Impressions ei ollut järin vakuuttava julkaistessaan aikoinaan Rorke's Driftin. Hyvä idea oli hukutettu kelvottoman kontrollisysteemin ja pelattavuuden alle, eikä myöhemmin ilmestynyt Charge of the Light Brigade ollut paljonkaan parempi. Tällä kertaa Impressions on kuitenkin onnistunut hautaamaan suurimmat viat. Tuloksena on mielenkiintoinen kuvaus elämästä villissä, ja ah, niin vapaassa lännessä.
Pelaaja löytää itsensä Yhdysvaltain eteläosista Meksikon rajan lähistöltä. Devilbrush Hillsissä on ollut ongelmia rauhan ylläpidossa ja majuri Travis lähettää pelaajan, komennossaan 44 sotilasta, palauttamaan alueelle lain ja järjestyksen. Sotilaat ovat vihreitä keltanokkia, joten toissijaisena tehtävänä on kouluttaa miehistä Miehiä, todellisia sotilaita, ja lähettää heidät eteenpäin koulutuksesta suoriuduttuaan. Vastuu ei suinkaan ole pieni, alueeseen kuuluu rautatie, postivaunureitti, neljä farmia ja jopa intiaanien hallinnassa oleva Gold Mountain, jolta on pidettävä kullankaivajat poissa.
Fort Apachen pelisysteemi alkaa jo muistuttaa hyvää järjestelmää. Yksiköt tottelevat komentoja, eikä jokaista äijää tarvitse käskeä erikseen, vaan saa jopa muodostettua partioita, jotka toimivat yhtenä yksikkönä. Korjaamisen varaa kuitenkin on edelleen, kontrollit tuntuvat välistä tahmaisilta eivätkä yksiköt toisinaan vaikuta lainkaan halukkailta käskettäviksi. Menuruudun kartan scrollaaminenkin on tehty turhan hankalaksi: on pakko kiertää pääkartan kautta, jos haluaa katsoa mitä viereltä löytyy. Nämä bugintapaiset eivät onneksi vaikuta juurikaan itse pelaamiseen, ja muun pelattavuuden ollessa viimeinkin kohdallaan Fort Apachen parissa viihtyy jo pidempäänkin.
Alussa vastaantulevat ongelmat eivät ole kovin vaikeita tai lukuisia. Onneksi, sillä sotilaatkin ovat aikamoisia raakileita _ eivät osaa edes pysytellä muodossa. Taistelujen myötä taitoa kuitenkin kertyy ja koulutuksen läpikäyneet veteraanit voidaan lähettää eteenpäin. Heidän ja menehtyneiden soturien tilalle voidaan pyytää vahvistuksia, jotta pääluku pysyisi tasaisena.
Ratsuväkihän ei ole mitään ilman hevosia. Hepoiset kiidättävät sotilaat minne tarvitaan nopeasti, aina ajoissa. Oli kyse junarosvoista, meksikolaisista bandiiteista tai intiaaneista _ ratsuväki on aina paikalla. Ammuskeluissa saattaa myös hevosrukka menehtyä.
Pohjimmiltaan peli etenee seuraavasti: laukataan pulmapaikalle, ammutaan ja laukataan pois. Näin yksinkertainen juonikuvio on kuitenkin yllättävän vaihteleva. Kun intiaanitiedustelija ilmoittaa, missä ongelmia on, on sinne laukattava nopeasti ja mieluiten nitistettävä ongelmat ennen kuin ne ehtivät paisua. Tässä yhteydessä on kiivaita takaa-ajoja, jotka ovat pelin suola.
PC:n ja Amigan versioissa on jonkin verran eroavaisuuksia, joskaan ei paljon. Aiempaan Amigan/ST:n Fort Apacheen verrattuna PC-versioon on tehty jonkin verran parannuksia, huomattavimpana näppäinkomentojen lisäys. Tämä nopeuttaa pelaamista huomattavasti. Testattu PC:n demoversio ei paljastanut kummempia outouksia, käytännössä versiot ovat kuta kuinkin samanlaisia.
87
