Innostuin, kun löysin kiekkomaailmaan sijoittuvan seikkailun. Terry Pratchettin hauskojen hahmojen sijaan pelissä heiluikin joku Kurri ja Gretzky?
Pelimaailmassa on tyhjiö. Vaikka urheilupelisarjoja julkaistaan vuosittain, edellinen jääkiekkomanageripeli Eastside Hockey Manager täyttää kohta 8 vuotta. Viime syksynä julkaistu Franchise Hockey Manager -tulokas haastaa veteraani-EHM:n. Franchise Hockey Managerin takana on saksalainen, aiemmin baseball-managerointiin keskittynyt Out of the Park -tiimi.
Onko EHM saanut viimein arvoisensa vastustajan? Kumpi tulee kulmaväännöstä ulos voittajana? Kenen sylissä poika saunoo? Siitä on otettava selvää.
Ensimmäinen erä
Taustatyö on tehty kunnolla: eri sarjoja on tarjolla kymmenestä eri maasta. Isojen liigojen lisäksi eksotiikkaa tuovat muun muassa Ranska ja peräti neljännelle sarjatasolle yltävä Britannian liiga. Suomesta pelattavana ovat tällä hetkellä SM-Liiga ja Mestis, mutta tulossa on vielä ainakin Suomi-sarja, myöhemmin ehkä myös junnuja ja alempia divareita. Pohjois-Amerikassa mennään farmijärjestelmässä ECHL-tasolle asti, ja toki myös Kanadan pääjunioriliigat ovat mukana.
Tietokanta on ajan tasalla ja voimasuhteet kohdillaan. Esimerkiksi SM-Liigassa ja Mestiksessä ensimmäisen kauden sarjataulukot olivat aika lähellä sitä, mitä ne ovat tällä hetkellä oikeastikin. Todellinen bonus on Historic-moodi. Nostalgiannälkäinen manageri voi palata ajassa taaksepäin ja ottaa haltuunsa minkä tahansa männävuosien NHL-suurjoukkueen. Skaala on uskomaton: pelin voi aloittaa mistä tahansa kaudesta vuodesta 1947 alkaen. Pelimuodosta huomaa, miten kiekkomaailma on muuttunut: sotien jälkeen NHL:ää pyöritettiin vielä original six -joukkueilla, eikä Floridan tai Texasin paahteessa osattu edes unelmoida lajista nimeltä jääkiekko.
Historiamoodin eteen tehdyn työn määrä on hurja, sillä pelaajat on mallinnettu realistisen oloisesti, ja jopa pelaajahistoriat on jaksettu nakuttaa tietokantaan. Nykymeininkiin kyllästyneelle on perinjuurin hupaisaa vaihtelua ottaa hoteisiinsa 1980-luvun Edmontonin kultakauden joukkue ja kokeilla, onko peräkkäisten Stanley Cupien voittaminen todella niin helppoa. Ei ole, vaikka tutkapari Gretzky–Kurri olisi miten kuumana.
Taalat tiskiin
Minulle lätkämanageri lähtee toden teolla käyntiin vasta ensimmäisen kauden jälkeen, sillä joukkueen rakentaminen on manageripelien parasta antia. Vahvistusten värvääminen on suoraviivaista: avataan vapaiden agenttien lista, laitetaan ikä, taidot ja pelipaikka filttereillä kohdalleen ja aletaan faksailla sopimustarjouksia ympäri kiekkomaailmaa. Franchise Hockey Managerissa eletään kokoomuslaisessa maailmassa, jossa rahalla saa ja hevosella pääsee. Mestiskin vetää kuin avoimen liigan aikana: kakkoskauden alla esimerkiksi NHL-pakit Joni Pitkänen ja Kimmo Timonen olisivat ilomielin tulleet KooKooseen, kunhan kassasta olisi löytynyt muutama miljoona palkkarahaa.
Vaikka sarjat ovat sisäisesti balanssissa, eri maiden välillä olisi vielä varaa hienosäätää. Kakkoskaudelta alkaen eri Mestisjoukkueisiin ilmaantui liuta AHL:ssä hyviäkin pisteitä tehneitä nikkareita – ja jostain syystä nimenomaan Mestikseen, ei niinkään liigaan.
