Plus ca change... Vuosisata I-Warin ja Defiancen tapahtumien jälkeen on edelleen selvää, mikä avaruussimu rulettaa pelirintamalla. Tiukat taistelut ja tanakka tarinankerronta palaavat Particle Systemsin piraattipelissä. Edge of Chaos tekee I-Warille sen mitä Privateer teki Wing Commanderille, mutta monin verroin paremmin.
I-Warin avaruussiirtokuntien vapaussodan jälkeen alkoi ihmiskunnan uusi uljas aikakausi. Kun teknologia kehittyi jättiharppauksin, asutus ja teollisuus levisivät pitkin galaksia. Myös peräkyliin, joissa siirtokunnilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä omillaan ilman Uuden Allianssin hallituksen jatkuvaa apua. Romahduksen hinta oli kova. Idealismissaan liian suuren palan haukannut keskushallinto heikkeni varjoksi entisestään. Suuryhtiöt yksityistivät siirtokunnat, hyppyportit ja hyvin pitkälti myös laillisen vallan.
Ihmelapsesta karvanaamaan
Edge of Chaosin scifimaailma on väärällään kokolailla vapaasti rellestäviä riistäviä suuryhtiöitä, mafiosoja, roistoja, palkkatappajia, ja tietenkin avaruuspiraatteja. Nuori Cal Johnston kokee tämän kovemman kautta, kun Maas-megayhtiön pomomies lunastaa isukin maksamattomat osamaksut muutamalla hyvin tähdätyllä ohjuksella. Kaksitoistavuotias Cal on jo taitava pilotti (eiih), ja perintökaluna mukana keikkuvan sotasankari Jefferson Clayn persoonan elektronisen rekonstruktion avustuksella kakara ryhtyy avaruuspiraatiksi (aaargh).
Onneksi totaaliselta p-halvaukselta vältytään, sillä kakara-Cal on vain lyhyt prologi varsinaiseen tarinaan ja mukavasti pelaamisen ohessa järjestetty tutoriaali aluksen kontrolleihin. Isän viilentänyt Maasin ilkkis pistää räkänokan poseen, ja varsinainen peli alkaa vasta viisitoista vuotta myöhemmin tyylikkään renttusängen kasvattaneen tosimies-Calin karatessa vankilasta neljän muun hämärähenkilön kanssa.
Aluksen iskussa pitävä Smith on yrmeä teknikko ja 60-prosenttisesti kyberneettistä rautaa. Jafs hoitaa MacVälikätenä sosialisoidun saaliin eteenpäinmyymisen ja muut hämärädiilit. Kokenut piraattipilotti Az ja vihreä mutta innokas Lori puikottelevat Calin kaapparialusta suojaavia saattohävittäjiä. Kun Calin iloinen joukkio vielä löytää tukikohdakseen Lucrecia-isomamman, entisen piraattikapteenin salaisen tukikohdan, on rikollinen elämä hyvällä mallilla kuin sika vatukossa.
Huh hah hei ja avaruusrommia pullo
Edge of Chaos koostuu oikeastaan kahdesta päällekkäisestä pelistä. Täysin epälineaarisen ja vapaan piraattipelirungon päällä kulkee sekä pienimuotoisempia satunnaisia skriptattuja tehtäviä, että varsinaista pääjuonta eteenpäin vieviä episodeja. Pelimaailma kattaa reilun tusinan aurinkokuntaa kahdessa eri tähtijoukossa. Se on paljon, sillä jokaisessa aurinkokunnassa on useampia kymmeniä eri avaruusasemia, siirtokuntia, asteroidikaivoksia ja muita scifistä tuttuja juttuja.
Näiden välillä rahtia roudaavat alukset saattajineen kulkevat suuremmat välimatkat Lagrangen pisteissä sijaitsevien hyppyporttien läpi, joten on selvää, missä saalista kannattaa väijyä. Pelin alukset eivät suinkaan jakaudu piraatteihin, saalistettaviin ja poliiseihin, vaan tähtimerta seilaavat kymmenien eri yhtiöiden ja ryhmittymien laivat kukin omia tehtäviään toteuttamassa.
