Heretic siirtää Doomin fantasiamaailmaan, tuttuna käyttöliittymää, valikoita ja ohjausta myöten. Uutuuksina pelissä voi katsella ylös ja alas, sopivalla loitsulla voi lentää ja uiminenkin onnistuu.
Keskiaikaisesta fantasiasta kun on kysymys, Hereticissä ei paukutella tuliaseilla, vaan pelaaja pistetään maagin kaapuun. Vihulaiset ovat perinteinen kasti tulipalloja sinkoavia lentäviä demoneita, kirveitä paiskovia luurankoja, velhoja ja pakollisia "hitaita mutta tyhmiä" kavereita.
Pelin hirviölauma on tylsänlainen. Cyberdemonien kaltaiset todella rankat hirviöt loistavat poissaolollaan ja vastassa on vain iso lauma enemmän tai vähemmän laakista tapettavia ketaleita. Sitä paitsi demonit, luurangot ja vastaavat on jo käsitelty kertaalleen, nyt olisi voitu yhtä hyvin antaa mielikuvituksen laukata reippaammin.
Oma aseistus koostuu erilaisista taikasauvoista, jalkajousesta, ryhmykepistä ja loitsuista. Bonuskamaa saa lopultakin kerättyä mukaan ja käytettyä silloin kun sitä kipeimmin tarvitsee. Terveyden, suojien ja näkymättömyyden kaltaisten perusjippojen lisäksi mukana on muutakin pikku kivaa: Sopivalla taialla kaikki aseet saa kerralla efektejä myöten roimasti tehokkaammiksi, esimerkiksi moottorisahan tilalla oleva sormenpäistä singahtava sähköisku taialla vahvistettuna ei pelkästään tapa, vaan myös imee vastustajan elinvoiman pelaajalle.
Doomiin kaivatut kranaatit on Hereticissä muuttuneet pieniksi räjähteiksi. Hulppein on kuitenkin taika, jolla lähimmät vastustajat saa muutettua kanoiksi, ja varsinkin linjapelissä tappajakana jaksaa huvittaa: pieniä on kiva kiusata.
Harvinaisen hyvä wadi
Kyynisimmät doomailijat ovat jo ehtineet haukkua Hereticiä vain kokoelmaksi uusia Doomin tasoja, joiden rakentaminen olisi sopivilla apuohjelmilla onnistunut tarpeeksi osaavalta virittelijältä.
Vaikka pelisysteemi onkin muutamaa parannusta lukuunottamatta sama, ainakin Hereticin maailma on vaivauduttu tekemään huolella. Grafiikka on hyvin aiheeseen sopivaa ja tasojen suunnittelu vastaa pelin tunnelmaa. Pimeissä strobovalojen välkkeisissä käytävissä hiiviskelyä ei ole liikaa ja kaikki on jollain tapaa valoisampaa ja avonaisempaa kuin Doomissa. Hereticin tasoilla on myös enemmän vaihtelua ja paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Koodia on ilmeisesti hieman optimoitu, sillä Heretic pyörii karvan verran Doomia sulavammin.
Veri ei Hereticissä roiskahtele, mutta taikojen ja aseiden efektit ovat upeita. Ahdistavan päällekäyvää veren maku suussa taistelua loputonta demoniarmeijaa vastaan ei ole, sen asemesta voi tilanteista selvitä niin ajattelemalla kuin maastoa ja tavaroita hyväksi käyttämällä.
Äänet ovat huippuluokkaa. Musiikki on ainakin General MIDIllä sopivan jykevää ja mahtipontisen paatoksellista, digiefekteissä on riittävästi munaa ja äänikortista riippuen äänet kuuluvat stereona ja päällekkäin.
Pelaaminen kavereiden kanssa onnistuu kaksinpelinä modeemien tai nollakaapelin välityksellä ja korkeintaan neljän ihmisen välillä lähiverkossa.
Vaikka olen korviani myöten täynnä Doomia, jaksoin silti pelata Hereticin läpi hyvinkin mielelläni, jäipä jopa pieni kutina päästä kokeilemaan rekisteröidyn version uusia aseita ja hirviöitä. Doomin aiheuttamaa tajunnanlaajennusta ei tapahtunut, mutta se taitaa olla enemmän Doomin kuin Hereticin vika.
Hereticin ensimmäinen osa City of the Damned on ilmainen. Rekisteröimällä saa kaksi seuraavaa osaa uusine leveleineen ja aseineen.
89
