Kun Activisionilla on hyväksi havaittu pelirunko jättiläistuhorobottien rientoihin ja FASA vetääkin lisenssin kylmästi takaisin, ei kukaan itseään kunnioittava pelisuunnittelija jää tumput suorina ihmettelemään. Vaihdetaan pelin nimeä, viilataan vähän grafiikkaengineä, ja vot. Olkaapa hyvä: lisää roboräimettä.
Dream Pod 9:n Heavy Gear on Battletechin tapaan tulevaisuuteen sijoittuva pöytästrategia. Vaikka se onkin huomattavasti nuorempi tuttavuus eikä ole ehtinyt paisua taustamateriaaleiltaan niin laajaksi, se on silti niittänyt mainetta realistisena ja silti pelattavana hupina, joka on kääntänyt monet entiset Battletech-fanaatikotkin uuteen uskoon.
Gearit eivät ole talonkorkuisia taistelukoneita, vaan periaatteessa lähempänä Looking Glassin Terra Novan "power armoreita". Ne onkin kehitetty teollisuudessa käytettyjen robottihaarniskojen pohjalta (sellaisten kuin Aliensissa) pulttaamalla päälle panssari ja rautakouriin toinen toistaan tuhovoimaisempia aseita. Näin ne ovatkin "vain" nelisen metriä korkeita ja ainakin periaatteessa paljon ketterämpiä ja sulavaliikkeisempiä kuin Battletechin titaanit. Onpa kevyemmissä geareissa pyörätkin, joilla voi paahtaa tasaisessa maastossa kaksinkertaisella nopeudella, eikä hyppyrakettejakaan ole unohdettu. Myös sivuttain askeltaminen Doomin tyyliin onnistuu, ja jos rautahanskassa kannetusta aseesta loppuvat ammukset, voi tuhotulta viholliselta poimia uuden.
Yleensä tällaiset tappovempeleet kehitetään jotakin tarkoitusta varten. Pohjoisen ja Etelän välinen vihanpito on jatkunut Terra Novan siirtokuntaplaneetalla vuosisatoja. Lähes vedettömällä Terra Novalla sota-alukset ovat magneettikentän varassa leijuvia "maalaivoja", hävittäjistä tukialuksiin, joiden uumenissa "merijalkaväki" lymyää geareissaan.
Ei peliä ilman petturia
Pelaajalla on valittavanaan joko Mechwarrior-sarjasta tuttu täysin lineaarinen juonta seuraava tarina, joka pitää sisällään 30 tehtävää, tai vaihtoehtoisesti joko Etelän tai Pohjoisen puolella "tour of duty", joka lähinnä vain arpoo erilaisia tehtäviä toisensa jälkeen.
Tarinaa viedään eteenpäin hieman eri tavalla, sillä nyt on useiden tehtävien väliin tungettu oikein kohtalaisesti näyteltyjä videopätkiä. Mitään Wing Commanderia se ei kyllä Heavy Gearista onneksi (?) tee, sillä pätkät ovat lyhyitä ja sopivasti vain pelin etenemistä tukemassa itsetarkoituksellisuuden sijaan.
Pääosassa on Pohjoisen vanhempi jääkäri Scott, tukialus Vigilancen joukko-osaston parhaista parhain. Aluksen geariosaston komentaja Januksen kanssa hän ei tule lainkaan toimeen, ja tarina koostuu lähinnä yksinään Etelän linjojen takana sinnittelevästä Vigilancesta niitä pakollisia kaksintaisteluja ja petoksia unohtamatta. Ihan mukava stoori, jonka pelaa mielellään läpi, mutta ei mitään elämää suurempaa.
Tour of dutyt taas ovat lähinnä sarja satunnaistehtäviä toisensa jälkeen. Niitä nivoo yhtenäiseksi se, että kokemuksen ja sotilasarvon karttuessa saa käyttöön parempia geareja ja aseita. Tärkeä osa on myös gearipilotin henkilökohtaisella taistelutekoälymoduulilla, joka kerää kokemusta ja "oppii" esimerkiksi nopeutta, rekyylinhallintaa ja tähtäystä. Näin näissä sinänsä satunnaisissa tehtäväsarjoissakin on jotain mielekästä etenemisen ja saavutusten tunnetta.
Laaki ja vainaa
Mitä olisi mecha-peli ilman sotaratsujen virittelymahdollisuuksia? Tässä Heavy Gear loistaa kirkkaammin kuin Mechwarriorit. Erilaista aseistusta on pilvin pimein ja valikoima on myös monipuolinen siinä mielessä, ettei se rajoitu vain niihin suoraan ampuviin ja ohjuksiin. Konekiväärien, konetykkien, lasereiden, raidetykkien ja ohjusten lisäksi mukana on vanhoja kunnon käsikranaatteja, raketteja, sinkoja ja ballistista tulta ampuva kranaatinheitin.
Ohjukset ovat siinä mielessä realistisempia kuin Mechwarriorissa, ettei niitä lauota hirmuisina ryppäinä vähän sinne päin, vaan yksittäisinä laakeina, jotka saattavat tuhota heiveröisemmän gearin kertaheitolla. Mechwarriorista on tosin jäänyt kummittelemaan ohi menneiden ohjusten hassu tapa jäädä pyörimään vihaisen ampiaisen tapaan tiukkaa rinkiä maalin ympärillä. Lisäksi singot hakeutuvat maaliin ohjusten tapaan ja tekevät jälkimmäiset lähes turhaksi painolastiksi!
