Harvester on peli, joka kokeilee, kuinka pitkälle pelimaailmassa voi mennä: siitä saattaa jopa tulla pelimaailman Teksasin moottorisahamurhaaja, eli peli, jonka myötä tuomitaan kaikki tietokonepelit. Provosoivia lainauksiakin uhmaten haluamme kuitenkin kertoa, mikä Harvester on. Jotta sitä kukaan ei vahingossa ostaisi.
Nuori sankarimiehemme herää aamulla tuimaan painajaiseen. Epäselvyys edellisillan tapahtumista on toki monellekin nuorelle miehelle kovin tuttua, mutta pelaajahahmon projektorissa läpsyttää poikennut filmi tavallista pahemmin: muisti on hävinnyt kokonaan eikä edes oma nimi juuri nyt tule mieleen. Sankarimme mielen valtaa selittämätön kaipuu lähteä etsimään bensakanistereita, ruuvimeisseleitä ja avaimia, joten vaatteet päälle ja katsomaan mitä talosta löytyy.
Steven ankea maanantaiaamu
1950-luvun henkeen sisustettu talo tuntuu oudolta, jotenkin kaiken pitäisi olla paljon modernimpaa. Keittiössä on aivan outo "äiti" paistamassa pipareita _ vain heittääkseen ne samantien roskiin. Vauvasisko syödä rouskuttaa lihavaa hämähäkkiä, mutta äiskä ei ole millänsäkään _ sen sijaan mamma tappaa vauvan otsalle laskeutuneen ampiaisen mojovalla litsarilla. Isukki voihkii tuskissaan lukitussa makuuhuoneessa äidin viimeöisen käsittelyn jäljiltä, paikallisiin rituaaleihin kun tuntuvat kuuluvan kumilehmä ja leikkausveitsi olennaisena osana.
Perheidyllissä ei ole kehumista, mutta viimeistään kaupunkikierroksella selviää, että pikkukaupungissa on jotain todella pahasti vialla. Perverssien ja omituisten ihmisten kansoittama Harvest on kuin 50-luvulle siirretty Twin Peaks, vain hieman sairaampana versiona. Sheriffi mussuttaa intohimoisesti piirakoita ruumiidenkin ääressä, ohjusvarastoa vartioi psykopaattinen eversti käsi nappulalla ja alakoululaisia pidetään kurissa ja nuhteessa pesäpallomailan avulla. Kaupungin keskipisteenä on mystinen Lodge-salaseura, jonka jäsenyys on kaikkien Harvestin asukkaiden suurin haave.
Kymmenet mielenkiintoiset kaupunkilaishahmot ja mustalla huumorilla varustetut keskustelut tekevät pelin alkuosasta nautittavaa parodiaa. Omituisten kaupunkilaisten kanssa on hauska keskustella, kun ei koskaan tiedä miten haastateltavat reagoivat. Harvestin asukkaat vaikuttavat aluksi ystävällisiltä, mutta kun pintakuorta hieman rapsuttaa kirveellä tai lapiolla, äityy yksi jos toinenkin väkivaltaiseksi ja luurankoja tai vinyylinaisia löytyy kaikkien vaatekaapeista. Ainoa normaalilta tuntuva hahmo on sankarimme feminiininen vastakappale, kovasti Laura Palmerin tyylinen Stephanie, jota esittää ultrasöpö Lisa Cangelosi.
Sekä Stephanien että pelaajahahmoa esittävän Steven yllätykseksi heidän hääpäivänsä on jo muutaman viikon kuluttua. Häitä ennen pitäisi kuitenkin päästä Lodgen jäseneksi. Jännitettä lisää se, että tulevana sunnuntaina järjestetään jokavuotinen verenluovutus, johon kaikkien muiden paitsi Lodgen jäsenien on pakko osallistua. Mutta verenluovutuksessa ei käytetä neuloja...
Kohti nollapistettä
Kieromielinen Harvester on pelinä seikkailu perinteiseen kaavan mukaan. Kauniisti piirrettyjen ja renderoitujen taustojen päälle on sovitettu aitojen näyttelijöiden esittämät pelihahmot. Välillä nähdään videopätkä jostain pelin tapahtumasta, useimmiten jotain ällöttävää. Keskustelut käydään klikkaamalla avainsanoja tai valitsemalla kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta toinen.
Tyylillisesti Harvester on loistava. Maisemat ovat pääasiassa hienoja ja väliin leikatut videopätkät sopivat kerrankin tunnelmaan. Hahmot osaavat näytellä ja puhuttujen (onneksi myös kirjoitettujen) vuorosanojen lausunta on kerrassaan mainiota. Musiikki ja taustaäänet sopivat hyvin tilanteisiin, esimerkiksi pikkukaupungin kaduilla soi vaimea paraatimusiikki jossain kaukaisuudessa ja koulussa kuullaan maanista lastenlaulua tyyliin Painajainen Elm Streetillä.
Peli on herättänyt paljon hälyä sekä ennen että jälkeen valmistumisensa. Eurooppalaisesta versiosta on jouduttu poistamaan kannibalismikohtaus ja Saksassa peli on kokonaan kielletty. Tämä ei kyllä ihmetytä, sillä paitsi että videoklipit ovat silmittömän (kirjaimellisesti) väkivaltaisia, vaaditaan myös pelaajahahmolta julmuutta ja väkivallantekoja seikkailun läpipelaamiseksi.
