Kortti vie, kortti tuo
Vapise Magic! Täältä tulee hirmuinen Hearthstone.
Blizzard sukeltaa rohkeasti free-to-play-pelien pariin. Warcraftin maailmaan perustuva Hearthstone-korttipeli kosiskelee World of Warcraftin pelaajia tutuilla teemoilla, hahmoilla ja otuksilla, mutta todennäköisesti myös Magicin pelaajat kiinnostuvat uutukaisesta. Vaikka olisi täysi korttipelinoviisi, Hearthstonen perusteista pääsee nopeasti perille: Blizzard on edelleen helposti omaksuttavien pelimekaniikkojen ja tasapainottamisen mestari.
Hearthstonessa kaksi Warcraft-sankaria ottaa yhteen pelilaudalla. Kummallakin sankarilla on kolmenkymmenen kortin pakka ja manapooli, joka kasvaa yhdellä pisteellä per vuoro aina kymmeneen pisteeseen asti. Aloittajalla on pieni etu, jonka takia toisena aloittava pelaaja saa ekstrakortin sekä manakolikon, jolla saa hetkellisesti käyttöön yhden ylimääräisen manapisteen. Halvimpien korttien pelaaminen pöytään maksaa manapisteen tai pari, voimakkaimmat kustantavat täydet kymmenen pistettä. Sankareilla on kolmekymmentä osumapistettä, ja kun ne tippuvat nollaan, vastustaja juhlii voittoaan.
Sankareita on tällä hetkellä yhdeksän: druidi, metsästäjä, maagi, paladin, pappi, varas, shamaani, varas, warlock ja soturi. Hahmot keräävät kokemusta ja tasoissa nousemisen myötä sankarilleen saa uusia hahmokohtaisia peruskortteja. Pelipakat suunnitellaan jokaiselle hahmolle erikseen, sillä sankareiden kyvyt ja taiat poikkeavat toisistaan. Taitojaan ja pakkaansa voi kokeilla tekoälyvastustajaa vastaan, mutta Hearthstonen varsinainen porkkana on verkkomittelöt muita ihmisiä vastaan.
On sulla pakkaa!
Erilaisia kortteja on jo tässä vaiheessa noin kolmesataa. Korttityyppejä on neljä: kätyrit, taiat, salaisuudet ja varustekortit. Kaikilla käskyläisillä on hyökkäys- ja kestävyysarvo, jonka lisäksi niillä voi olla erikoisominaisuuksia. Esimerkiksi kuusi pistettä maksava The Beast tekee hyökätessään massiiviset kymmenen pistettä vahinkoa, kestää kuusi pistettä vahinkoa ja jättää kuollessaan vastustajalle käyttöön Finkle Einhornin (3/3). Yleensä kätyreillä ei pysty hyökkäämään heti, vaan joutuu odottamaan seuraavan vuoron alkua. Toisin kuin Magicissa, käskyläisten terveys ei myöskään palaudu vuorojen päätteeksi, vaan niitä joutuu parantamaan taioilla.
Taikakortit ovat hahmoluokkakohtaisia. Maagi täräyttää vastustajaansa naamaan Pyroblastilla kymmenen pisteen arvoisesti, shamaani kutsuu Feral Spiritilla esiin kaksi 2/3-sutta ja metsästäjä puolestaan saa käärmeansalla kentälle kolme 1/1-käärmettä vastustajan hyökätessä metsästäjän kätyrin kimppuun. Käärmeansa on samalla salainen kortti, jonka toiminto näkyy vastapelurille kysymysmerkkinä. Varustekortilla sankarilleen saa käyttöön aseen muutaman hyökkäyksen ajaksi: paladin murjoo vastustajaansa legendaarisella Ashbringer-miekalla ja varas turvautuu Perdition’s Bladeen.
Hearthstonen yksinkertaisen kuoren alta paljastuu monipuolinen ja syvällinen korttipeli. Pelaajan matemaattiset taidot, tilannetaju ja ongelmanratkaisukyky punnitaan, kun kortit isketään pöytään. Taktiikoita on moneen lähtöön. Pakkansa voi täyttää halvoilla kätyrikorteilla ja pyrkiä nopeaan voittoon tai panostaa sankaria suojeleviin taunttihirviöihin, jotka vastustajan on tuhottava, ennen kuin pääsee sankariin käsiksi. Taiat pystyy sen sijaan ampumaan suoraan sankarin naamaan.
