iM1A2 Abrams – Ra(s)kasta metallia

Ivan polkaisi kaasun pohjaan ja BMP-2 hypähti kukkulan yli. Näkymätön lasersäde kimmahti ajoneuvon pinnasta ja hetkeä myöhemmin kolmen kilometrin päästä ammuttu HEAT-ammus sulatti reiän läpi kylkipanssarin. Sulan metallin roiskuessa ympäri ahdasta sisustaa miehistöllä kävi huikea onni: he kuolivat ammusten räjähtäessä, melko nopeasti.

iMA2 Abrams on taktisen tason simulaatio, jossa pelaaja oman neljän tankkinsa lisäksi käskyttää saamiaan tukijoukkoja, ja tarpeen vaatiessa hyppää tankkiin sisälle. Abrams on henkistä jatkoa MicroProsen vuonna -89 ilmestyneelle, legendaariselle M1 Tank Platoonille: tekijätiimin johdossa on sama mies, Arnold Hendrick.

Irakista Bosniaan

M1 Tank Platoonin ystävät huomaavat nopeasti, että iM1A2 Abrams muistuttaa sitä kuin M2A2 Bradley M2A3 Bradleytä. Kampanjanäyttämöiksi on tarjolla Kuwait/Irak, Ukraina ja Bosnia. Pelaaja saa osittain valita reittinsä, mutta kampanjat tuntuvat silti valmiiksi purkitetuilta tehtäviltä. Nämä tehtävät ovat tiivistettynä joko tavoitteen A valtaus tai sen puolustus, eroa on lähinnä siinä, paljonko saa tukea.

Abramsien ei tarvitse taistella yksin, sillä tukijoukot ovat mittavat. On tiedustelijoita, miehistönkuljetusvaunuja, tykistöä ja tietenkin lentokoneita ja helikoptereita. Tehtävästä riippuen pelaajalla on "pisteitä", joilla näitä voi "ostaa".

Joukkojen käskyttäminen strategisella kartalla sujuu pikku harjoittelun ja näppäinoikotie-muistintamisen jälkeen mukavasti, ainakin jos vertaa M1 Tank Platooniin. Jos vertaa muihin, se voisi olla selkeämpikin. Strategisen kartan pahin ongelma on se, ettei siitä ole korkeuseroja näyttävää versiota, mikä on aika typerä virhe.

Vihreä oli laaksoni

Siellä Bosnian kukkuloilla, joukkue M1A2:ia lymyää tien vieressä sijaitsevan maatalon takana, toisen joukkueen piilotellessa metsässä. Tehtävänä on estää vihollista ylittämästä jokea siltaa pitkin. Kevyt sade ei hämää sensoreita, mutta auttaa pysymään silmäpallukkaskannereilta piilossa.

Tosin Abramsin grafiikka-engine ei ihan kaikkeen pysty, niin kuin säähän. Jätetään samalla pois tiet, metsät (tai edes puut), sillat ja 99 prosenttia maataloista. Ja yksinkertaistetaan kukkulat. Jäljelle jää lähinnä irvokkaan vihreällä tekstuurilla päällystetty golfkenttä ilman lavasteita, taivaalla keikkuvan appelsiinin valaistessa menoa. Irakin hiekka-aavikko onneksi ei särje silmiä.

Estetiikkaa pahempana ongelmana maastosta on melkein mahdoton ymmärtää, mikä on laaksoa, mikä kukkulaa, joten esimerkiksi tankkien ajaminen kukkulan taakse hull down -asemiin (kukkula suojaa runkoa, vain torni näkyy) on todella vaikeaa. Tankkisimulaatiossa tämä ei tosiaankaan ole hyvä juttu. Lisäbonuksena tämä yksinkertainen grafiikka on vielä pirun hidastakin.

Arnold Hendrick väitti käsi sydämellä, että lentosimujen maasto on ihan eri juttu kuin maan tasalla liikkuvissa tankkipeleissä, ja neljän mailin näkyvyyden vuoksi heidän oli tyydyttävä yksinkertaisempaan grafiikkaan, eikä parempi engine yksinkertaisesti ollut mahdollinen. En usko: Abramsin grafiikkaengine on liian primitiivinen ja käyttää liian vähän polygoneja. Sitäpaitsi, vaikka polygoneja olisikin vähän, kai ne nyt herran jumala voisi värittää sen mukaan, onko kyseessä rinne vai tasamaa? Se onnistui jo M1 Tank Platoonissakin. Itse asiassa, jos M1 Tank Platoonin maasto vaihdettaisiin tähän, se olisi melkein eteenpäin menoa.

Ajoneuvot sentään ovat ihan hyvän näköisiä, ja räjähdykset sun muut ihan hyväksyttävää, joskaan ei kovin loisteliasta tasoa. Konekiväärien valoammukset kaipaisivat remonttia, ja jostain syystä tykillä maahan tai taloihin ammuskelu ei tuota näkyvää efektiä.

Karmivaa grafiikan vastapainoksi ääniefektit sitten ovatkin todella hyviä. Ammmuttaessa lukko kilahtaa, tykki puhuu ja hylsy lentää lattialle, ja jopa luukkujen saranat narisevat. Radioliikenteestä vastaavat herrat ja rouvat näyttelijät olisivat voineet kehittää edes lievää innostusta ääneensä. Huonon maastografiikan Abramsia vaivaa muutenkin luonnosmainen olo. Kaikki välttämätön on mukana, mutta toteutettuna vähän kankeasti ja rumasti.

Pelko pois ja päälle

Muistan, kun viime sodan aikana Erwin Rommel aina soitteli ja kyseli neuvoja, kunnes El Alameinissa päätti yrittää itse. Niinpä ei varmasti ole ihme, että maksimivaikeustasoilla en muutamassa kymmenessä tehtävässä nähnyt juuri muita sotilashenkilöitä kuin Majuri Voittoa, ja mitaleita minuun ripustettiin enemmän kuin Sudenpentujen kenraaleihin. Ja voin vakuuttaa, että taktiikoissani ei ollut kehumista. Abramsit tuntuvat ylikestäviltä, ja tekoäly tuntuu kärsivän pahasta Rambo-kompleksista: yksinäistä HumVee-jeeppiä pelottaa ihan yhtä vähän hyökätä neljän T-95:n kimppuun kuin aseistamatonta PRP-4-tulenjohtovaunua hyökätä neljän Abramsin kimppuun.

Moninpeliä voi pelata yhteistyönä vain lähiverkossa (jolloin mukana ovat kaikki tukijoukot) tai kevyempänä deathmatchina vaikka modeemilla. Deathmatchissa koko arsenaalin käytön asemasta (mikä olisi todella kova juttu) voikin komentaa enintään neljän Abramsin ryhmää vihulaisen vastaavaa kokoonpanoa vastaan (mikä on jo kolmannella kerralla tylsää). Moninpeli ei nettitietojen mukaan toimi lainkaan Internetin läpi.

iM1A2 Abrams on hyvä tankkisimulaatio, siitä ei ole epäilystäkään, mutta onneton grafiikka-engine ja maastografiikka terästettynä kyseenalaisella tekoälyllä onnistuu tekemään sille pahasti hallaa. Toivon, ettei projektia kuitenkaan hylätä, vaan se patsattaisiin tavalla tai toisella kuntoon.

78