kolmen oman tiimin auton tekemisistä. Kesken kisan voi hypätä autosta toiseen niin monta kertaa kuin haluaa. Kisassa ehtii ohjastaa välillä viimeiseksi jäänyttä hidastelijaa ja käydä nopeasti tarkistamassa, mitä johtokamppailulle kuuluu. Lisäksi tiimikumppanin voi kehottaa blokkaamaan vihollisautoa. Tupla ja triplablokkaus onnistuu jos ja kun oman tiimin autot ovat sopivasti yhdessä sumpussa. Tiimikaverin imusta voi ottaa vauhtia, ja tupladraftillä kaksi tiimiläistä singahtaa vuoronperään huippukiitoon.

Kahden tiimiauton hallinta on helppoa ja kärkisijoille pääsy suhteellisen yksinkertaista. Kolmesta autosta huolehtiminen vaatii jo hienoista strategista silmää ja tuo annoksen syvyyttä muuten perinteiseen kaahailuun. Oman tiimin kaikkien kolmen auton nostaminen palkintopallille ei ole välttämättä helppoa.

Puristit voivat ihmetellä, miksei draftia eli imua saa kilpakumppaneista ja miksi fysiikan lakien aktivoimiseksi täytyy painella nappeja tiimikaverinkin takana. Pelaajan lystikäs pomppiminen autosta toiseen voi sekin ärsyttää jotakuta, joten Ford Street Racing ei toden totta ole simulaatio, ja moiset epäloogisuudet voi antaa anteeksi.

Turpeaa turinaa

Ford Street Racingin ongelmaksi kopsahtaa kokonaisuuden streriiliys. Kisat ovat puhtoisia, yllätyksettömiä ja turhan seesteisiä, rauhallisia. Ajotuntuma on herkän ohjauksen takia hieman äkkipikainen ja kulmikas, mutta selkäydin justeerautuu siihen nopeasti. Äänet ovat murean pärinän sijasta sipisten suhisevat eikä musiikki siivitä menoa, joten tunnelma jää vaisuksi. Räväkät reunakosketukset eivät ole turmiollisia, joten rennolla otteella ajettu kurvi ei koidu koskaan kohtalokkaaksi. Parin päivän jälkeen Ford Street Racing alkaa tuntua aloittelijan ajopeliltä, sen verran helppoa pokaalien napsiminen on.

Kaikkinensa 18 rataa ja reilut parikymmentä klassikko-Fordia 1960-luvun Mustangeista upouuteen Shelby GT500:een kuulostavat riittävältä sisällöltä, mutta kisattavaa on vähän. Muutama mestaruussarja soolona ja tiiminä ovat pelin ydin, eikä niiden setviminen kultapokaalein vie kovin kauan. Tiimikisassa menestyminen avaa ihmeteltäväksi parisenkymmentä yksinkertaista haastekisaa, mutta aika nopsaan ne selättää. Täydellisyyteen pyrkivät voivat kerätä talliinsa jokaikisen mukana olevan Fordin.

Ford Street Racing ei ole yltäkylläisyyden airut, mutta eihän kaikkien ajopelien tarvitse olla granturismoja tai projectgothameita. Ford Street Racing on järkevästi hinnoiteltu halpapeliksi: siistit grafiikat, suht sutjakka pelattavuus ja jopa pari uutta oivallusta. Kyllä pari kymmenen euron seteliä voisi turhempaankin käyttää.