Kamppailuissa täytyy löytää oikea tasapaino, jossa oikeanlaisen korttipakan rakentaminen on merkittävässä roolissa. Pelaajan on päätettävä, milloin hyökätä, milloin puolustaa ja milloin säästää kortteja. Voimakkaimmat taiat pyyhkäisevät pöydän tyhjäksi kätyreistä, jolloin käteen jää huonoimmassa tapauksessa vain jämäkortteja. Jos niitäkään. Jos pelattavia kortteja ei ole, sankari voi käyttää kaksi manapistettä maksavaa passiivista kykyään. Maagilla tämä on pisteen vahinkoa tekevä tulipallo, paladin puolestaan voi heittää pöydälle 1/1-mosurin.
Vahva aloitus ei välttämättä takaa voittoa, sillä pelit voivat kääntyä nopeasti päälaelleen. Kuoleman kynnykselle moukaroitu sankari voi esimerkiksi muuttaa vastustajan kovimman kätyrin lampaaksi ja nousta haudan partaalta voittoon.
Tahdon epicin
Blizzard on panostanut kiitettävästi Hearthstonen yksityiskohtiin. Pelin hahmot, äänimaailma, musiikit ja ympäristöt ovat tuttuja Warcraftinsa pelanneille. Tunnelma on kuin tavernassa. Kun kortin iskee pöytään, yleisö kohahtaa ja kortista kuuluu asiaan kuuluva ääniefekti. Pelipöytä tärähtää sankariin osuvista voimakkaista iskuista, ja taiat puolestaan tarjoillaan sääefektien kera. Myös sankarit kommentoivat tekemisiään tai uhkailevat vastustajaa. Jos vastustajan siirron odottelu kyllästyttää, pelilaudan osia, kuten kellotorneja ja tavernoja, voi naksutella animaation toivossa.
Harjoitusotteluiden ja normaalien verkko-otteluiden lisäksi voi taistella areenalla, jossa tavoitteena on kerätä yhdeksän voittoa. Areenalla ei pelata omilla korteilla, vaan pelipakka muodostetaan satunnaisista korteista. Areenamittelöt päättyvät, jos tappioita kertyy kolme. Menestys poikii booster packeja ja kultaa uusiin areenaotteluihin. Areenalla kerää nopeasti uusia kortteja ja kultaa, mutta homman juju on siinä, että yksi areenasessio kustantaa 150 kultarahaa tai vaihtoehtoisesti vajaat kaksi euroa. Pelin sisäistä kultarahaa tienaa päivittäisistä tehtävistä, voitetuista otteluista ja erilaisista saavutuksista, joten areenalle halajavan ei ole pakko raottaa lompakkoaan.
Kortteja ei voi vaihtaa muiden pelaajien kanssa, mutta turhat kortit voi muuttaa tomuksi, josta voi tehdä uusia kortteja. Uusia pakkoja voi tietysti ostaa myös pelirahalla tai oikealla valuutalla. Uuden pakan aukaisu on aina juhlahetki, koskaan ei tiedä, milloin kouraan napsahtaa makoisa eeppinen tai legendaarinen kortti. Kun sankarinsa on nostanut tarpeeksi korkealle tasolle, peruskorteista saa tyylikkäät animoidut kultaversiot.
Hyvä diili
En ole korttipelien ylin ystävä, mutta Hearthstone teki minusta sellaisen nopeasti. Matala aloituskynnys, tasaisin väliajoin saatavat uudet kortit ja pakkojen virittely on koukuttavaa puuhaa. Noin varttitunnin mittaiset kaksintaistelut toista ihmistä vastaan verkossa ovat intensiivisiä ja peli osaa heittää vastustajaksi samantasoisia korttihaita. Pelaamisessa ei ainakaan suljetussa beta-vaiheessa tuoksahtanut pay-to-win, toivottavasti matseissa pärjääminen ei edellytä julkaisuvaiheessakaan oikealla rahalla rakennettua huippupakkaa.
Hearthstone on jo lähellä julkaisukuntoa, mutta siinä on vielä pieniä ongelmia ja bugeja. Tuurilla on otteluissa edelleen liian suuri rooli, sillä joillakin korteilla vastustajan pystyy päihittämään yhden vuoron aikana. Lisäksi Hearthstonen sosiaalinen ulottuvuus on tässä vaiheessa vielä rajoittunut, sillä vastustajia ei voi lisätä kaverikseen, ja emote-komentoja on vain kourallinen.
Perusteet ovat jo kunnossa. Nyt Hearthstone kaipaa lisää sisältöä, pelimuotoja ja kunnollista ranking-järjestelmää. Korttipelin tulevaisuus näyttää valoisalta ainakin kilpapuolella, sillä kilpapelijoukkue Team Razer kiinnitti jo ensimmäisen Hearthstone-ammattilaisen, Jeffrey ”Trump” Shihin, riveihinsä.
Korttien on syytä olla suosiollisia, muuten Trumpin diili voi päättyä sanoihin ”Saat potkut”.
Markus Lukkarinen
PC, Mac, iPad
Blizzard Entertainment
ilmestyy loppuvuonna 2013
