Urheilu- ja ilmeisesti myös formulapelit ovat mitä sopivinta materiaalia pelifirmoille. Pelin voi näppärästi päivittää ja varustaa uudella vuosiluvulla ja taas kauppa käy.
Edeltäjän kaikki erheet on tietysti korjattu eikä mitään tämän parempaa ole konsaan koettu eikä tulla kokemaan. Paitsi jälleen ensi vuonna kun kaikki edeltäjän virheet on jälleen korjattu ja peli varustettu jälleen kerran uudella vuosiluvulla. Psygnosis Formuloineen on ymmärtänyt tehdä Electronic Artsit ja onnistunut siinä moitteetta.
Ensi vilkaisulla Formula 1 97 puistattaa ihan oikeasti. Tämähän on sama vanha peli, jossa ajajat ovat sentään liki oikeissa mutteivät kuitenkaan aivan oikeissa (= tämänvuotisissa) talleissaan. Valikot ovat aiempaa sutjakammat, mutta radalle päästyä peli vaikuttaa vanhan pelirungon kierrätykseltä. Näkymät ovat jopa aiempaa karkeamman ja rujomman näköisiä, eikä ruudunpäivitys ole vieläkään silkoinen. Arcade-pelivaihtoehdon kontrollit ovat ensi alkuun suorastaan järkyttävät, eikä realistisemman Grand Prix -vaihtoehdon ajotuntuma sekään aluksi vakuuta.
Se vetää sittenkin
Sitäkin yllättävämpää on, että muutaman koekierroksen jälkeen Formula 1 97:n Grand Prix -osuus imaisee mukaansa niinkin tehokkaasti kuin se tekee. Tällä kertaa pelaaja pääsee ensinnäkin istumaan auton ohjaamoon, mikä tekee menon heti oikeaoppisemmaksi. Reunakivetykset heilauttavat autoa mallikkaasti ja kanssakilpaajan kärryyn töräyttäminen todellakin tuntuu luissa ja ytimissä. Keinoälyä on myös kohennettu sen ratkaisevan piirun verran, että ratatapahtumat näyttävät uskottavilta.
Ajotuntuma on huoleton ja auto pysyy radalla vaivatta, vaikkei auton säätöihin edes koske. Toisaalta hienoinenkin hiekka- tai ruohokosketus pyöräyttää auton taatusti piruettiin. Automaattijarrutus toimii entiseen malliin hyvin ja huomaamatta, mikä helpottaa pelin kontrollien omaksumista. Äänimaailma on maukas ja omalta osaltaan auttaa tunnelmanluomisessa.
Täysverinen simulaatio Formula 1 97 ei missään nimessä ole, eikä varmasti yritäkään olla. Säädettävää on kuitenkin tarjolla aiempaa enemmän. Jousituksen voi määrittää asteittain kovasta pehmeään ja takaisin, jarrulevyn paksuuden voi valita (24_30 mm), samoin niin sanotun brake biaksen. Auton etu- ja takapään ilmanvastusta (downforce) voi myös muuttaa omaan ajotapaan sopivaksi.
Renkaita on kolmenlaisia (slicks, wets, monsoon) ja kuivan kelin slicksejä sekä kovia että pehmeitä. Strategisti räplää tietysti myös bensatankin kimpussa ja tällä kertaa bensan määrä mitataan rehellisesti kierroksin vaikeaselkoisten prosenttien sijasta. Kuusi kierrosta bensaa siis riittää _ aivan oikein _ kuudeksi kierrokseksi. Säädettävää ei ole siis järin runsaskätisesti, mutta loppujen lopuksi riittävästi.
Realismia kaipaava käyttää käsivaihteita, rikkoo autonsa jousituksen, siivekkeet ja renkaat ja lopulta keskeyttää ajon moottorin pasahdettua päreiksi. Laiskanpullea ajelee ilman huolen häivää automaattivaihtein pitkin pientareita ja sopivasti radan vierustoja pökkien lopulta maaliin saakka. Ensin mainittu hätkähtää radan reunustoilla liehuvia lippuja, viime mainittu viis veisaa niistä. Pelin voi siis virittää haluamakseen monin tavoin: eri realismivaihtoehtojen lisäksi tarjolla on neljä vaikeustasoa noviisista eksperttiin.
Omituisten onnahdusten kerho
Kaikki ei kuitenkaan ole tyystin kohdallaan, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että Psygnosis on EA:n malliin jättänyt parannettavaa ja päivitettävää ensi vuoden versioon yllin kyllin. Yllättäen kontrollit ovat analogisella ohjaimella käskytettynä aivan liian herkät. Niinpä ratilla ohjastettuna pelistä ei nauti aivan niin auvoisesti kuin olisi voinut kuvitella.
Erikoista on myös se, että aika-ajot on toljotettava loppuun asti, mikäli haluaa pitää esimerkiksi noviisi-vaikeustasolla saavutetun hyvän lähtöruudun hallussaan starttiin saakka. Aika-ajojen lopettaminen kesken kiihdyttää kanssakilpaajat nimittäin päätä huimaavaan vauhtiin. Kaiken lisäksi auton säätöjä ei pääse näpräämään kesken pitkäksi venähtävien aika-ajojen, mikä on turhauttavaa ja jopa raivostuttavaa.
Taustapeilejä ei edelleenkään ole ihasteltavana, mikä on selvä puute, mutta toisaalta napin painalluksella esille singahtavaan takakuvakulmaan alkaa jo tottua. Vähemmän merkittävää on sinisten lippujen liehumattomuus, mutta lippufanaatikolle sekin saattaa olla liikaa. Uusinnat ovat yllättäen kadonneet, minkä takia esimerkiksi tämän sivun kuvien kuvakulmat ovat kaikki tylsänpulleasti auton takaa (heh).
Vaikka Psygnosiksen uutukaisen grafiikka ei ole aiempaa ihanampaa ja sutjakkaampaa eikä tallijärjestys ole se kaikkein tuorein ja vaikka peli tuntuu edelleen monin osin viimeistelemättömältä, on Formula 1 97 silti onnistunut päivitys. Perinteistä simulaatiota rennompi pelattavuus tekee sen käyväksi hankinnaksi ennen kaikkea ratittomille formulafaneille kunhan pitää huolen siitä, että konehuoneessa on tehokas 3D-kortti. Ilman sellaista ei pelin kimppuun ole asiaa. Lopulta jopa arcade-pelin rallikontrollit sivuluisuineen alkavat tuntua ihan hauskalta vitsiltä.
Matti Kyllösen hurmahenkien vuodatus loistaa kuitenkin edelleen poissaolollaan. Vanha tuttu Murray Walker kera vaisun Martin Brundlen pitää huolen tahattomasta komiikasta tälläkin kertaa.
80
