Sierran uusi Gabriel Knight edustaa hyvin viime aikojen aikuisemmalle yleisölle suunnattua pelibuumia. Seikkailu muistuttaa enemmän hyvää jännityselokuvaa kuin tietokonepeliä, eikä nuorempi yleisö välttämättä kiinnostu pelin Hitchcock-tyylisestä vireestä.
300 vuotta sitten New Orleansin aluetta vavisuttivat oudot murhat, joita selvittämään paikalliset kutsuivat Euroopasta tunnetun noitametsästäjän, shadowhunterin. Mies kuitenkin epäonnistui ja menetti voimiensa lähteenä toimineen talismanin vastustajalleen, joka kirosi metsästäjän ja tämän jälkeläiset. Nyt alueella on jälleen tapahtunut outoja murhia, jotka kovasti muistuttavat menneisyyden synkkiä tapahtumia. Asia inspiroi muutaman nidoksen jo aiemminkin kirjoittanutta Gabrielia siinä määrin, että hän päättää tehdä aiheesta kirjan.
Totta vai tarua
Painajaiset, joista Gabriel on aina kärsinyt, alkavat jutun edetessä kuitenkin muuttua yhä oudommiksi. Päivien vieriessä romukoppaan alkaa murhien takaa hiljalleen valjeta yhä oudompia asioita, jotka hämärästi muistuttavat Gabrielia unien mielikuvista. Pikkuhiljaa alkavat myös seljetä sankarin menneisyys ja sukujuurten kiemurat, kun käy ilmi, että Gabrielin suku on alkujaan kotoisin Saksasta. Hiljalleen alkavat uni ja todellisuus sekoittua toisiinsa tappavaksi verkoksi, johon Gabriel on vaarassa pahasti sotkeutua. Pian voi kilpajuoksu talismanille alkaa.
Kynsien pureskelua
Tusinakamana ilmestyvien seikkailupelien joukossa Gabriel Knight on todella positiivinen yllätys, sillä se on loistavasti kirjoitettu. Moista herkkua ei turhan usein ole tarjolla, koska useimmat seikkailut koostuvat vain eri tavaroiden kanniskelusta paikasta toiseen. Jopa muiden Sierran tuotteiden keskellä Gabriel loistaa käsikirjoituksellaan ja juonenkuljetus onkin kuin parhaimmassa jännityselokuvassa. Paketin teksti Hitchcock-tyylisestä seikkailusta on täyttä totta, sillä tunnelmaa kohotetaan sopivin pienin lisäyksin ja outouksin, jotka saavat pelaajan miettimään asioita tosissaan.
Esikuvilleen uskollisesti pelin alkaessa sankarin elämä vaikuttaa normaalilta, mutta jännitysruuvia aletaan hiljalleen vääntää yhä tiukemmalle. Vaikkei tapahtumia voikaan missään vaiheessa sanoa pelottaviksi, kiristyy tunnelma pelin loppupuolelle päästäessä todella käsin kosketeltavaksi. Kun todellisuuden ja Gabrielin painajaisten välinen raja alkaa hiljalleen hämärtyä, imee seikkailu pelaajan syövereihinsä uskomattomalla otteella.
Sujuvaan ja nautittavaan fiilikseen tuo oman tärkeän osansa pelin todentuntuisuus, jota eivät asiaan kuulumattomat sivuhypyt tai huomautukset riko. Sankarin kohtaamat hahmot vaikuttavat aidoilta, ja he myös käyttäytyvät kuten vastaavat oikeat ihmisetkin tekisivät. Jopa kirosanat ovat päässeet pelin lopulliseen versioon. Jos jätetään yksi syrjähyppy laskematta, eivät tunnelmaa särje edes turhat sisäpiirivitsit Sierran muista peleistä.
Vaikka tunnelma onkin yleisilmeeltään synkkä ja painostava, onnistuu peli myös aika ajoin saamaan pelaajan suupielet virneeseen. Päävastuun tästä kantavat Gabrielin avustajansa Gracen kanssa käymät keskustelut, jotka tuovat mielenkiintoisuudessaan peliin sopivaa lisäväriä. Nämäkin jutustelut ovat aidon oloisia, eivätkä siksi rikokaan pelin kihelmöivää tunnelmaa turhalla väkinäisyydellä.
Tutkivan työ ei lopu
Koska Gabriel joutuu pelin edetessä tutkimaan New Orleansissa tapahtuneita voodoo-murhia, täytyy hänen luonnollisesti haastatella eri ihmisiä johtolankojen toivossa. Niinpä seikkailuun on rakennettu kaksi erillistä keskustelusysteemiä. Normaali jutustelu sujuu ruudun alareunassa näkyviä tekstejä seuraillen, eikä pelaajalla ole siihen aloittamisen jälkeen suurempia vaikutusmahdollisuuksia. Satunnaisesti Gabrielin kommentin voi valita eri vaihtoehdoista, jolloin yleensä on kyseessä jonkin ongelman ratkaisu.