Pelaajien värvääminen itsessään on mukavan suoraviivaista. Neuvotteluissa pelaaja sanoo suoraan, onko kiinnostunut vai ei, ja minkälaista palkkaa haluaa. Parilla klikkauksella neuvottelut on käyty. Myös pelaajakaupat onnistuvat suhteellisen kivuttomasti, kunhan seuralla riittää rahaa. NHL:ssä pelaajien treidaaminen on samalla lailla suoraviivaista. Erona on se, että apulaismanageri vielä esittää valistuneen (ja oikean) arvauksensa siitä, meneekö tarjous läpi vai ei.
Nyt tuli penalttia
Paperilla kaikki vaikuttaa loistavalta, mutta käytännössä mestaruussarjaan on vielä matkaa. Peli on nimittäin kaikkea muuta kuin valmis. Pienempiä ja isompia käytännön ongelmia riittää ajoittaisesta kaatuilusta kaikenlaisiin kankeuksiin. Esimerkiksi oman seuran A-junnuille ei pysty tarjoamaan sopimuksia, päävalikkoa ei voi kustomoida mieleisekseen. Sinänsä siisti ja selkeä käyttöliittymä kärsii näppäinoikoteiden puutteesta. Onlinemanuaali ei asiaa paljon valota. Tekoäly tökkii, sillä vaikka GM voi lähteä lomalle ja tyrkätä joukkueensa apurin käsiin, yhdenkin pelaajan loukkaantuminen vetää apulaisen pasmat sekaisin ja kokoonpano pitää käydä korjaamassa käsin. Vastaavia pikkukiusoja on kosolti.
Ottelutoteutus on periaatteessa toimiva, mutta käytännössä hankala. Erän tai koko pelin voi pikakelata loppuun. Jos haluaa seurata kenttätapahtumia, ajan kulkua voi nopeuttaa, mutta tapahtumien tekstikuvaukset kulkevat silti omaa verkkaista tahtiaan, joten kellon kirittäminen ei matsia juuri nopeuta. Käytännössä siis ottelun pelaaminen on joko todella nopea tai todella hidas tapahtuma.
Onneksi taktiikkasysteemi on sekä syvällinen että selkeä. Jokaiselle ketjulle voi määrittää pelityylin neljän muuttujan avulla (hyökkäys-/puolustuspainotus, karvaus, aggressiivisuus, laukaisu-/syöttöpainotus) tasakentällisille ja erikoistilanteisiin, mutta myös ottelutilanteen mukaan. Joukkueelleen voi määrätä etukäteen taktiikan kahden maalin johtoon tai maalin takaa-ajoasemaan. Kätevää. Sama simppeliys näkyy harjoittelussa, joka hoidetaan määräämällä kullekin pelaajalle kaksi eri harjoituskohdetta, jotka ovat luokkaa hyökkäystaidot tai sijoittuminen.
Perinteisen manageripeleihin tottuneelle päänvaivaa aiheuttaa taktiikan toimivuuden arviointi, sillä pelaajille ei anneta otteluista minkäänlaisia arvosanoja. Se ei toki ole bugi vaan ominaisuus ja makuasia pikemmin kuin ongelma. Tilastoja ja erilaista dataa löytyy yllin kyllin, mutta jos kiekkotuntemus ei ole aidon GM:n tasoa, niin kokoonpanon valinta typistyy helposti mekaaniseen “parhaat kentälle ja menoksi” -meininkiin. Pelaajien nykyinen ja potentiaalinen taitotaso nimittäin kerrotaan peittelemättä.
Samalla urheilijoihin ei synny juuri minkäänlaista tunnesidettä, mikä heikentää pelimaailmaan eläytymistä selvästi. Mikään ei ole hienompaa kuin se, että huomaa nuoren lupauksensa olevan hyvässä pelivireessä, nostaa hänet isompaan rooliin ja saa palkinnoksi vielä parempia onnistumisia. Nyt tunne jää kokematta. Toivoa kuitenkin on. Kehitys jatkuu koko ajan, ja tekijät lupailevat päivityksiä tasaiseen tahtiin. Odotuksia nostattaa myös aktiivinen pelaajayhteisö, joka osallistuu kehitystyöhön varsinaisen pelitiimin apuna.
