Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee. Ja skenaarioeditorilla, ei saada sotaa koskaan loppumaan.
Viime vuoden mustia hevosia oli Sir-Techin Jagged Alliance, vuoropohjainen strategiapeli, jossa joukko persoonallisia palkkasotureita tappeli Etelämeren saarella.
Jagged Alliancen poika, Deadly Games, pistää pelaajan jälleen johtamaan joukkoa palkkasotureita. Jagged Alliancen sektorinvaltauksesta on edetty huomattavasti monipuolisempiin tehtäviin: saattokeikkoihin, salamurhiin, sabotaasiin ja panttivankien pelastamiseen. Lisäksi Deadly Games tarjoaa odotetun moninpelin sekä skenaario- ja kampanjaeditorit.
Deadly Gamesin sydän ovat palkkasoturit. Jokainen palkkasoturi on yksilö, jonka fyysiset ominaisuudet ja taidot (ampumatarkkuus, lääkintä, räjähteet, mekaniikka) on rankattu. Lisäksi heillä on kaikennäköisiä piilo-ominaisuuksia. Jotkut vihaavat toisia, toiset ovat varkaita, joku ei osaa uida ja esimerkiksi suursuosittu Ivan Dulcvitch ei osaa puhua kuin venäjää.
Alan kattojärjestöstä AIMista löytyy valinnanvaraa markan jääkäreistä aina tuhansien taalojen tappokoneisiin, ja pelaaja palkkaa heitä kukkaronsa mukaan. Kahdeksan kovaa palkkista saattaa kyllä tehdä tehtävästä helpon, mutta budjetti ei taatusti sitä kestä.
Mahdoton tehtävä
Kun palkkasoturit on aseistettu ja varustettu, alkaa tehtävä. Deadly Gamesin systeemi on vuoropohjainen, ja palkkikset reuhaavat toimintapisteittensä mukaisesti. Haavoittuminen ja väsyminen vähentävät käytettävissä olevia pisteitä. Ampuminen vaatii myös pisteitä, ja tähtäystä saa parannettua uhraamalla perusvaatimuksia enemmän pisteitä.
Päivittämättömässä Kuolon Pelissä tehtäviä täytyy suorittaa tietyssä määrässä vuoroja, ja useissa tehtävissä raja on kohtuuttoman matala. Huomattavasta painostuksesta johtuen Sir-Tech korjasi asian päivityksillä. Hyvä niin, koska aikarajat oli sikäli huonosti tehty, että vaikka tehtävä oli millin päässä valmiista, se tuomittiin raa'asti epäonnistuneeksi kun aika loppui.
Jagged Alliance -perinteitä kunnioittaen siirrymme jännittävään taistelutarinaan, joka selventää mainion systeemin tarjoamia mahdollisuuksia.
Ivan Dulcvichin päivä
:Ivan ja Wolf hiipivät lähelle rakennusta, mutta kömpelö Wolf astuu oksan päälle. (RAKS!) Vartija huomaa veijarit ja töräyttää pyssyllään (BLAM) osuen Wolfia päähän (THUD! UUUF!). Ivan kyyristyy ja avaa tulen kiväärillään (BANG), Wolf äänenvaimentimella varustetulla Beretallaan (THWIP! THWIP!). Meteli on kuultu, ja paikalle saapuu kolme vartijaa lisää (SAMPERI!). Tainnutuskranaatti lentää, ja Ivan sekä Wolf kaatuvat rähmälleen (TUMPS). Sadistiset vartijat ammuskelevat tajuttomia niin että raajat heilahtavat, ja Wolfin elämänlanka palaa melkein loppuun.
Mutta Smoke posauttaa kranaatinheittimellä räjähtävän yllätyksen keskelle vartijalaumaa (BOOM!), ja Ivan kohottaa kiväärinsä lopettaakseen ainoan henkiinjääneen. Vaan pyssykkä jumittuu! Verivanaa on kuitenkin helppo seurata, ja Ivanin veitsi välähtää (BLINK), kurkku katkeaa ja vartija on historiaa. Bernie on aloittanut Wolfin haavojen sitomisen, joten kyllä hänestäkin vielä kalu tulee.
Muutamia tulitaisteluja, ovien tiirikointeja ja miinojen esiinkaivamisia myöhemmin varastetut piirustukset on löydetty ja tehtävä on suoritettu. Nyt oluelle! (SLURP!) Vaan ensin kerätään aseet, ammukset ja muu röhnä talteen.
