Hector – Badge of Carnage Episode 1: We Negotiate with Terrorists (PC) – Hector ratkaisee

Keski-ikäinen ja äärimmäisen kyyninen. Rakastaa navanalusjuttuja. Kärsii usein krapulasta. Hector on täydellistä deittiseuraa, jos Eddie Fitzgerald on jo ehtinyt kasinolle.

Telltalen episodipelitehtailu ei ehdy. Uusin tulokas on Hector: Badge of Carnage, kolmiosaiseksi kaavailtu kasuaali naksuseikkailu aikuiseen makuun. Peli on pohjoisirlantilaisen animaatiostudio Straandlooperin käsialaa. Sen ensimmäinen episodi ilmestyi iPhonelle jo viime vuonna, nyt peli saadaan myös PC:lle ja koko trilogia ulos syksyn aikana.

Piiritystilanne arvaamattoman terroristin kanssa riistäytyy käsistä ja Hector kutsutaan hätiin. Vain hänellä on riittävästi verbaalisia kykyjä tilanteen laukaisemiseen. Vai olisiko syynä se, että kaikilla muilla neuvottelijoilla on jo punainen nappi otsassa? Hector on pulska, härski, keski-ikäinen ja pysyvästi krapulainen poliisi, jossa on paljon samaa kuin takavuosien poliiseja auttavassa juopossa, peliriippuvaisessa psykiatri Fitzissä.

Hector poikkeaa tyyliltään Telltalen aiemmista peleistä melkoisesti, sillä se ei edes teeskentele olevansa mitään muuta kuin mauton ja räävitön. Jutut liikkuvat usein vyön alapuolella, virtsaaminen krapulassa on suunnilleen ensimmäinen asia, mitä pelissä tehdään. Vitsejä revitään muun muassa seksinnälkäisestä vanhasta mummosta, sokeasta namusedästä ja internetslangia puhuvista raveteineistä, jotka haaveilevat huumeista. Ja kuinka monessa seikkailupelissä on sellaisia esineitä kuin käytetty huumeruisku, jättikokoinen kondomi, liukastevoide tai överit vetänyt heroinisti – tavaravalikossa!

Vaikka monet vitseistä ovat mauttomia, peli ei missään vaiheessa vajoa pelkäksi eritehuumoriksi, mukana on aina sopivasti nasevaa sanailua ja sarkasmia. Joukossa on jopa pari ihan tajuttoman hauskaa dialogia. Pulmat eivät ole erityisen haastavia ja pelin huitaisee läpi puolessatoista tai kahdessa tunnissa. Tämä ei haittaa, sillä pelin viihdearvo nojaa pääosin erittäin hyvin näyteltyyn ja kirjoitettuun dialogiin sekä ongelmien absurdiin luonteeseen. Niin ja tietysti niihin navanalusjuttuihin.

Hector ei todellakaan ole kaikkien juttu, eikä taatusti sovi perheen pienimmille. Itseeni  peli osui  kohtuullisesti, vaikka osa rasvaisista jutuista meni ohi niin, että hujahti. Tästä huolimatta jatko-osat pääsivät odotuslistalleni.

80