Kaikki haluavat olla astronautteja, hoilaa Ceti Alpha V:n korvamato päässäni. Niin totta, siksi minäkin olen nyt oman avaruuslaivani pikkukippari.
Avaruuden aalloilla ei huviristeillä. Piraatit pätkivät aseupseeriani, konehuone on liekeissä, happi vuotaa kuin euron arvo ja vaikka Scotty korjaa aseita turbovauhdilla, piraattien ionitykki pitää ne hiljaisina. Kapteeni Nirk tekee päätöksen: hyperhyppään helvettiin niin kauan kun moottorit vielä kestävät. Frak this life!
Star Trekin takia tunnen lukkarinrakkautta peleihin, joissa epäsuorasti komennetaan avaruusalusta. Sisälläni elävä pieni William Shatner innostui jo kuusnepan PSI-5 Trading Companyn eksentrisen miehistön komentelusta, mutta sekosi täysin iki-ihanista Starfleet Commanderista.
Niiden jälkeen tarjonta on ollut heikompaa, siksi FTL sai rahani valoa nopeammin.
Niin pitkä on matka
FTL on avaruushenkinen roguelike. Sen päähenkilö on alus, jota taisteluvoitosta saatavalla romulla ja asemilta ostettavilla laajennuksilla päivitetään pärjäämään yhä kovemmaksi käyvässä, aina satunnaisesti luodussa universumissa. Universumi koostuu sektoreista täynnä hyppymajakoiden yhdistämiä järjestelmiä. Melkein joka järjestelmässä tapahtuu jotain, enimmäkseen taistelua, mutta myös kauppaan voi törmätä. Sektorin toisella reunalla on exit, josta kiidetään seuraavaan sektoriin. Välillä reitti haarautuu. Vaarallisemmat sektorit tarjoavat parempia palkintoja, mutta onko alukseni tarpeeksi hyvä?
Juoneksi riittää se, että kuljetan huipputärkeää tietoa Federaatiolle samalla, kun kantapäitäni näykkii kapinallisten laivasto. Jos jään liian pitkäksi aikaa myllertämään ja pyllertämään sektorin salaisuuksia, minut saadaan kiinni ja ilman nopeaa pakoliikettä alukseni lopullisesti poistuu aika-avaruusjatkumosta.
FTL ei ole avaruusooppera, pikemminkin avaruusiskelmä. Yksikään star trekeistäni ei ole kestänyt yli puolta tuntia, tosin vielä on loppupeli näkemättä. FTL olisi optimaalista täppärikamaa.
Targetoikaa suojageneraattori
Tiukan koiratappelun asemasta ainoa alukseen kohdistuva ohjausliike on hyppykäsky. Aluksesta huolehtii aluksi kolmihenkinen ihmismiehistö, lisää löytää matkalta. Monikulttuurinen alus on iloinen alus, koska eri rodut loistavat eri asioissa.
Näyttävää avaruussotaa FTL ei tarjoile. Taktisessa yhteenotossa otellaan alus alusta vastaan miettien, millä aseella isketään mitäkin kohdejärjestelmää vastaan. Suojat lävistävällä ohjuksella kannattaa ehkä iskeä suojageneraattoriin, jotta laserit saavat jauhaa runkoa rouheaksi ihan rauhassa. Alukseen pultattavaa asetta ja muuta oleellista laitetta on enemmän kuin riittävästi.
Aseet saa ampumaan automaattisesti, jolloin ehtii keskittymään aluksen pitämiseen toimintakykyisenä, kun pelti paukkuu ja tavarat hajoavat. Esimerkiksi tulipalojen sammuttelu on hyvin, hyvin tärkeää. Ja elossapitojärjestelmä olisi syytä korjata ennen kuin ollaan heikossa hapessa. Aina ei energiaakaan ole tarjolla kaikille sitä vinkuville.
Alus osaa hoitaa taistelun ilman miehistöä, joskin nämä asemapaikallaan tehostavat sen toimintaa.
Scotty, tulisitko konehuoneeseen?
Miehistön komenteluun riittää, kun käskee ne oikeaan paikkaan. Minimaalisesti animoidut pikselimiehet alkavat automaattisesti hoitaa asemaa, korjata laitteistoa, sammuttaa tulipaloja tai taistella alukseen tunkeutujia vastaan.
Näppärät pikkumiehet osaavat korjata kaiken muun paitsi rungon, se täytyy hoitaa kauppapaikalla tai avaruusasemalla. Paiskiessaan duunia pienoliot keräävät kokemusta ja työtehoa. Sitä enemmän tekee kipeää, kun joku huippuammattilainen kuolee.
Juuri pelaamassani pelissä nitistin tosi vaarallisen piraattialuksen, mutta omalla Enterpriselläni riehuivat tulipalot. Eikun ovet auki avaruuteen ja tyhjiö sammutustöihin.
Eih! Ovikontrollit olivat rikki! Scotty ja Jon uhrasivat henkensä, mutta kuolivat liekkeihin, ennen kuin ovet taas toimivat. Tuli valtasi aluksen, Kirk ja Spock vetäytyivät happihuoneeseen odottamaan väistämätöntä. Tulipalon ensimmäinen isku sammutettiin, pian se iski uudestaan. Spock katsoi Kirkiä syvälle silmiin, pyyhkäisi tämän otsakiharan syrjään ja sanoi: ”James, olen aina...” Jaa mutta nyt taisin eksyä aiheesta.
Kunnon rogueliken tapaan FTL:n satunnaisuus luo itsestään tarinoita, onneksi ei sentään fanfictionia.
Minun pelini!
FTL on toinen rahoittamani Kickstarter-peli, joka on oikeasti ilmestynyt. Kolumnissani ennustin, että FTL voi olla mitä tahansa, huonosta erinomaiseen. Pystynköhän minä mitenkään tätä kymmenen taalan investointiani objektiivisesti arvioimaan, oi ja voi.
Peli toimii kuin Enterprisen liukuovet. Pelikonsepti on selkeä, meno pitää näpeissä ja roguelike-konseptin vaatimaa sisältöä on jo nyt sen verran, ettei toisto juuri häiritse. Pelirungosta näkee, että lisäsisällön pulttaaminen ei ole vaikea juttu. Jos jotain pientä kaipasin, niin miehistön jäsenillä voisi olla keinotekoinen persoonallisuus PSI-5 Trading Companyn tapaan. Ei FTL mikään kympin peli ole, mutta kympin peliksi hemmetin hyvä ostos.
FTL on rahoitettu Kickstarterilla, ja siinä saa itse ristiä niin aluksensa kuin sen aloitusmiehistön. Niinpä veikkaan, että Suomessa joka neropatin pelissä kapteeni Pirk komentaa USS Potkustarttia.
84
