Purkkeihin tarkoitettuja linjapelejä on näennäisesti valtava määrä, mutta suurin osa on roskaa ja lopuista lähes jokainen enemmän tai vähemmän suora klooni Legend of Red Dragonista.
Kun kyllästyy yliyksinkertaisiin monivalintatehtäviin, voi vaikka ottaa yhteen 2_30 muun pelaajan kanssa ja taistella maailmanvallasta. Jollei muu auta niin ydinohjukset ainakin, paitsi jos pelinpyörittäjä onkin päättänyt tehdä Imperiumista vaikka David Eddingsin maailmaan sijoittuvan fantasiasotapelin.
Imperium on monen pelaajan vuoropohjainen strategiapeli, jonka perustana on Empire, jo klassinen sotapeli. Tarkoitus on omilla yksiköillä vallata kaupunkeja, jotka pistetään rakentamaan uusia yksiköitä. Loppujen lopuksi vain yksi pelaaja jää henkiin.
Imperiumin vahva puoli on muunneltavuus. Pyörittäjä voi (itse asiassa hänen pitääkin) määritellä pelin yksiköt, eri maastotyyppien vaikutuksen yksiköihin ja itse kartan.
Olen pieni yksikkö
Imperium sijoittuu mihin aikakauteen tai ympäristöön pelinpyörittäjä ikinä haluaakin, sillä sen 30 yksikköä ovat täysin editoitavissa. Skaala on myös tarpeeksi laaja, eli esmes lohikäärme tai AWACS-kone onnistuvat jokseenkin samalla vaivalla.
Imperiumin yksikkö on joko maa-, meri-, ilma- tai avaruusyksikkö. Yksiköllä voi olla lisäominaisuuksia, kuten esimerkiksi kyky vallata kaupunkeja, kuljettaa muita yksiköitä tai nähdä pinnanalaisia yksiköitä. Lisäksi yksikön voi määritellä joksikin liki paristakymmenestä erikoistyypistä: miinankylväjät, IT-tykistö, tykistö ja risteilyohjus lienevä aika lailla itsensä selittäviä. Yksikkö "maksaa" tietyn määrän vuoroja, koska sillä on tietty määrä osumapisteitä ja tietty taisteluteho. Systeemi on vähän karkea, eli jonkun Königstigerin ja T-34:n eroja ei saa mallinnettua, mutta jalkaväen ja tankin eron kylläkin.
Maastotaulukossa määritellään 16:n eri maastotyypin vaikutus yksikön liikkumiseen: se voi hidastaa, tehdä vahinkoa tai olla yksiköltä kokonaan kielletty; näin esimerkiksi aavikolla notkuva jäädemoni ei kauaa kestä ja tankit eivät jytise vuorten yli. Pelikartat voi generoida automaattisesti (tai värkätä käsin), ja karttoja paitsi voi myös pitää editoida itse: tietokoneen kaupunkien sijoittelualgoritmi ei ole hyvä.
Vaivatonta pelaamista
Vaikka SVGA-grafiikan pilalle lellimän insinörtin on sitä vaikea uskoa, grafiikka ja pelattavuus ovat Imperiumin vahva puoli. Yksiköt liikkuvat ANSI-grafiikalla toteutetulla pelikentällä klassisella numeronäppäimistökäyttöliittymällä. Yksikön voi määritellä liikkumaan satunnaisesti, tai sille voi määrätä suunnan tai määränpään, jolloin tietokone huolehtii liikuttamisesta. Mutta vain silloin, kun pelaaja käy pelissä.
Taistelut käydään joko yrittämällä liikkua samaan ruutuun vastustajan kanssa, tai ampumalla kauempaa, mikäli yksikköön moinen määrittely on lisätty.
Kun pelaaja on liikuttanut jokaista yksikköään, ei eväkään värähdä ennen kuin pelinpyörittäjä on ajanut huoltoajon. Pelaaja voi kuitenkin tutkailla listoja, muuttaa kaupunkien tuotantoa, lähettää ja vastaanottaa viestejä tai tehdä diplomaattisopimuksia aina sotatilasta liittosopimukseen. Sopimuksista on se käytännön hyöty, että ne estävät pahimmat selkäänpuukotukset.
Imperiumin vuoropohjaisuus on tavallaan myös sen Akilleen kantapää. Vuoro per vuorokausi -rytmillä kestää jokseenkin kauan, ennen kuin naapurit alkavat löytyä ja kriisit kasaantua. Koska yksiköt maksavat tietyn määrän vuoroja, kestää varsin kauan rakentaa kalliimpi yksikkö. VGA Planetsin tyylinen "vuorossa valmiiksi, kunhan rahaa ja mineraaleja riittää" -systeemi voisi olla parempi.
Imperium kaipaisi myös jonkinnäköistä automatiikkaa, sillä vain ohjus- ja ilmatorjuntayksiköt osaavat automaattisesti tulittaa vaikutuspiiriin osuvaa yksikköä. Tosin Imperium 4.00 on tekijöiden purkissa betatestauksessa, ja siinä tietokone ilmeisesti tekee muutakin kuin toimii erotuomarina.
Imperium ei myöskään ole laiskan pelinpyörittäjän peli. Jo pelin default-yksikkökokoelma on puutteellinen, joten uusien yksiköiden suunnittelu on ensimmäisenä edessä, ja edes jonkinlainen käsitys militääriasioista olisi suotava. Lisäksi pelin rakentaminen niin, että kartta on pelaajamäärlle oikean kokoinen ja että siinä on jotain järkeäkin, vaatii normaalia enemmän vaivaa. Tarvittavat työkalut kyllä tulevat pelin mukana, mutta eivät ole automaattisia. Itse pelaaminen tapahtuu linjoilla roikkumalla, eli aikaa voi mennä muutamasta minuutista tuntiin.
Imperium on kuitenkin ainutlaatuinen linjapeli ja erinomaista huvia, kunhan inhat turistipelaajat saa pidettyä poissa. Rekisteröinti kannattaa: muuten ilo loppuu 30 vuoroon.
90
