Kuninkaan saatua salamurhaajan tikarista vallanhimoiset paronit aloittavat taistelun toisiaan ja kuolleen kuninkaan veljelle uskollisia rojalisteja vastaan. Sodat riehuvat ja kansa valittaa.
German Design Groupin Heirs to the Throne on yksinkertainen varhaiskeskiaikaan sijoittuva strategiapeli. Pelissä voi pelata maksimissaan neljä ihmisparonia, rojalisteja kontrolloi aina tietokonepelaaja. Modeemipeli ja muut hienoudet puuttuvat, joten käytännössä ihmispelaajat vuorottelevat saman koneen ääressä.
Paronista herttua, herttuasta kuningas
Kuningaskunta on yksinkertaisesti saari, joka on jaettu säännöllisen muotoisiin suorakulmioihin eli provinsseihin. Pelaaja aloittaa yhden provinssin paronina, tarkoituksena on vallata lisää provinsseja ja rakentaa niihin kyliä, suojamuureja ja vallituksia. Kylät ja provinssit tuovat lisää rahaa, jota voi käyttää sotilaiden hankkimiseen, sotilailla saa taas lisää provinsseja ja niin edelleen.
Erityyppiset suojamuurit, linnakkeet ja maasto vaikuttavat alueella taistelevien sotilaiden menestykseen. Sotilaita ei sen kummemmin ohjailla: yhdessä provinssissa on tietty könttämäärä sotilaita, ja ne taistelevat toisen provinssin sotilaskasaa vastaan. Sotilaat ja kylät näkyvätkin vain numeroina provinssin keskellä, samoin provinssilla on maastovaikutus taisteluihin. Huolimatta muutamista lisäsäännöistä ja optioista, Heirs to the Throne on karkeasti ottaen muunnelma Risk-lautapelistä.
Tämä peli ei vetele
Käyttöliittymä on hyvin tehty, hiiriohjaus toimii niin kuin pitääkin eikä mokia ole. Aluksi hieman häiritsi käyttöliittymän kyselevä luonne: sen sijaan että valittaisiin toiminnot jonkinlaisista valikoista peli kyselee kunkin kierroksen joukkojensiirrot ja hyökkäykset kyllä/ei-kysymyksillä. Tottumisen jälkeen Heirsin pelaaminen sujuu nopeasti, mutta silti valikko- tai komentopohjainen käyttöliittymä olisi ollut parempi. Välikuvat ja äänet ovat hyviä.
Pelinä Heirs to the Throne ei kuitenkaan tyydytä. Ruudukkomainen kuningaskunnan kartta on tympeä, aidonnäköinen kartta olisi ollut huomattavasti tyylikkäämpi. Läjässä taistelevat sotilaat sopisivat lähinnä lautapeliin ja diplomatian puute on paha miinus. Runsaat optiotkaan eivät auta tilannetta: niillä vain hierotaan ja viritellään yksinkertaisen pelin yksinkertaisia sääntöjä, esimerkiksi mitä kylän rakentaminen maksaa ja muuta triviaalia.
Vaikka Valtaistuimen perilliset on varsin kelvollisesti tehty, loppuvat eväät kesken. Sharewareksi tai halpapeliksi peli olisi passeli, mutta normaalihintaiseksi peliksi Heirs to the Throne on aivan liian simppeli. Riskin ystäviä Heirs to the Throne saattanee jonkin aikaa kiinnostaa, muita juuri ei.
70
