Core on päättänyt ryhtyä kilpasille Gremlinin kanssa parhaasta Amigan autopelistä. Lotusten sijasta ajetaan maailman nopeimmalla sarjavalmisteisella autolla, Jaguar XJ220:llä. Peli on saanut hyvinkin positiiviset ennakkoarviot brittilehdissä. Onko lopputulos ennakkokohun väärti?
Koska kilpailu autopelimarkkinoilla on melkoinen, pelin täytyy olla erittäin hyvä ansaitakseen arvokkaimmat palkinnot. Core on pyrkinyt tarjoamaan paljon laadusta tinkimättä. Ratoja on mahdoton määrä, vajaat neljäkymmentä. Tarjolla on tuulta, sadetta, lunta, sumua, hiekkamyrskyjä. Kaksi voi pelata yhtä aikaa jaetulla ruudulla sekä ilotikulla että hiirellä. Rataeditorilla voi muokata tai tehdä kokonaan omia ratoja.
Peli koostuu kolmen rallin ryppäistä eri puolilla maailmaa. Kyseessä on S.C.R. Challenge, johon osallistuu Jaguarien lisäksi myös muun merkkisiä menovehkeitä. Kymmenen parhaan joukkoon sijoittuminen tuo niin sarjapisteitä kuin voittorahaa. Tällä rahalla korjataan auton saamia kolhuja ja vaihdetaan kuluneita osia uusiin. Rahaa täytyy myös jäädä lentomatkoihin kilpailumaasta toiseen.
Graafisesti peli muistuttaa melkoisesti Lotus-sarjan pelejä. Vieritys on lähes yhtä sujuvaa ja nopeaa. Maksimivauhdissa tosin radanvarren esineet saattavat ohikiitävästi aiheuttaa kiusallisen peruuttamisen tunteen. Sijoittumisvaatimusta sinänsä ei ole, mutta ilman sijoituksia ei tule palkkioita ja tallin vararikko uhkaa. Kesken olevan maailmankiertueen voi tallentaa tyhjälle levykkeelle, samalla tallentuvat myös kierrosennätykset.
Rahaa kuin kroisoksella
Yksinpelinä peli on yllättäen melko tylsä. Ensimmäisellä pelikerralla viiden(!) tunnin pelaamisen jälkeenkään ei Game Over vielä tullut kuvaruutuun. Rahaa vain tuntui riittävän loputtomiin. Helpolla radalla sijoitus oli aivan liian helposti ensimmäinen, vaikealla viimeinen. Tämä taas johti siihen, että suurin osa kilpailusta tuli ajettua yksin ilman ohitettavan häivääkään. Toki muutama tietyö ja räväkkä mutka piristivät kisaa.
Tietysti on realistista, ettei varsinaista minimisijoitusta vaadita jatkoon pääsemiselle; JJLehdonkin ura olisi siinä tapauksessa loppunut jo useaan otteeseen. Silti pikkuhiljaa kiristyvä sijoitusraja olisi tehnyt pelistä varmasti addiktiivisemman. Jo pistesijoille eli 10 parhaan joukkoon sijoittuminen etenemisvaatimuksena olisi elähdyttänyt peliä. Lisäksi muutama siviiliauto ohitettavana piristäisi ylivoimaisessa johdossa ajavan tunnelmaa.
Tankkaus tuo jännitystä
On toki myönnettävä, että peli paranee edetessään. Radat tulevat monipuolisimmiksi ja pitemmiksi, jolloin myös tankkauksella käynti kesken kilpailun tuo lisää jännitystä. Miksiköhän bensaa muuten on annettu lyhyimmissä kilpailuissa niin paljon, ettei varikolla tarvitse pysähtyä? Väistämättä taloudelliset realiteetitkin pidentyvine lentomatkoineen ja uusittavine moottoreineen vaativat pikkuhiljaa yhä parempia sijoituksia.
Kaksinpelinä peli on kuin kokonaan toinen. Parhaan kaverin voittaminen tuo peliin aivan uuden ulottuvuuden ja matkaaminen yhdessä läpi mantereiden on huomattavan tyydyttävää. Kiitos runsaan ratavalikoiman pelattavaa on varmasti viikoiksi. Ja jos valmiisiin ratoihin kyllästyy, voi suhteellisen helppokäyttöisellä rataeditorilla laatia ryppään uusia ratoja.
Sekä Lotus I ja II:n että Jaguar XJ220:n lisenssiominaisuutena on autojen romuttamiskielto. Kunnon kolareita ei siis nähdä. Pikku hiljaa tähän hyviä autopelejä kalvavaan vitsaukseen alkaa jo kyllästyä. Toivotaan, että Electronic Arts saa käännettyä jatkossa Road Rash -moottoripyöräpelin Amigalle. Siinä sentään vielä lennetään rähmälleen oikein viimeisen päälle.
Jaguar ei lunasta ehkä kaikkia siihen kohdistettuja odotuksia, esimerkiksi strategiaosuus on loppujen lopuksi melko yksinkertainen. Yksinpelinä peli on myös melko tylsä. Kaiken lisäksi Lotus III:n varjo alkaa jo vaania Jaguarin yllä: luvassa on kahden ensimmäisen osan parhaiden puolien symbioosi (toivottavasti) uusilla lisämausteilla. Kaksinpelien ja rataeditorien ystävät voivat kuitenkin huoletta jo nyt kipittää pelikauppaan.
80
