TV:stä tuttu Galilei ystävineen seikkailee nyt myös rompulla. Ilkeän velhon lumous aiheuttaa päänvaivaa Lelusaaren asukeille.
Vuonna 1996 TV2 esitti kotimaisen nuoremmalle väelle suunnatun interaktiivisen seikkailuanimaation Galilei ja kadonneet lelut. Sarjassa Galilei-koira yritti pelastaa kadonneita leluystäviään pahan velhon kynsistä ja soittajat ratkoivat yksinkertaisia ongelmia pelin lomassa.
Sarja keräsi suurta suosiota ja se palkittiin parhaana lasten animaationa Barcelonan kansainvälisillä tv-festivaaleilla vuonna 1997. Samana vuonna julkaistiin kotimainen nuoremmalle väelle suunnattu seikkailuromppu Galilei ja kadonneet lelut, joka syvensi tv-sarjan ideaa ja sisälsi ongelmanratkaisua tuttujen hahmojen seurassa.
Velhon lumous
Lelumaassa on kaikki hyvin, leikki sujuu ja kaikki ovat onnellisia vai ovatko? Eräänä aamuna Galilei ystävineen huomaa Eiku-nallen käyttäytyvän omituisesti. Eiku ei reagoi puheeseen, ei sano mitään eikä leiki, tuijottaa vain.
Galilei epäilee jonkinlaista lumousta, missä tapauksessa Velholla olisi taas näppinsä pelissä. Käy ilmi, ettei Eiku suinkaan ole ainoa lumouksen valtaan joutunut, vaan Lelusaarella muutaman muunkin asiat ovat huonosti. Lumous on purettava ja Velho saatettava vastuuseen teoistaan!
Galilei alkaa selvittää Eikun kohtaloa ystäviensä Eveliina-norsun ja Safka-ruokapurkin kanssa. Kaverukset tapaavat monia Lelusaaren asukkaita ja selvittävät kukin kykyjensä mukaan erilaisia ongelmia. Lopullisena määränpäänä on itse Velhon linna, mutta ennen sitä on kerättävä ainekset Eikun ja muiden lumottujen taikajuomaan...
Joukkovoimaa
Galilei 2 on sisällöltään ja ulkoasultaan klassinen seikkailupeli, jossa tavaroita etsimällä ja muiden maan asukkien kanssa jutustelemalla selvitetään vastaantulevia ongelmia. Erikoisuutena pelissä ovat sen päähahmot Galilei, Eveliina ja Safka, jotka kulkevat koko ajan yhdessä kolmikkona. Jokaisella hahmolla on omat erityiskykynsä, joita pitää osata hyödyntää ongelman mukaan.
Galilei itse on reilu ja auttavainen lelukoira, joka ei liiemmin piittaa kissoista ja ryhtyisi mielellään Lelumaan sankariksi. Galilei osaa tarttua esineisiin, siirrellä niitä sekä kaivaa komean kuopan. Eveliina on kirjaviisas ja kokenut lelunorsu, jolta löytyy hyvä neuvo tilanteessa kuin tilanteessa. Eveliina pystyy imemään ja puhaltamaan kärsällään, mutta opettelisi myös kernaasti toitottamaan...
Safka on kolmikon omituisin tapaus, pyörillä huristava ruokapurkki, joka puhuu omaa outoa kieltään. Safkan erikoisuutena on kovan vauhdin otto ja törmääminen päin esineitä. Näitä taitoja yhdessä käyttäen kolmikko pystyy uskomattomiin suorituksiin.
Lelusaari koostuu melko laajasta alueesta, jonka eri osissa sankarimme kohtaavat uusia tuttavia. Maastoa tarkastellaan yläviistosta, joten mitään 3D-elämystä ei ole luvassa. Grafiikka on melko yksinkertaistettua, mutta täyttää tehtävänsä mainiosti selkeydellään ja iloisilla väreillään. Välianimaatiot ovat näyttäviä ja hyvänkuuloisia. Varsinaisessa pelissä ei ole puhetta, vaan hahmot kommunikoivat tekstilaatikoin. Muut ääniefektit ovat hillityn harkittuja, perustuupa yksi ongelma jopa kokonaan kuulon varaan.
Käyttöliittymä on oudon antiikkinen. Hiirellä ei tee mitään, vaan hahmoja liikutellaan joko kursorinäppäimillä tai padiohjaimella. Liikkuminen ei ole vapaata, van pohjana on jonkinlainen ruutusysteemi, mikä tekee kulkemisesta hieman kankeaa. Kun hahmot vielä lyllertävät hitaasti eteenpäin, kärsivällisyys uhkaa välillä loppua.
Monta muuta näppäintä ei olekaan käytössä. Välilyönnillä aktivoidaan haluttu hahmo, x ja z ovat toimintanäppäimiä. Pelin muu hallinta on helppoa perheen pienemmillekin ja selkeissä valikoissa on helppo edetä.
Hyvää suomea koko perheelle
Galilei 2:n parasta antia on sen rikas suomen kieli. Sankarikolmikko puhuu paljon, mutta missään vaiheessa ei ole sorruttu lastenpeleille tyypilliseen lässytykseen tai holhoavaan asenteeseen. Päinvastoin, porukka kommentoi erilaisia tilanteita nokkelasti ja älykkäästi.
Useammin kuin kerran kielellä leikitellään nerokkaasti niin, että pienimmiltä menee varmasti yli, mutta vanhemmat osaavat arvostaa hauskoja kommentteja. Sama linja jatkuu myös pelissä vilahtelevissa erisnimissä. Hilpeitä hahmoja ovat muun muassa puhuva kallio Kyöstikallio sekä arvoituksellinen Vinksi.
Pelin ongelmanratkaisu on melko tavanomaista seikkailupelilinjaa. Välillä tosin päädytään yllättäviinkin ratkaisuihin sankarien erikoistaipumusten mukaan. Aivopähkinät eivät ole ylipääsemättömiä, mutta eivät aivan helppojakaan. Täydellisen stopin iskiessä voi turvautua pelin mukana tulevaan html-muotoiseen vinkkitiedostoon. Pelaamista riittää pienempien pelaajien pitkäjänteisyydelle riittävästi, mutta kokeneempi seikkailija saattaa kokea seikkailun loppuvan lyhyeen.
Galilei 2: Seikkailujen saari on hyvä osoitus siitä, että kyllä Suomessakin osataan kun vain viitsitään. Kun vain vielä saataisiin tietokonepeleistä pois se leima, että ne on tarkoitettu vain lapsille tai koko perheelle, niin hienoa kuin se onkin, että myös nuoremmat pääsevät tutustumaan laadukkaisiin peleihin omalla äidinkielellään. Tällä ammattitaidolla syntyisi jo täysiverinen seikkailu hiukan varttuneemmillekin.
77