Plussaa sen sijaan ansaitsee Heavy Gearin vauriomallinnus, jossa panssarin ja siihen iskeytyvän ammuksen vuorovaikutusta käsitellään realistisesti. Heikompi ammus kun yksinkertaisesti kimpoaa vahvemmasta panssarista sen sijaan, että panssarin läpi voisi nakertaa vähitellen milloin milläkin hernepyssyllä. Taistelusta tulee näin todentuntuisempaa: jos geariin osuu tarpeeksi jytäkkä ohjus tai tykinammus, se on laaki ja vainaa.
Läpi kasteisten vuorten me näemme
Gearien virittely onkin sitten omaa luokkaansa. Noin puolen tusinan perusmallin käsiä, jalkoja, päitä, torsoja ja moottoreita voi yhdistellä vapaasti toisiinsa vaikka millaiseksi sekasikiöksi. Ja tämän lisäksi jokaisen ruumiinosan yksityiskohtia kuten motivaattoreita, hydrauliikkaa, tukivarsia ja panssarointia voi muutella mielensä mukaan. Panssarityyppejäkin on kuutta erilaista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta nyrkkisääntönä on tietysti mitä raskaampi geari, sitä vahvempi ja hitaampi. Ja toisaalta mitä raskaampi ja vahvempi, sitä enemmän ja isompia pyssyköitä mahtuu mukaan. Gearin "lihasvoima" määrittelee myös sen, kuinka häijyjä kuularuiskuja se pystyy käyttämään ja pitämään rekyylin vielä hallittavana.
Geareissa ei ole myöskään mitään ehdottomia tonnistoluokkia, vaan suositellun enimmäispainon ylittäminen vain hidastaa mönkijää vähitellen. Tästä syntyy joskus huvittaviakin yhdistelmiä. Kunnon munchkin huomaa äkkiä, että parhaan lopputuloksen saa yhdistämällä piskuisen ja nopean Cheetahin jalat valtavan Kodiak-rynnäkkögearin ruumiiseen.
Gearin päässä sijaitsevat sensorit ja muu "avioniikka". Halutessaan sen voi tunkea täyteen valonvahvistimia, lämpökameroita, autopilottitietokoneita, satelliittilinkkejä ja eritasoisia tähtäysjärjestelmiä, mutta niiden käytännön vaikutus peliin rajoittuu lähinnä siihen, miten pitkän matkan päästä tulenjohtotietokone tunnistaa tutkakontaktin tyypin. Geareihin saa myös erinäisiä stealth-ominaisuuksia, mutta nekin vaikuttavat vain siihen, kuinka pitkän matkan päässä viholliset "heräävät" ja käyvät päälle. Tässä olisi ollut mahdollisuus tehdä vaikka mitä mielenkiintoisia virityksiä, mutta kun ei. Tutkakin toimii edelleen Mechwarriorin tapaan ja näkee vuorten läpi, vaikka puhetta oli realistisemmasta tutkamallinnuksesta.
Nelimetriset mechit
Varsinainen taistelu on hyvin pitkälle samaa kuin Mechwarrioreissa. Vaikka gearien mainostettiin olevan ihan erityylisiä, ketteriä pomppuveikkoja hieman Strike Force Centaurin tapaan, nämä toosat ohjautuvat aivan kuten mechitkin. Vaikka niillä voikin astua sivuttain ja kyyristyä esimerkiksi suojautuakseen laukausten välissä, ne tekevät sen hyvin verkkaisen kömpelösti; Mechwarriorissa sivuttainen suihkulaippojen käyttö ajoi ihan saman asian. Eikä tuota suojaa sen puoleen paljon olekaan. Etukäteen puhe oli kiivaista kaupunkitaisteluista, mutta tarinan tehtävistä yksikään ei tapahdu pientä kyläpahasta suuremmassa.
Myös muiden maajoukkojen ja ilmatuen osaa hehkutettiin etukäteen. Tosiasia on kuitenkin se, että jalkaväkeä ja tankkeja näkee äärimmäisen harvoin, eikä niillä silloinkaan ole juuri mitään roolia taistelussa. Ilmatukea on joissakin tehtävissä, ja se onneksi myös toimii.
Muuten tekoälyä ei käy isommin kehuminen. Aivan yhtä tyhmiä suoraan päälle käyviä viholliset ovat kuin ennenkin. Joskus ne jäävät kyllä suojan taakse lymyämään, mutta kerran sieltä esiin putkahdettuaan käyvät kimppuun huutaen ja kaikki aseet laulaen. Lähitaistelussa ne ovat kertakaikkisen onnettomia tumpeloita, jotka lähinnä törmäilevät toisiinsa ja ampuvat silloin tällöin. Näin siis "vaikeimmalla" tasolla. Helpommista en halua tietää mitään.
Toki tehtävät ovat mielenkiintoisia ja mahtipontinen musiikki pauhaa taustalla sykähdyttävästi vanhaan malliin. Mutta kylmä totuus on se, että Heavy Gear on vain vähän viilailtu Mechwarrior, kun se olisi voinut olla ja sen luvattiin olevan jotain aivan uudenlaista. Taustatarinaan ja sen maailmaan ei ole myöskään satsattu niin paljon kuin eeppisessä Battletechissä, mikä jättää vähän ulkopuolisen olon koko touhuun. Heavy Geariin jäi myös nippu bugeja, joten 1.1.-päivitys kannattaa asentaa.
Kyllä Heavy Gear ihan yhtä hyvä on kuin Mechwarriorit ja pakko-ostos jo sen perusteella. Meille vain lupailtiin jotain uutta, ja Mechwarriorin pelirungossakin alkaa jo ikä painaa.
85
