Kun ihmissutta nälättää, kulmahammas välähtää ja maatalon tytär älähtää. Yksityisetsivä sotkeutuu jälleen yliluonnolliseen ja salaisten historiakansioiden avautuessa oppii uutta menneisyydestään. Gabriel Knight on palannut.
On kulunut vuosi siitä, kun Gabriel Knight ja voodoo-voimat kohtasivat. Gabriel on asunut Saksassa sukunsa linnassa ja kirjoittanut romaanin kokemuksistaan. Sen jättimenestyksen innoittamana hän yrittää kehitellä ideoita uuteen kirjaan, mutta inspiraatio ei vain ota tullakseen. Muistot vuoden takaisista tapahtumista häiritsevät yhä. Hän ei halua olla Schattenjäger, pimeän voimien vastustaja, vaan elää rauhallista kirjailijan elämää.
Kohtalo saapuu kuitenkin kolkuttamaan linnan ovea. Joukko huolestuneita kyläläisiä pyytää Schattenjägerin apua paikallisen perheen tragediaan: he epäilevät ihmissuden tappaneen perheen tyttären. Vastahakoisesti Gabriel suostuu tutkimaan asiaa, ja sotkeutuu jo 1700-luvulla alkaneeseen tarinaan, jossa ovat mukana niin kuningas Ludwig II, Wagner kuin Gabrielin esi-isätkin. Ja Gabriel Knightille selviää, että puhtainkin sielu voi siirtyä pimeyden puolelle...
Kun sydän on kultaa
Grace, sarjan edellisessä osassa vain taustahahmona toiminut Gabrielin avustaja, on viime vuoden ajan hoitanut Gabrielin New Orleansin kirjakauppaa, eikä hän ole erityisen tyytyväinen asemaansa. Kuultuaan Gabrielin uudesta jutusta hän lentää heti Saksaan tutkimaan asiaa. Hän toimii erillään Gabrielista toimittaen tälle tärkeää taustatietoa ihmissusista.
Tarina on jaettu kuuteen eri lukuun, jotka on vuoron perään omistettu joko Gabrielle tai Gracelle. Vasta viimeisessä luvussa sankareiden tiet kohtaavat ja pelaaja pääsee ohjaamaan molempia seikkailijoita. Kahden sankarin käyttäminen on erinomainen idea, joka toimii hyvin.
Käsikirjoittaja ja suunnittelija Jane Jensen osoittaa kykynsä luoda kiehtovia ja yllättäviäkin tarinoita. Gabriel kakkosen juoni on tyylikkäästi punottu verkko faktaa ja fiktiota, ja hetken kuluttua pelaaja ei enää erota keksittyä todesta. Ludwig II:n salaperäisen elämän ja kuoleman yhdistäminen itse keksittyyn tarinaan vie mukanaan.
Mikä parasta, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tarina ei kerro mitään liian suoraan. Pelaaja saa itse ajatella ja vetää omat johtopäätöksensä hyvissä ajoin ennen totuuden paljastumista. Ajoittain tarina tarjoaa raskaan annoksen historiaa, mikä menneisyyden tutkimisesta vähät välittäviä saattaa masentaa. Tarina myös hoppuilee lopussa liikaa, peliin olisi hyvin sopinut seitsemäskin luku.
Vain nappia painamalla
Gabriel Knight 2 käyttää Phantasmagoriassa esiteltyä yksinkertaista yhden nappulan pelirunkoa. Hiiren pointteri muuttuu aina hotspottien kohdalla tikariksi ja osoittaa mahdollista toimintaa, muita toimintaikoneita ei ole. Teoriassa pelaaja siis vain klikkailee hotspotteja ja kävelee pelin läpi alta aikayksikön Phantasmagorian tyyliin. Sierralle tyypillisiä äkkikuolemia on vähän.
Yksinkertaisesta systeemistä huolimatta Beast Withinin ongelmat ovat onnistuneita ja juuri sopivan hankalia, joskaan ne eivät aivan yllä sarjan edellisen osan tasolle. Onnistuminen johtuu paljolti juuri erinomaisesta käsikirjoituksesta, joka saa sankarin tekemiset tuntumaan loogisilta ja järkeviltä.
Suuri osa ongelmista nojaa esineiden käyttöön. Ohjekirjan mukaan esineitä voi myös käyttää toisiinsa, mutta pelissä näin tehdään vain kerran. Peli ei kuitenkaan luisu liikaa pelkäksi oikeiden tavaroiden perässä juoksemiseksi, sillä perinteiseen Gabriel Knight -tyyliin edetään myös keskustelujen avulla.
Keskustelu käydään normaalilla monivalintasysteemillä, mutta samoista asioista täytyy yleensä kysellä useita kertoja ennen kun kaikki tieto on imuroitu. Tyhjiin pumpattu aihe katoaa listasta. Tämä on mielestäni erinomaisen hyvä asia, sillä näin tarinan kuljettaminen on helpompaa, eikä juttu jää jauhamaan paikoilleen.