Rosvous on yksinkertaista ja toimivaa. Kun näkösälle sattuu mukavan lihavassa konttilastissa puksuttava rahtari, eikä saattohävittäjiä ole aivan ylettömästi tai poliiseja lähistöllä, täräytetään partikkelikanuunalla pari laakia rekkakuskin pyrstösulkiin. Yleensä ne uskovat muutaman osuman jälkeen, dumppaavat lastinsa, ja häipyvät kiltisti henkikultansa kanssa. Leijumaan jätetyistä rahtikonteista valikoidaan mielenkiintoisimmat, ja kutsutaan Jafs avaruustrukkinsa kanssa paikalle poimimaan saalis tukikohtaan.
Rahtialuksilta pöllittävä lasti on jaettu erilaisiin raaka-aineisiin ja valmisteisiin, joita voi puskanetin keltaisen pörssin kautta vaihtokaupata aseisiin ja muuhun tarpeelliseen. Silloin tällöin joukossa on myös ammustarpeita tai muita Calin aluksen valtavan monipuoliseen virittelyyn kaivattavia komponentteja. Vaatimattomasta hinaajasta kehkeytyy vähitellen sota-alus, joka pistää helposti turpaan I-Warista tutulle Dreadnaught-luokan korvetille ja isommillekin.
Osia voi jopa valmistaa itse, sillä iloisen joukkion tukikohtana toimii automaattitehtaaksi konvertoitu jättimäinen hylätty maankaltaistaja-alus, joka lymyilee paikallisen tähtisumun suojissa kuin futuristisessa Sherwoodin metsässä ikään. Tehdas voi hajottaa kaapatun kaman molekyylitasolle ja valmistaa niistä käytännössä mitä hyvänsä hyödykkeitä, kunhan sille ensin löytää (varastaa) jostain tarvittavat CADCAM-piirustukset.
Helpotettu tarina
Vapaa rosvoilukampanja on vain Edge of Chaosin vankka perusta, jonka päällä suuri tarina lepää. I-Warin tapaan Edge of Chaosissa on taidolla ja rakkaudella skriptatuista tehtävistä koostuva pääjuoni, joka etenee pikku hiljaa vapaamuotoisempien kaappauskeikkojen lomassa. Calilla on edessään suurempi tehtävä kuin tulla avaruuden kauhuksi numero uno ja verikostaa isänsä kuolema kiusaamalla yhtiöitä.
Koko Badlandsin tähtijoukkoon ilmestyy uusi, ulkopuolinen uhka mystisistä mustanpuhuvista Marauder-aluksista, joiden ainoa päämäärä tuntuu olevan kylvää tuhoa ja kuolemaa. Calista tulee vastarinnan keulakuva, jonka kontolle jää yhdistää kinastelevat piraattiklaanit ja jopa poliisivoimat ilkkiksiä vastaan yhtiöiden pyöritellessä peukkujaan ja laskiessaan rahojaan.
Näissä pääjuonitehtävissä on, jos mahdollista, käytetty vielä I-Waria enemmän pelin aikana etenevää tarinankerrontaa, mikä on mainio asia. Tunsin oikeasti olevani vaikuttamassa tapahtumien kulkuun, kuin jos kyseessä olisi puhdas sotilassimu ennalta selvine briiffattuine tehtävineen. Jos pääjuonesta ja sen tehtävistä mitään pahaa sanottavaa on, juoni lähtee ja kulkee hiukan turhan nopeasti ja helposti.
Koska Edge of Chaosia on selvästi helpotettu I-Warin joskus ihanan tuskallisen vaikeista tehtävistä, pelin voi pelata läpi lähes pelkästään pääjuonitehtävä toisensa jälkeen. Mainiosti toteutettua vapaata rosvousta ei tarvitse välttämättä harrastaa lainkaan varojen kartuttamiseksi ja aluksen parantelemiseksi. Tällöinkin Edge of Chaos on toki kunnioitettavan pituinen peli lajissaan peräti viidelläkymmenellä päätehtävällään. Eivätkä ne ole todellakaan mitään lyhyitä pikku pyrähdyksiä ne. Vaikka kaikki menisi putkeen, joissain tehtävissä saattaa vierähtää reilumpi tunti, mikä on ärsyttävää ainoastaan sen takia, että tallennusmahdollisuus on tarjolla ainoastaan tukikohdassa.
Avaruusbalettia
Kampanjan ja kässärin lisäksi pitää kunnon avaruuspräiskeessä olla myös toiminta ja ulkoiset puitteet kohdallaan, ja tästä Edge of Chaos suoriutuu rautaristein tammenlehvillä. Grafiikkamoottori on laitettu sitten I-Warin kokonaan uusiksi, ja vaikkei se aivan Freespacen hätkähdyttävän hienoon herkkuun ylläkään, avaruussimujen kärjessä silti kamppaillaan.