Jotkut hahmot on raivattava tieltä, jotta seikkailu voisi edetä. Toiset hahmot kuolevat suoraan yhdellä huitaisulla, mutta toisia vastaaan on taisteltava. Taistelu on yksinkertaista verenroiskeita säästämätöntä läimimistä, jossa suurin merkitys on lähinnä oikealla ajoituksella. Aseita on parikymmentä erilaista, lihakirveestä haulikkoon ja peleistä jo lähes vakiovarusteena löytyvään moottorisahaan.
Pelin vaatima väkivalta turruttaa ja keskivaiheilla huomaa, ettei se enää tunnukaan niin pahalta kuin pelin alussa: kylmästi vain kirves heilumaan, jos joku ei heti huomaa luovuttaa tavaroitaan. Moraalisesti tämän tekee arveluttavaksi se, että jotkut uhrit eivät ole välttämättä tehneet mitään pahaa ja ovat kaiken kaikkiaan vaikuttaneet varsin mukavilta hahmoilta. Onko oikein kalauttaa puhelimessa puhuvan johtajan aivot pellolle lapiolla vain, jotta pääsee katsomaan, mitähän kummaa se panttaa kassakaapissa?
Harvester on paikoitellen hyvinkin ahdistava: pelaaja samaistuu vahvasti päähenkilöön joka luisuu kevyistä kepposista aina vain pahempiin tekosiin, joiden seurannaisvaikutukset ovat painajaismaisia. Ensimmäisistä viattomilta tuntuvista kepposista kerroin avoimesti Stephanielle, mutta kun "kepposet" pahenivat, ei niistä kertominen ollutkaan niin helppoa. Tietyllä tavalla hienoin hetki pelissä oli, kun huomasin ahdistuvani ihan oikeasti Steven tekosista enkä Stephanien kysellessä enää uskaltanut kertoa totuutta viimeaikojen väkivallanteoista.
Vaikka Harvester on väkivaltaisin ja kieroutunein peli mitä olen ikinä nähnyt, on siinä kuitenkin vahva moraalinen teema. Lodgeen päästyä alkupelin musta huumori väistyy kokonaan, väkivalta vaihtaa vieläkin absurdimman vaihteen päälle ja pelaajan eteen tulevat valinnat ovat toinen toistaan raadollisimpia ja inhottavampia. Lopulta ei enää tiedä, kuinka paljon voi tarkoitus pyhittää keinoja ja missä vaiheessa on pahalle annetun pikkusormen mukana on mennyt koko sielu. Tuleeko pelaajasta pahempi kuin Harvestin ihmisistä hänen etsiessään epätoivoissaan ulospääsyä painajaisesta?
Pahan kosketus
Teknisesti Harvester toimii pääasiassa hienosti. Pieninä ongelmina ovat paikoitellen takkuava hiiriohjaus ja kehnosti toimivat "kuumat paikat", esimerkiksi toisinaan kerrotaan esineestä väärä teksti tai jotain esinettä ei saa ollenkaan hipelöityä. Pelin etenemisen kannalta nämä eivät kuitenkaan aiheuta ongelmaa. Testikone pyöritti Harvestia juuri ja juuri siedettävästi, hitaammalle koneelle en suosittele.
Kaupunkiosuus on kokonaisuudessaan hyvä ja tehtävät ovat sopivan vaikeita. Lodgessa pelin puzzleosuudet hieman lässähtävät ja tehtävistä selviää helposti kanniskelemalla erilaisia tavaroita eri paikkoihin. Sen sijaan taisteluosuuksia tulee enemmän ja ampuvia aseita kannattaakin ehdottomasti säästellä niin pitkään kuin suinkin mahdollista, joitakin vihollisia kun on aivan mahdotonta tappaa puukolla tai puntarilla. Tämä etenkin siksi, kun ainoa varsinainen bugi löytyi naulapyssystä: jostain kumman syystä eivät lisänaulat suostuneet latautumaan.
Harvester on ehdottomasti tapaus pelirintamalla, sekä hyvässä että pahassa. Pelinä Harvester vetoaa varmasti aikuiseen yleisöön joka muutenkin pitää kauhupätkistä tai David Lynchin elokuvista ja Stephen Kingin kirjoista. Pelissä on juuri sitä jotakin, joka saa ihmisen pelkäämään ja kokemaan inhon tunteita, paitsi pelin tapahtumia, myös itseään ja pelin tekijöitä kohtaan.
Harvester on syytä pitää poissa nuorempien ulottuvilta. Hyvät vanhemmat, älkää antako lastenne pelata Harvesteria! Jos minä olisin pelikauppias, en ehdottomasti myisi Harvesteria alle 18-vuotiaille. Nyt on aika pelibisneksen tekijöiden ryhdistäytyä, kun entistä taitavammat (ja sairaammat!) ohjaajat siirtyvät pelien pariin: jos pelien myyjät eivät harjoita tervettä itsekontrollia, eduskunta tekee sen meidän kaikkien puolesta.
Suositellaan varauksin ja sillä vanhalla kliseellä joka tällä kertaa on täyttä totta: Ei heikkohermoisille!
Lue myös: Harvester uusin silmin
93
