Saksalaisten näkemys rekkamiehen elämästä on täysin päinvastainen kuin jenkkien visio. Tavaran raijaaminen paikasta toiseen on vakavahenkistä raatamista, eikä raavas mies tarvitse radion kaltaisia hömpötyksiä työpäivänsä piristeeksi.
Myös juoni on unohdettu kokonaan. Tavaraa kuskataan elannon eteen, itseään voi viihdyttää sitten vapaa-ajalla. Sakemannirahtaamisen suurin ongelma on, että pelaaminen oikeasti tuntuu työltä. Rig’n’Rollia kiikkerämpi ohjaustuntuma vaatii rutkasti enemmän huomiota osakseen, eikä MANia voi kuvitellakaan ajavansa samalla kun höpöttelee kännykkään.
Suomalaisilla teksteillä siunattu rekkapeli madaltaa aloituskynnystä, mutta muutaman nappulan puikottelupelin sijaan kyseessä on pesunkestävä simulaattori. Nappeja ja painikkeita on joka lähtöön ja Saksan valtateillä on noudatettava myös liikennesääntöjä. Kuten tosielämänkin rahtarihommat, myös peliversio on kaukana joka pojan teekupposesta.
Kyseenalaisesta viihdearvostaan huolimatta pelin koulutuksellinen potentiaali on melkoinen. Opin vihdoinkin peruuttamaan peileistä. Vielä kun tätä taitoa uskaltaisi soveltaa tosielämässä tai saisi huushollin surmanajajan ottamaan oppia virtuaalisesta kolaroinnista kaistapäisen kaupunkiajon sijaan.
30
