Voiko 3D-grafiikalla toteutettu ammuskelupeli olla hermojaraastavan jännittävä, järisyttävä ja mielenkiintoinen? Voiko se tarjota jotain muutakin kuin epätodellisten sarjakuvahirviöiden ampumista mahaan liimatulla pyssyllä?
Voi, ja vielä vanhanaikaisen vuoropohjaisena (tässä kohtaa voi sylkäistä). Tosin Incubationissa on vänkä, vapaasti väänneltävä 3D-grafiikka, ja kun Scay'Ger kuolee, se kuolee kuin räjähtävä hillopurkki.
Kun joululomalla -97 tartuin Incubationiin, ajattelin ensimmäisen kentän jälkeen, jotta onpa Blue Byte munannut X-Com-varianttinsa. Hahmot liikkuvat vain vähän, eivät osaa kantaa kuin yhtä asetta, johon siihenkään ei saa ammuksia, kentät ovat pieniä ja yksi mies tukkii käytävän, eikä ammuskelu vaikuta mitenkään ympäristöön. Pari kenttää lisää ja koin Valaistuksen: hemmetti, tämähän on puzzlepeli! Ja niin hyvä, etten muihin peleihin koskenut ennen kuin Incubation oli läpi. Viimeisen kentän jälkeen jäi vielä haikea olo: joko se loppui?
Historia toisti itseään. Ennen Wilderness Missionin lopputekstejä muut pelit eivät käyneet ruudulla kuin pikavisiitillä.
Homman nimi
Incubationissa kersantti Bratt miehineen taisteli tiensä pois planeetta Scayralta, jonka asukit hirveä tauti oli muuttanut hirviöiksi. Nyt hän joutuu palaamaan sinne, ja ennen kuin pääsee taas turvaan, hän miehineen joutuu kamppailemaan läpi kaupungin, raunioiden ja viidakon. Taustatarinalla ei ole sen kummempaa merkitystä.
Incubation on vuoropohjainen ammuskelu/strategia/puzzlepeli, jossa ohjataan joukkoa tulevaisuuden sotilaita. Pelin osatekijät ovat vähäinen liikkuvuus, rajoitetut ammukset ja automaattisen puolustusmoodin oikea käyttö. Vastassa on valtavat laumat ominaisuuksiltaan villisti vaihtelevia hirviöitä, kavalia ansoja ja hyvin suunniteltuja kenttiä.
Miehillä on käytännössä neljä toimintapistettä, mikä tarkoittaa, etteivät ne hirveästi ehdi reuhata. Näistä sitten revitään liikkuminen, ampuminen ja satunnainen esineiden käyttö. Puhumattakaan kaksi pistettä vaativasta automaattipuolustuksesta, jolloin sotilas ampuu vastustajan vuorolla kaikkia näkemiään hirviöitä. Sen oikea käyttö ja käyttämättä jättäminen ovat pirun tärkeitä.
Vaikka hirviöiden tekoäly on alkeellinen, niitä on paljon ja yleensä niitä sikiää lisää koko ajan. Incubation muistuttaa paljon Space Hulkeja: hirviöitä tulee, hajoaa punaiseksi muussiksi, mutta niitä tulee vain lisää ja lisää. Toimintapisteet eivät riitä, ase kuumenee ja jumiutuu ja hirviöt peittävät sotilaan. Sepäs onkin paha juttu: yhtäkään miestä ei sasi menettää, tai peli pysähtyy käytännössä siihen.
Viimeinen pelinappula on aseet ja ammukset. Aseista vain harvalla tuntuu olevan tarpeeksi tehoa, ja niinpä ammuksia palaa kuin keppanaa kesällä hirviöitä hengiltä hiottaessa. Ammustäydennyksiä löytää kentältä, mutta yleensä kitsaasti.
Mitä uutta?
Wilderness Missions tarjoaa 39 uutta kampanjatehtävää ja neljä uutta hirviötä ja asetta. Rompulla on myös kenttä/tehtäväeditori, jonka toimintaa minun järkeni ei riittänyt selvittämään. Moninpeliä (joka on hämmästyttävän hauskaa) on terästetty yhteistyömoodilla ja yhtäaikaisella varusteiden ostolla.
Pelillisesti uutuuksia ovat teleportterit sekä laser- ja tuliansat, joiden ajoituksia on kiva miettiä kun hirviöt hengittävät niskaan. Uusista uhista Tea'Ther on kevythirviö, koska se ei voi liikkua ja hyökätä samalla vuorolla, eikä sillä ole pyssyä. Gore'Goo onkin sitten ikävä: se on ensinnäkin "älykäs", ja sen pitkän matka ase on vakava ongelma aukeilla kentillä. Viidakon kahdesta koppakuoriaisesta Bea'Coo on se vaarallinen: se sylkee tulta ja räjähtää voimalla kuollessaan, mikä tekee siitä logistisen painajaisen. Sen täysin vaaraton serkku Bea'Ther muodostaa vain esteen vapaalle liikkumiselle.
Kevyt, pistimellä varustettu plasmakivääri on heikosta tehostaan huolimatta oikea perustyökalu, ja tehokas moottorisaha on monessa kentässä painonsa arvoinen kultaa (ja toisissa hyödytön). Paranneltu laser tekee 2 pistettä vahinkoa mille vaan, mutta valitettavasti se tuntuu tekevän vain ne kaksi pistettä. Sen B-tulimoodilla saa pahasti vahingoittuneen hirviöön omaan hallintaan. Paranneltu sinko taas tuottaa B-moodissa ohjattavan hämähäkkipommin.
Vaikeustaso on korkeammalla kuin Incubationissa, mutta jos selviää kolmannesta tehtävästä, selviää mistä vain. Muuten taso on sopiva, ja viidakkotehtäviä pelaa sopivan jännityksen vallassa.
Wilderness Missionissa on yksi ällistyttävä moka, jota en Incubationista muista: juuri peliin ilmestynyt hirviö saa usein toimia jo samalla vuorolla. Esimerkiksi kenttä 20/21 (vähän suojaa ja pitkälle ampuvia oransseja Gore'Coo-veikkosia) oli tämän ansiosta aika helvettiä: yhtäkkiä selän taakse ilmestyi jälleen kaksi-kolme hirviötä ja taas viikate heilui...
Hauskana yksityiskohtana ihka aito paketoitu Wilderness Mission ei suostunut päivittymään, koska mikään patsausohjelmista ei tunnistanut pelin EXEä. Onneksi bugit eivät olleet kummoisia.
Incubationin omistaja tietysti nappaa lisälevynkin kainaloonsa. Muidenkin kannattaisi tsekata edes demolla, kuinka hyvin tämä kulttiklassikko iskee. Minun makuuni se on iskenyt jo kaksi kertaa ja niin lujaa, että itsekin ihmettelen. Onneksi viimeiset tehtävät tuntuvat vihjavan, että uusi tehtäväromppu on tulossa.
89
