Indie Game: The Movie Special Edition DLC

 

Kino

Riippumattomuudesta, osa II

”Pelin tekeminen on vähän kuin headcrab. Kävelet ympäriinsä ja puhut ihmisille, mutta ajattelet sitä koko ajan. On todella mukavaa tulla tänne Game Jam -tapahtumaan ja nähdä muita ihmisiä, joilla on myös headcrab, ja antaa niiden seurustella ja jakaa kokemuksia.” Derek Yu (Spelunky)

Toverit, oletteko valmiit uuteen, uljaaseen media-aikakauteen? Mä teille suuren ilon ilmoitan, sillä ensimmäinen elokuva-DLC on todellisuutta.

Viime vuonna ensi-iltansa saanut Indie Game: The Movie (Pelit 8/12, 4 tähteä) raotti verhoa indie-pelinkehittämisen mysteeriseen maailmaan. Dokkarin aikana tutuiksi tulivat niin Phil Fish, Jon Blow kuin Team Meat. Tätä samaista herkkua on lisääkin, ihastuttavan ytimekkäällä nimellä Indie Game: The Movie Special Edition DLC. Paristakymmenestä lyhytpätkästä koostuva delsu täydentää ja osittain jatkaa Indie Game: The Movien kertomaa tarinaa.

Kuinka voisin sanoa ei?

Kalanlihapalmikon paluu

Kuten kaikki muistavat, leijonanosa The Elokuvasta keskittyi Fezin ja Super Meat Boyn stressaaviin syntyvaiheisiin. Pelit ovat nyt ilmestyneet ja ryysyt vaihtuneet rikkauksiin, mutta sympaattiset pelintekijät ovat pysyneet sympaattisina. Kukaan ei vaikuta olevan erityisen tohkeissaan saavuttamastaan taloudellisesta menestyksestä, ja puhe rahasta kääntyykin pian työnteon itseisarvoon ja luovuuden valjastamiseen.

Osuudet suosion varjopuolista ovat Special Editionin mielenkiintoisinta antia. Sammakoita suustaan päästelevä Fish huomaa pelilööppien voiman, kun hän eräässä paneelikeskustelussa toteaa japanilaisten nykypelien ”imevän”. Toisaalla Team Meatin Edmund McMillen ja Tommy Refenes avautuvat siitä, miten he luopuivat nettikeskusteluista ja teknisen tuen tarjoamisesta, koska kusipäiset häiriköt alkoivat käydä mielenterveyden päälle.

DLC jatkaa The Movien tunnustuksellista linjaa, sillä indie-kehittäjät eivät edelleenkään ole täydellisiä ihmisiä. Suosio on myös addiktoivaa: McMillen kertoo googletelleensa itseään päivät pitkät SMB:n julkaisun jälkeen. Fish puolestaan myöntää lähes suoraan, ettei välitä, saako osakseen positiivista vai negatiivista huomiota, kunhan sitä ylipäätänsä tulee. Sama mies on nyt tosin luopunut Fez 2:n kehitystyöstä vihamielisten nettikommentoijien vuoksi, joten muistakaa se kuuluisa hyppysellinen suolaa.

Hauskasti mukana on nyt juttuja, joita kaipasin varsinaiseen dokkariin, eli myös muiden kehittäjien haastatteluita (Jason Rohrer!) ja yksityiskohtaisempaa tietoa itse devaamisesta. Braidin taustagrafiikat tulee tästä lähtien syynättyä tarkkaan.

Varsinainen fokus on DLC-matskussa pysynyt samana. Jälleen etsitään vastausta siihen, mikä motivoi istumaan vuosikaupalla tietokoneen ääressä koodia vääntäen, kun takeita onnistumisesta ei ole. Tai kääntäen: Miksi työtä on pakko jatkaa, vaikka mainetta on jo plakkarissa? Indie-tyyppien hehkutus onnistuneiden projektien tiimoilta saa inspiraation leviämään myös ruudun toiselle puolelle. Hemmetti, minäkin haluan vapauttaa maailmaan jotakin kaunista!

It’s only sälää, but I like it

Special Edition DLC jatkaa edeltäjänsä hallittua kuvaus- ja ohjauslinjaa. Mikä parasta, Jim Guthrien mahtavat musiikit ovat yhä säestämässä menoa. Pelimäistä piipitystä uusfolkkiin sekoitteleva soundtrack entisestään korostaa indie-yhteisön tietynlaista söpöyttä ja kotikutoisuutta.

Ainoa miinus tulee siitä, miten Phil Fishiä käsittelevät osuudet tuntuvat jälleen muita keinotekoisemmilta, aivan kuin Kalamies ei voisi hetkeksikään laittaa imagoaan syrjään. Noh, se tosin jo kuuluu heebon hahmoon, joten olkoot.

Niin viihdyttävä ja antoisa kuin onkin, spessudelsu ei ole The Movien kaltainen pakkokatselmus. Syynä tähän on se, että DLC on lopultakin vain DLC:tä: lisämateriaalia, ei kokonaan uusi elokuva. Mukana on monta mainiota pienoisdokkaria, mutta myös useampi vähän yhdentekevä pala. Lyhytformaatti aiheuttaa myös sen, että välillä mielenkiintoisesta aiheesta raapaistaan lähinnä pintaa. Kenties joskus vielä näemme ihmeen nimeltä Special Edition DLC: The Extended Version?

Indie Game: The Movien delsu tekee sen minkä lupaa, eli tarjoaa toisen kokopitkän verran ekstroja. Onko se sitten kiinnostavaa tahi tarpeellista, riippuu katsojasta. Ostatko lempielokuvasi tuhannen kiemuran Kitchen Sink And More -jättibokseina vai heitätkö kakkosdevarit aina mäkeen? Päätös on sinun, lukijani.

Näin hyvää peliaiheista dokkarisettiä on niin olemattoman vähän, että minulle kelpaavat murusetkin.

Aleksandr Manzos

 

3 tähteä

Special Edition DLC on Indie Game: The Movien kakkoslevy. Lisämateriaali on lisämateriaalia indie-maailmassakin: osa rox, osa vähemmän rox.

Braid

Braidin grafiikat löysivät lopullisen muotonsa hitaasti. Tässä vähän, hmm, erilaisempi Tim.

 

David Hellman

David Hellman on vastuussa Braidin utuisesta, unenomaisesta lookista.

 

Derek Yu

Spelunkyn kehittäjä ja headcrab-filosofi Derek Yu työn touhussa.

 

Jason Rohrer 1

Jason Rohrer on tunnettu mielipiteet jakavasta pelinsuunnittelufilosofiastaan.

 

Jason Rohrer 2

Jason Rohrer ja poikansa Mez ihmettelevät vintage-monitorissa pyörivää Minecraftia.

 

Jason Rohrer 3-4

Erikoisten pelien mies Jason Rohrer käy läpi Passagen alkuperäistä suunnittelulappusta.

 

Phil Fish

Fez on ilmestynyt, mutta Phil Fish palaa yhä uudelleen rikospaikalle, siis toimistoonsa.

 

Team Meat 1

Super Meat Boyn tekijän on helppo hymyillä, vaikka menestys ei olekaan ollut pelkkiä ruusuja.

 

Team Meat 2

Edmund McMillen esittelee Super Meat Boy -krääsäkaappiaan.

 

Team Meat 3

Binding of Isaacin ja Super Meat Boyn miljoonamenestyksestä todistavat palkinnot koristavat Edmunch McMillenin seiniä.

 

Team Meat 4

Edmund McMillenilla on musiikkimaku kohdallaan. Tommy Refenes naureskelee menemään vieressä.