Lelut ja vehkeet
Deadly Games tarjoaa ihan kelvollisen asearsenaalin, pikku pyssyköistä aina M-16-rynnäkkökivääriin ja paukkuviin leluihin. Tuliaseisiin saa (tyypistä riippuen) pultattua esimerkiksi äänenvaimentimen tai kiikaritähtäimen. Kraanaatteja on kyynelkaasusta sinappikaasuun, tainnutuskranaateista räjähtäviin, ja nyt niitä voi laukoa kranaattikiväärilläkin. Kunnon jysähdyksiin on tarjolla 60 mm kranaatinheitin, ja lähitaistelun ykkönen on moottorisaha. Siinä missä Jagged Alliancessa palkkikset joutuivat keräämään kaiken tarvitsemansa maastosta, Deadly Gamesissa saattaa irlantilainen Mickey käydä tehtävien välissä tarjoamassa sekalaista sikahintaista valikoimaa vehkeitä ja muita aseita.
Deadly Games on monessakin suhteessa parempi kuin isä-Jagged Alliance. Yleisen virittelyn ja pikkumuuttelun lisäksi tehtävät ovat paljon monipuolisempia monipuolisemmassa maastossa, ja uudet aseetkaan eivät haittaa. Vaan paljon Jagged Alliancen puutteista on jäänyt korjaamatta. Räjähdyksissä ei lakoa ympäristöä, korkeuseroja ei ole, eikä automaattiaseiden mallinnus ole vieläkään hyvä: automaattiaseilla yksinkertaisesti ammutaan kertatulta, mutta nopeammin (siis vähemmillä pisteillä). Ja sellaisen perusaseen kuin konekiväärin puuttuminen on lievästi anteeksiantamatonta.
Palkkikset eivät osaa edelleenkään edetä kuin pystyasennossa, ja vaikka he osaavat kyykistyä, eivät he osaa sotilaan tärkeintä taitoa: syleillä äiti maata kun puskissa rapisee sylinteriksi valettu lyijy.
Super-VGA:n aikakaudella VGA-grafiikka hämää hetken, mutta siihen tottuu. Kaikki pelisssä olevat palkkikset ja pahikset ovat klooneja keskenään, ja heidät erottaa vain paidan ja tukan väristä. Naiset mukaanlukien. Hämäävänä yksityiskohtana lumimaastossakin painellaan t-paita päällä. Ehkäpä palkkasoturit vain ovat niin pirun kovia. Deadly Gamesissa on vihollisten lisäksi siviilejä, salamurhien uhriksi ja saattokeikan suojatiksi.
Ääniefektit ovat loistavia. Yhtä outoa lopsahdusta lukuunottamatta aseiden äänet ovat aidon kuuloisia, ja osuvan luodin todella fyysisen tuntuinen THUD! saa pelaajan irvistämään. Yksitoikkoisen midimusiikin saa pois.
Tuli linjalla
Deadly Gamesissa on mukana helppokäyttöinen skenaarioeditori, jolla tekee suht' vaivattomasti vaikka pönöttävän partaisen terroristin eliminoinnin. Tosi ahkerat voivat kampanjaeditorilla niputtaa skenaariosta oman Deadly Games -kampanjansa ja nakata sen kaikkien iloksi Internetiin.
Suurin uudistus Deadly Gamesissa on moninpeli, ja ilahduttavasti pelin mukana jopa saa ilmaisen moninpelirompun, jotta naapurin poikaa voi ampua virtuaalisesti mahaan ilman että tämä joutuu hankimaan oman pelin nolatuksi tulemista varten.
Ei liene yllätys, että moninpelinä Deadly Games on erinomainen. Yksittäisten skenaarioiden lisäksi voi pelata vaikka kampanjapeliä. Jos vastapelaajalla ei ole valittua skenaariota, uploadataan se automaattisesti. Yksittäisten skenaarioiden lisäksi voi pelata yhteiskampanjapeliä, jos intoa riittää.
Turhat tietokoneviholliset saa pois, ja vuoroihin saa aikarajat, joten jouhevan deadlymatchailun tiellä ei ole esteitä. Digitoituilla herjauksilla voi pitää vastapuolen sopivan ärsyyntyneessä tilassa, varsinkin kun toistaa samaa muutaman kymmenen kertaa. Suurin rutina aihe on se, että peli katkaisee raa'asti yhteyden matsin päätteeksi, eikä sisäänrakennettu TCP/IP-tukikaan haittaisi.
Huolimatta yliannostuksesta Jagged Alliancea ei Deadly Gamesilla ollut ongelmia vietellä minua mittaviin pelisessioihin. Pelissä on toki vielä parantamisen varaa, mutta kokonaisuus on jämerä. Peli, jossa suosikkipalkkikseni pelastui varmalta kuolemalta vain sen takia, että paha mies lensi jäällä persiilleen, on pisteensä ansainnut.
90