Gabriel kantaa mukanaan kasettinauhuriaan, jolla voi tarpeen tullen kuunnella vanhat keskustelut uudelleen, Grace taas vastaavasti pitää muistikirjaa kaikesta tärkeästä, joten vahingossa missattu keskustelu ei pakota lataamaan peliä uudelleen. Perustuupa yksi ongelmakin Gabrielin nauhurin käyttöön.
Näyttelijöiden palkkaajan on kuoltava
Valitettavaan nykytyyliin Gabriel Knight 2 on kokonaan videoitu, jopa taustat on digitoitu aidoista kuvista. Yllättävästi se ei haittaa, sillä taustat ja hahmot on saatu yhdistettyä toisiinsa kiitettävästi. Sierra ei silti ole vieläkään saanut omaa bluescreen-tekniikkaansa toimimaan ongelmitta, sillä välillä (onneksi harvoin) hahmojen ympärillä on ärsyttävä sininen reuna. Muuten videolta kaapatut hahmot ovat tyylikkäitä.
Taustojen suunnittelijat ovat varmasti selailleet läpi useamman Saksan kuvakirjan, sillä miljööt ovat kauniita ja Saksan komeita linnoja ja vuoria on käytetty hienosti hyväksi. Pelissä on myös komea kokoelma saksalaista taidetta, jota Grace eräässä vaiheessa ihailee. Jo Phantasmagoriassa ensiesiintymisensä tehnyt hopeanharmaa BMW on muuten taas mukana.
Mukana on runsaasti videota, mikä on ylivoimaisesti huonointa antia. Sierran surkea videosysteemi rasteroi kuvan todella tökerösti, enkä tajua miksi, sillä monet muut pelit pyörittävät kokoruutuvideota ilman ongelmia.
Millainen kuva, sellaiset näyttelijät. Sankareiden esittäjät ovat oikeannäköisiä rooleihinsa, mutta näyttelijöinä he kuuluvat siihen koulukuntaan, joita pilkotaan kirveellä ja poltetaan takassa. Gabrielia esittävä pölkky virnistelee kuin idiootti, vaikka hänet uhattaisiin tappaa. Gracea esittävän näyttelijättären tunneskaala taas rajoittuu huutamiseen ja ilkeään kulmien kurtisteluun. Vain paroni von Glower on hyvä.
Ich bin ein bratwurst
Pelissä on hyvää musiikkia aivan kiitettävästi, joskin ärsyttävän lyhyinä pätkinä. Esimerkiksi kirkossa soiva urkukappale tuntuu olevan vain lyhyt sample, jota veivataan uudelleen ja uudelleen. Hiljaisuutta on osattu käyttää tehokeinona, mutta musiikkia saisi silti olla enemmän. Äänitehosteita on vaihteeksi rustattu enemmänkin, minkä ansiosta maailma onkin suhteellisen uskottava paikka. Kaupungissa kuuluu liikenteen melua ja rauhallisella vuoristolammella tuuli kahisuttaa puita.
Puhe on päänäyttelijöitä lukuun ottamatta kiitettävää, ja saksalaiset jopa puhuvat saksaa! Juttuja ei voi saada näkyviin tekstinä, mutta puhe on onneksi selkeää.
Bugi Gabriel-maassa
Sierran perinteiden mukaisesti Gabriel kaksi on tullut markkinoille ötököiden vaivaamana. Ilkein ötökkä jopa tekee etenemisen mahdottomaksi: versio 1.0 sekoaa lahjakkaasti aina neljännen luvun loppupuolella, kun pelaaja-Grace yrittää puhua Gabrielin avustajalle ja kodinhoitajalle Gerdalle. Tämä ja muut pienemmät viat paikkaantuvat onneksi versioon 1.11 päivittävällä korjaustiedostolla, joka on saatavilla vaikkapa Pelit-purkista. Versio 1.11 toimii suhteellisen ongelmitta niin Dosissa kuin Win95:ssäkin. Päivityksen jälkeen vanhat tallennukset eivät kuitenkaan toimi, joten purkkikäynti on paras tehdä ennen pelin aloittamista.
Olen kyllä sitä mieltä, että Sierran laadunvalvontatiimi pitäisi viedä saunan taakse ja lopettaa. Miten pelin kokonaan pysäyttävä bugi voi päästä lopulliseen tuotteeseen? Eivätkö pelitestaajat ole pelanneet peliä neljännen luvun puoliväliä pitemmälle?
Bugeista ja muista huolimatta Gabriel Knight 2 lunastaa suurimman osan sille asetetuista odotuksista. Loistava juoni ja kaunis taide yhdessä kiitettävän äänimaailman kanssa tekevät pelistä nautittavan kokemuksen, jota edes huonot näyttelijät eivät tuhoa. The Beast Within on kunniallinen seuraaja Sierran kaikkien aikojen parhaalle seikkailulle.
92
