Eikö kyberpunkin pitäisi heijastaa tulevaisuutta? Puolan poikien PC-halpisräiskinnässä palataan 90-luvulle, kädestä ei pidellä eikä nurkan takana huohoteta. Tämähän onkin Steam-punkia!
Harva pelifirma aloittaa uransa julkaisemalla PC-yksinoikeusräiskinnän, mutta Lentävät villikarjut ei haastetta pelkää. Heillä onkin PC-pelaaminen verissä, tiimi koostuu muun muassa entisistä Painkillerin, Bulletstormin ja Witcherin tekijöistä. Tausta näkyy Hard Resetin komeassa karkkigrafiikassa ja terävissä tekstuureissa sekä vanhoihin hyviin aikoihin haikailevassa, suoraviivaisessa pelityylissä.
Selkä suorana vaaraa vastaan
Hard Reset on vanhan koulukunnan räiskintä muutenkin kuin alustaltaan. Tässä pelissä ei piilotella suojien takana tai edes mennä kyykkyyn: isoja vihollismassoja paukutetaan menemään suorin jaloin perinteisellä ruudun alalaidassa jöpöttävällä pyssyllä, ilman turhia rautatähtäinhömpötyksiä. Lähimmät modernit sukulaiset ovat Serious Sam -sarja ja Painkiller.
Tyylillisesti Hard Reset on outo yhdistelmä synkkää kyberpunkia ja sunnuntaiaamun piirrettyjen hah-hah-hauskoja lastenhahmoja. Blade Runner -henkisessä sateisessa kaupungissa taistellaan ympäristöön täysin sopimattoman näköisiä lelumaisia robotteja vastaan. Robotit ampuvat raketteja ja sahaavat isolla sirkkelillä, ja niitä on vaikea ottaa millään tavalla vakavasti. Ehkä ei ole tarkoituskaan, sillä kokonaisuus tuntuu räiskintämuotoon ahdetulta hyperaktiiviselta shmupilta, jossa äkkiväärä tunnelma on puolet ideasta. Siksi lapselliset viholliset häiritsevät lopulta vähemmän kuin aluksi voisi luulla.
Shmuppimaisuus on läsnä kaikkialla. Tavallisen näköinen ympäristö kirjaimellisesti räjähtää eloon tulitaisteluissa, joissa eriväriset valokaaret ja tulipallot värittävät maisemaa. Ympäristön hyväksikäyttö on isossa roolissa, sillä ilman sitä osa taisteluista on huomattavasti vaikeampia. Ammusten tuhlaamisen sijasta kokonaisen vihollislauman voi esimerkiksi neutralisoida parilla vieressä olevaan myyntiautomaattiin tähdätyllä laukauksella. Systeemi palkitsee tarkkaavaisuudesta ja on todella näyttävää katseltavaa.
Yritä uudelleen ja uudelleen
Ympäristön paukutteluun on parempi tottua, sillä senkään kanssa Hard Reset ei ole helppo. Jo normaali vaikeustaso kolauttaa pullamössöräiskintöihin tottunutta kylmästi rengasraudalla polvilumpioon. Vihollisia on paljon ja ne tekevät reilusti vahinkoa, eikä räjähtävä ympäristö ole vain ystävä, se satuttaa myös sankaria. Pitää oikeasti katsoa, mitä ampuu ja milloin. Vaikeusaste turhauttaa välillä, mutta vastaavasti palkitsee isommalla onnistumisen tunteella. Valitun tyylin kanssa ristiriidassa on rasittavan konsolimainen tallennuspistesysteemi, joka pakottaa välillä hinkkaamaan pitkiäkin pätkiä uudelleen.
Haastetta lisää old skool -tyylinen terveys, joka palaa takaisin ensiapupaketteja keräämällä. Power-uppien noukkiminen on jotenkin niin räiskinnän menneisyyttä, että se tuntuu pienissä erissä taas hauskalta. Lisäksi se vain lisää Hard Resetin shmuppimaista tunnelmaa. Kerättävien ammus- ja parannuspakettien kanssa ei onneksi turhaa pihtailla.
Vaikeustasoon luotetaan siinä määrin, että taitava räiskijä selvittää koko tarinantyngän yhdessä illassa. Lyhyttä kestoa paikkaa se, että uuden pelikerran voi aloittaa jo kerran päivitetyillä aseilla. Tämä on hyvä juttu, sillä kahden perusaseen muokkaaminen erilaisiksi ihmetussareiksi on osa pelin viehätystä. Mukana on kaikkea kivaa, kuten viholliset paikoilleen pysäyttävä gravitaatiogranaatti. Toisaalta erittäin suoraviivaisissa putkikentissä ei ole pahemmin uutta nähtävää lisäpelikerroilla.
Hard Reset on nopealiikkeinen ja anteeksiantamaton räiskintä kaikille, jotka haikailevat takaisin 90-luvun kultaisiin päiviin. Nostalgiaruuvia kiristämällä arvosanaan voi lisätä helposti 10 pistettä. Itse olen sen verran nykyhapatuksen pilaama, että kylmäbuutti tuntui välillä turhan vanhanaikaiselta.
80
