Great Naval Battles II:n kampanja pyörii Guadalcanalin maataistelujen ympärillä, niin laivalentokonesimu kuin se onkin. Pelissä on mukana eri skenaarioita sekä kaksi kokonaista Guadalcanalin kampanjaa, lyhyt ja pitkä versio. Kampanjat ovat ylivoimaisesti pelin johtolanka ja vetovoima, skenaariot ovat lähinnä harjoittelua itse kampanjaan.
Taistelu Guadalcanalista oli toinen Tyynenmeren sodan käännekohdista. Jos japanilaiset olisivat pystyneet perustamaan saarelle lentokenttänsä, olisi heillä ollut hyvä astinlauta jatkohyökkäyksiin. Kampanjat alkavat siitä, kun amerikkalaiset ovat saaneet sillaanpääasemansa Guadalcanalille. Molempien osapuolien tehtävänä on rahdata joukkoja ja paukkuja omille puolilleen, vastaavasti toisena tehtävänä on estää vastapuolta tekemästä samaa.
Japanilaisten huolena on miten hoitaa Guadalcanalin huolto ja kuinka särkeä vastustajan lentotukialukset ennen kuin omat saapuvat. Amerikkalaiset yrittävät blokata Guadalcanalille saapuvat täydennysjoukot ja miettiä, miten välttää japanilaisten tappavat torpedoiskut. Vielä kun mukaan heitetään japanilaisten hävittäjien yötaistelukyky ja vino pino lentotukialuksia päivätoimintaan, on kutkuttavan mielenkiintoinen asetelma valmis.
Sukellusveneitä GNB 2:ssa ei ikävä kyllä ole laisinkaan, olivathan ne kuitenkin tiedustelijoina ja satunnaisina lentotukialuksen upottajina paikoitellen yllättävänkin merkittävissä osissa. Toinen puute on, että laivasto-osastolle annettua tehtävää ei tunnu pystyvän vaihtamaan kesken tehtävän. Muutoin peli seuraa historiaa ja aitoja toimintoja ilahduttavan tarkasti.
Peliä voi pelata täysin kartta-avusteisesti Harpoonin tyyliin. Hyvät kantamaympyrät ja muut aputoiminnot helpottavat kampanjojen johtamista. Sen lisäksi, että Great Naval Battles II on loistava strategiapeli, on se hyvä myös simulaationa. Taistelut ovat visuaalisesti kauniita ja kaikki sotiminen käydään reaaliajassa, yksittäisen hävittäjän ohjaamisesta kiinnostuneet voivat koittaa tuuriansa torpedomerillä. Vastaavasti myös raskaiden laivatykkien manuaaliohjaus on mahdollista.
Lentokoneita ei sentään pääse lentämään, vaikka taistelukenttää voidaankin katsella lentokoneen ohjaamosta käsin. GNB II sopii siis kaiken lisäksi jopa pikaiseksi toimintapeliksikin.
Bittikartoilla toteutetut laivat ja lentokoneet eivät ole aina tarkkoja, mutta muutoin taistelugrafiikka on lähes yhtä hyvää kuin Task Force 1942:ssa. Lisämaustetta peliin antavat hyvät ääniefektit, japaniksi puhutut kommentit ja sopiva taustamusiikki.
Ylivoimaisesti kiehtovinta pelissä on täysin pelaajan omiin ideoihin perustuva sotatoimien täydellinen suunnittelu ja johtaminen. Pelaaja päättää mitä tehdä, mitä laivasto-osastoja muodostaa ja mitä antaa niille tehtäväksi. Kaikki on pelaajan kontrollissa ja käyttöliittymä on suunniteltu tätä silmällä pitäen. Tämä piirre muun hyvän toteutuksen ohella nostaa Great Naval Battles 2:n huippupelien sarjaan.
91