Jälkipelit
Franchise Hockey Managerissa on paljon hyvää. Peli on syvällinen ja pelimaailma kattava. Joukkueiden ja pelaajien valtava määrä luo tunteen siitä, että kyse ei ole pelkästä pintaraapaisusta vaan kunnollisesta kiekkomaailman hiekkalaatikosta. Toteutus ei vain yllä vielä ideoiden tasolle.
Kaikki tiivistyy yhteen kysymykseen: onko sen pelaaminen hauskempaa kuin viimeisen Eastside Hockey Managerin? Vastaus on tällä hetkellä ei. FHM on kuin Mikael Granlund vuosi sitten: todella lupaava, muttei vielä ihan kypsä NHL-peleihin, mutta Granlund kuroi viime kesän aikana eron muihin ammattilaisiin kiinni. Pelitiimin ja pelaajayhteisön tehokkuudesta riippuu, miten nopeasti sama tapahtuu Franchise Hockey Managerin kohdalla.
Arvosteltu: PC
Saatavilla: PC, Mac
Versio: 1.4.19
Hinta: 46$ (noin 34 euroa)
www.ootpdevelopments.com
Haaveissa EHM:n päivitys
Kiekkomanagerien kuningas on edelleen Eastside Hockey Manager 2007. Sen taustalla on vahva Suomi-yhteys, onhan pelin pääkehittäjä Risto “Riz” Remes.
Pelin julkaisi Football Managereista tuttu Sports Interactive, joka halusi laajentaa lajipalettiaan ja värväsi alkuperäisellä freeware-EHM:llä mainetta saaneen Remeksen riveihinsä. SI:n kautta EHM-pelejä julkaistiin kolme ennen kuin pelisarjalta katkaistiin siivet. Peli myi, mutta ei riittävästi.
Vaikka julkaisija hyllytti EHM:n, pelaajat ovat pysyneet. Peliin tehdään edelleen datapäivityksiä, ja onpa pelimoottoriakin saatu hieman rukattua.
Nykyisin Sports Interactivella Football Managerin parissa työskentelevä Remes on riemuissaan.
”Itselle on tullut hieman yllätyksenä tosiaan se, miten vähän ajan hammas on EHM:ää nakertanut. Suuri kiitos kuuluu muun muassa EHM Blueline -sivuston porukoille, jotka ovat pitäneet yhteisön pelin ympärillä elossa ja tehneet hienoa työtä datapäivitysten kanssa”, Remes kiittelee.
Hän myöntää, että poltetta pelin päivittämiseen olisi myös hänellä itsellään.
”Olemme pitäneet vanhan koodipohjan elossa sillä oletuksella, että joskus vielä ehtisimme nakertaa pelille isompaakin päivitystä. Virallisesti projekti on ollut, ja on edelleen, jäissä, mutta luvan kanssa olemme omalla ajallamme saaneet ylläpitää koodia”, Remes kertoo.
Ajanpuute on kuitenkin toistaiseksi torpannut varsinaisen päivittämisen. Jos siihen joskus päästään, Remeksen toivelista on selvä.
”Suurin toive uuden EHM:n suhteen olisi uuden ja joustavamman tietokannan suunnittelu, mikä sallisi paremman kustomoinnin ja liigojen helpomman päivittämisen. Lisäksi vuosien varrella on FM:n parissa koodatessa tarttunut mukaan useita satoja ideoita, joita mielellään näkisin EHM:ssäkin.”
Remeksen oma EHM:n pelaaminen on sen sijaan jäänyt vähiin. Syynä on pelintekijän luonne.
”Kun kehitystyökalut ovat aina käsillä, niin pitkien urapelien pelaaminen on vaikeaa, sillä helposti pelatessa kirjaa ylös kaikenlaista viilausta kaipaavaa juttua, joita tekee sitten heti mieli alkaa korjaamaan!”
73