Tärkeämpi keskustelu eli kuulustelu ja muut utelut tapahtuvatkin sitten aivan tarkoitusta varten suunnitellulla ruudulla, jossa sankarilla on valittavanaan tietty määrä kysymysaiheita. Yleensä ei riitä, että aiheesta kyselee vain kerran, vaan sitkeämpi yrittäminen palkitaan perinpohjaisilla vastauksilla ja mahdollisesti uusilla kysymysvaihtoehdoilla. Huulen heitolla onkin pelissä erittäin tärkeä osuus, sillä sen kautta Gabriel kerää kaikki tietonsa, joita ilman hän ei pitkälle pötki. Systeemin lähin sukulainen löytyy Laura Bow 2:sta, mutta uutuus toimii joustavammin ja on edeltäjäänsä mukavampi käyttää.
Gabriel rahtaa myös mukanaan kannettavaa mininauhuria, jolle kaikki hänen käymänsä keskustelut tallentuvat. Jos myöhemmin ei muista jotain osaa tärkeästä keskustelusta, on se helppo kelailla läpi asianomaista nauhaa kuuntelemalla.
Laajakangaselokuvaa
Gabriel on ensimmäinen pelkästään 386+-koneille tehty Sierra-tuote, mutta tämä muutos ei pahemmin pelipuolella tunnu. Muutokset näkyvät lähinnä siinä, että tällä kertaa on ruudun yläreunasta löytyvä valikko pantu totaalisesti uusiksi pikkumuutosten sijaan. Uusia ikoneita löytyy erikseen esineiden aukaisemiseen tai operoimiseen yhden tutun sijasta. Muuten systeemi toimii kuten Sierralla yleensäkin, eli hiiren oikealla napilla voi selata halki haluamiensa ikonien. Uuden valikkojärjestelyn ansiosta ikonit on kuitenkin kätevämpi valita ruudun yläreunasta. Yksinkertaista mutta toimivaa.
Muutoksia on tehty myös grafiikkaan. Vanhan kokoruutuesityksen sijasta seikkailu näytetään televisioon ahdetun elokuvan tavoin, eli kuvaa rajaavat ylä- ja alareunoista mustat reunat. Uusi esitystapa on todella toimiva, eikä heikennä pelin taiteen kauneutta tippaakaan. Tärkein tekijä tässä siisteydessä on ehdottomasti se, että ruudulla ei näy grafiikkaikkunan lisäksi mitään muuta, Larry 6:n tekijöille opiksi. Kaikki teksti, syvempää keskustelua lukuun ottamatta, ilmestyy ruudun alareunaan puhujaa ilmaisevin värein, ja yläreunaan saa halutessaan pysyvästi näkyviin ikonivalikon.
Jos Gabriel on nautinto silmille, on se sitä myös korville. Digitoituja efektejä on pelissä Sierran tuotteille normaali määrä, eli keskinkertaisesti. Näistä suurimman osa vievät erilaiset kolahdukset ja moottoriäänet, eli puhetta ei pelin korppuversiosta löydy. Efekteihin ei kuitenkaan tule pahemmin kiinnitettyä huomiota, sillä Gabrielin musiikki on lievästi ilmaisten täydellistä: Gabrielissa kaikki biisit ovat täyttä klassikkokamaa (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta). Valitettavasti tämä kehu koskee vain Rolandia, Sound Blasterin kautta musiikit menettävät suurimman osan tehostaan, sillä upeat urkutaustat loistavat poissaolollaan. Kaikesta tästä huolimatta 'Blaster-kappaleet kuulostavat normaalilta Sierralta, eli paljon keskitasoa ja muutama iloinen yllätys.
Tiennäyttäjä
Gabriel Knight on ilmiselvästi tekijöittensä viimeaikojen suurin hanke, mistä kielii pelin mukana tuleva 32-sivuinen värillinen sarjakuva. Loistavasti toteutettu tarina toimii pelin introna ja se kannattaakin lukea ennen seikkailunsa aloittamista. Peli on myös pituutensa puolesta erittäin mieluisa yllätys, sillä normaalin parin päivän rupeaman sijasta työtä riittää tällä kertaa ainakin viikon kaikille arkipäiville. Peliajasta on vastuussa myös juuri oikeaksi säädetty vaikeustaso, jota voisi parhaiten kuvata kutkuttavaksi. Aika ajoin vastaan tulee kohtia, joista ei tunnu olevan mitään mahdollista ulospääsyä, mutta viimeistään yöunien jälkeen kaikki tuntuu jälleen selvemmältä.
Muuten laadukkaaseen tuotteeseen on eksynyt pienehkö bugi, jonka ansiosta ei tallennusten lataus onnistu muuten kuin pelisession alussa. Itse pinnistelin pelin läpi moisella versiolla, mutta ongelma korjaantuu Pelit-purkista löytyvällä korjaustiedostolla. Purkissa käynnin jälkeen ei pelinautintoa haittaa enää mikään, ja nukkuminen jää toisarvoiseksi toiminnoksi. Ultimaatista seikkailunautintoa.
94