Avaruustaistelun pohjalla on sama fysiikan lakeja noudattava newtonilainen lentomalli kuin I-Warissa. Kun avaruudessa tyrkkää jotain johonkin suuntaan, se myös jatkaa siihen suuntaan, kunnes tyrkätään johonkin toiseen, eivätkä alukset todellakaan kaartele kuten muiden avaruuspräiskintöjen lentokoneet. On erheellistä sanoa genreä "avaruussimulaattoreiksi", koska I-War -sarjan pelit ovat ainoita avaruussimulaattoreita.
Taitavan pilotin käsissä newtonilaisella lentomallilla saa taistelutaktiikoihin aivan uusia ulottuvuuksia, koska nokan (ja tykkien) ei tarvitse osoittaa lainkaan liikevektorin suuntaan. Kädettömämmät kuskit voivat tosin luottaa tietokoneavusteiseen fly-by-wire-ohjaukseen, joka rajoittaa aluksen maksiminopeutta ja koettaa parhaansa mukaan eri moottoreita polttamalla saada sen käyttäytymään kuin räiskinnöistä tutut lentokonehävittäjät.
Avioniikkakäyttöliittymää on paranneltu ja virtaviivaistettu hyvällä menestyksellä I-Warin ajoista. Näppäinoikotierajoitteisille HUD-näyttöön on rakennettu näppärä komentovalikko, jota plaraamalla kaikesta tarpeellisesta selviää kursorinäppäimillä tai tikun hatulla - aina navigoinnista suojat-moottori-aseet-voimasuhteisiin ja siipimiesten käskytykseen. Enää ei ole erillisiä konsoleita navigoinnille, komentajalle, konemestarille ja aseupseerille.
Siipimiehiä ovat kussakin tehtävässä tilanteen mukaan porukkaan lyöttäytyvien kaverien lisäksi edellämainitut Az ja Lori. He ohjastavat "tornihävittäjiä" - piskuisia paholaisia, jotka kaapparialukseen telakoituneena toimivat itsenäisinä tykkitorneina, mutta irtautuessaan erittäin ketterinä ja tulivoimaisina siipimiehinä.
Parhaasta parempi
Kun tähän herkulliseen avaruusbalettiin lisää vielä mojovat efektit rikasta äänimaailmaa myöten, Edge of Chaosin avaruustaistelut ovat pelimaailmassa omaa luokkaansa. Tekoälyä on paranneltu sen verran, että tietokonealukset käyttävät nyt paljon ahkerammin newtonilaisen lentomallin suomia mahdollisuuksia. Enää ei ole helppo jäädä toisen perään roikkumaan, sillä vihulainen tekee mielellään Sinclairit ja posauttaa perässähiihtäjän heittämällä vauhdissa piruetin. Rahtialusten saattohävittäjien käytökseen tuo uskottavuutta se, että ne myös tyytyvät suojaamaan "isoja ystäviä" eivätkä lähde veren maku suussa vainoamaan käpälämäkeen lähtenyttä piraattia puolen galaksin halki.
I-War oli vuoden 1998 toimituksen valinta vuoden peliksi tappavan pelattavan mutta silti realistisen ja taktisesti monipuolisen avaruustaistelunsa vuoksi. Eikä vähiten myöskään hienosti tarinaa eteenpäin jyräävien kimuranttien tehtäviensä ja upeiden CGI-elokuviensa ansiosta. Se oli peli, jonka takia lakkasin häpeilemästä toista nimeäni.
Edge of Chaos tarjoaa lisää tätä samaa vielä rutkasti paranneltuna ja nykyteknologian mahdollisuuksien mukaan päivitettynä. Se heittää vielä mukaan parhaiten toimivan vapaan avaruusrosmous- ja kaupankäyntirungon mitä genren vähissä peleissä on päästy näkemään. Joten nyt on aika korottaa kahdeksan avustajavuoden henkilökohtaista pistesaldoa. Se lopullinen niitti jää uupumaan vain ärsyttävästä tallennusmahdollisuuden puutteesta. Jos tehtävien aikana voisi tallentaa, ne olisi hyvin voinut pitää myös yhtä haastavina kuin I-Warissa.
97
