Vyöttäytymisessä tonnien painoisen kävelevän tankin kuskinpukille ja vikisevien miinanpolkijoiden liiskaamisessa muutaman tonnin rautamonon alle on oma viehätyksensä. Tämän on huomannut myös tähän mennessä lähinnä vähemmän toiminnallisiin peleihin (Monty Python & The Holy Grail) keskittynyt 7th Level.
G-Nome sijoittuu tulevaisuuteen, kuinkas muutenkaan. Näyttämönä on kaukainen planeetta, jonka resursseista taistelee neljä muukalaisrotua, ihmiset yhtenä. Pelin pääpahikset, Scorpit (pöllitty sumeilematta Flash Gordonista) ovat kehittäneet uuden geenimanipuloidun supersotahirmun, josta pelin omalaatuinen nimi. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun ötökkä on kursittu kasaan ihmissotavankeja mengelöimällä, niin Maan miehet sekä naiset suivaantuvat pahasti ja lähtevät sotaan uudella innolla.
Pelaajan osaksi jää G-Nomen prototyypin (genotyypin?) etsiminen ja tuhoaminen lineaarisessa kampanjassa. Alla on nykymuodin mukaisia kaksijalkaisia hampaisiin asti aseistettuja tankkeja, HAWKeja. Tottelevat myös nimeä mechi.
Mechin luvaton käyttöönotto
G-Nomen tehtävät ovat melko mielenkiintoisia ja jokaisen juonelliseen suunnitteluun on selvästi käytetty aikaa. Peli alkaa tunkeutumalla kahden muun vihollisen linjojen läpi ja lopulta scorpien alueelle. Tällaisessa sissitoiminnassa on oma viehätyksensä, ja samalla se selittää kätevästi miksei omia joukkoja juuri näy, paria hassua siipimiestä lukuunottamatta.
Erilaisia pyssyköitä riittää, HAWKeja ja muita ajoneuvoja on kunnioitettava määrä ja siipimiehiä voi käskyttää. Kaikki tyypillisen mechisimulaattorin eväät ovat siis mukana ja kunnossa.
Ainoa huomattava pelillinen ero muihin genren edustajiin onkin G-Nomen suunnittelijoiden innovaatio "mechikaappauksesta". Heittoistuimella pelastautunut pilotti ei suinkaan ole tuomittu epäonnistumaan tehtävässään, vaan hän voi jalkamiehenä käydä vihollis-HAWKin kimppuun erityisellä gashr-pyssykällä. Gashrin laakit jollain kummallisella tavalla savustavat vihollispilotin ulos HAWKistaan. Jahka vastustajan on nitistänyt rynkyllä, voi itse hypätä tyhjäksi jääneen HAWKin ohjaamoon. Ihan hupaisa idea, jolla varmasti riittää käyttöä moninpelissä, mutta joka on aivan liian naurettava toimiakseen vakavasti otettavassa mechisimulaattorissa, ja pelimaailman uskottavuus kärsii todella pahasti.
Control's out! I'm going in!
G-Nomessa mättää pahasti myös pelattavuus. Toki tehtävät ovat kaikki mielenkiintoisia, ainutlaatuisia ja niissä tapahtuu koko ajan paljon muutakin kuin yksioikoista räiskimistä. Mutta naurettavan ajoneuvosta toiseen hyppimisen lisäksi näitä vehkeitä on erittäin ikävä ohjastaa.
Jostain syystä 7th Level ei ole vaivautunut ohjelmoimaan mukaan kunnollista tukea kaasukahvalle ja polkimille, vaan nämä vekottimet toimivat täysin digitaalisesti. Sen sijaan että yläruumiin ja aseistuksen kääntäminen kävisi poljinta monottamalla juuri siihen kohtaan mihin jalkansa asettaa ja keskittyisi automaattisesti polkimien ollessa neutraaliasennossa, pyssykät kääntyvät oikealle kun tökkää oikealle ja myös pysyvät siinä kunnes tökkää vasemmalle. Sama pätee kaasuun: puolenvälin yläpuolella HAWK kiihtyy ja sen alapuolella hidastuu.
Tämä ei tietenkään ole iso tappio niille, jotka käyttävät noihin toimintoihin näppäimistöä, mutta polkimiin, kaasuun ja vaikkapa Mechwarriorin sujuviin ohjaimiin tottuneena G-Nomen puikottelu on kerta kaikkiaan raivostuttavaa.
Aseistusta ei voi ryhmittää, vaan joka ikinen laser, konetykki, ohjus, raketti ja herra ties mikä laukeaa omasta napistaan. Siinäpä riittää ihmettelemistä ohjelmoitavan luxustikun omistajalle.
Teräsbetonipensaat
Pelin grafiikkamoottori on kohtuullinen, mutta ei missään nimessä yllä sille tasolle mitä mechisimulaattorilta nykyään odotetaan. Hiukankin jyrkemmät rinteet, joita pitäisi voida käyttää taktisesti hyväkseen, ovat läpipääsemättömiä stoppeja. Ja siitäkös riemu repeää kun parinkymmenen tonnin painoisen peltiheikin kulku katkeaa mitättömään pusikontynkään kuin teräsbetoniseinään. Lisäksi rakennusten kulmiin juuttuu ja sitä rataa. Esteettiseltä kannalta tekstuurit ovat melko rujoa mössöä ja ruudunpäivitys juuri ja juuri siedettävää testikoneella.
Puhetta on paljon ja äänipuoli olisikin muuten kunnossa, mutta kuten niin usein Win95-peleissä, tekninen toteutus näyttää tuottavan suuria vaikeuksia. Päällekkäiset äänet onnistuvat huonosti, ja rompulta tulevan musiikkiraidan vaihtuminen aiheuttaa kiusallisia pysähdyksiä pelin kulkuun. Efekteistä puuttuu niinkin perustavanlaatuinen tunnelmanluoja kuin jättirobotin raskaat askeleet. Teknisesti peli vaikuttaakin kauttaaltaan melko keskeneräiseltä ja amatöörimäiseltä.
G-Nomessa on paljon hyviä ideoita, niin kuin ajoneuvojen kaappaus ja rakennuksissa vierailu. Mutta niistäkin on tehty niin jokapäiväistä, että se ylittää naurettavuuden rajan. Muilta osiltaan se ei tarjoa mitään sen enempää kuin jo ennestään hyväksi havaitut robottirymistelyt, ja jää monin paikoin jälkeen teknisesti ja pelattavuudessaan.
Ensimmäiseksi yritykseksi räiskinnän ja siinä sivussa mechisimulaation saralla G-Nome on toki kelvollinen, mutta jotain perustavanlaatuista siitä jää uupumaan. Mechimiesten ja -naisten kannattaa keskittyä rauhassa odottelemaan Mechwarrior 2 -sarjan tulevaa Titanium-versiota.
65
