Jamestown: Legend of the Lost Colony (PC) – Mennään siitä, missä resoluutio on matalin!

Boom, bäng, tiukka väistö vasempaan, ruutua järisyttävä räjähdys, hurja pujottelu sarjatulen keskellä, KABOOM!

Shmuppien intensiivisyydelle ja kovalle tempolle eivät muut pelit vedä vertoja. Lännessä ne ovat tuontitavaraa, sillä valkoihoiset eivät osaa donkata tai tehdä shmuppeja. Vai... osaavatko? Erikoisesti nimetty Jamestown on tiukkaa reaktioräiskintää, mutta täysin länkkärivoimin tehtynä.

Pelin tausta ammennetaan aivan muualta kuin shmupeissa yleensä. Poissa ovat mechat ja pikkutytöt (eläköön!), nyt eletään 1600-lukua, jolloin Espanja ja Englanti kilpailivat vaikutusvallasta uudella mantereella. Sankari on Lontoon Towerista teloitusta paennut sir Walter Raleigh. Sir Walter on mies, joka toi Amerikasta tuliaisiksi tupakoinnin, ei siis ihme, että hän haluaa puhdistaa nimensä selvittämällä kadonneen Roanoken siirtokunnan kohtalon.

Paitsi että Roanoke on Marsissa! Jamestown kertoo räiskinnän välissä pähkähullua tarinaa, joka vilisee historiallisia nimiä sekoitettuna lentohärveleihin ja marsilaisiin. Toiminnan aikana punatakit ja musketit sekoittuvat Miyazakilta lainattuihin lentäviin saariin ja höyryiseen steampunkiin. Taustalla säestää mahtavan pateettinen sinfonia.

Hullu hullu maailma on piirretty käsityönä VGA-grafiikalla ja tuhansilla väreillä, joten meno on kuin Pelit-lehden parhaina päivinä. Vanhalle kansalle syntyy jakomielinen mielleyhtymä Colonizationiin.

Fanipalvelus faneilta

Jamestown on vertikaali-shmup, jossa ruutu vierii pystysuunnassa ja viholliset ilmestyvät ruudun ylälaidasta. Pelihallissa pysty-shmuppeja pelataan perinteisesti pystymonitorilla, jolloin kotikäännöksessä on tyytyminen kapeaan ruutukaistaleeseen. Jamestown ottaa vaakasuunnasta kaiken irti ja levittää toiminnan laajakuvanäytön koko leveydelle. Sen ansiosta palikkataide pääsee oikeuksiinsa, mutta hallittava alue on toisaalta poikkeuksellisen laaja ja etenemisvauhti siksi verkkainen.

Kokonaisuus on toteutettu japanilaisen shmup-spesialisti Caven konseptin mukaan ja kunnianosoituksellisella pieteetillä. Värikkäistä vihollisammuksista ei ole aivan cavemaiseksi luotihelvetiksi, mutta Kehä III:n ruuhkaksi kuitenkin. Oman aluksen osumakohta on tyylilajin mukaisesti pikkuruinen. Ammusarmadan pienistäkin raoista voi pujotella tuurilla, taidolla ja sataprosenttisella keskittymisellä, ja siinä se luotihelvettiräiskintöjen viehätys onkin.

Jamestown ei ratsasta pelkällä Cave-homagella, vaan alusvaihtoehdoissa on oman irtioton makua. Ensimmäisellä vaihtoehdolla on toki cavemaisen kapea teholaser sekä leveämpi perusase, loput kolme vaihtoehtoa ovat mielikuvituksellisempia. Aluksista näppärimmällä voi ampua mihin suuntaan tahansa. Yhdellä taas voi ampua hitaan ja tuhoutumattoman energiapallon, ja samalla väistää itse takavasemmalle turvaan. Neljäs alus on lähinnä käsittämätön.

Moninpelin ehdoilla

Vaikeustasoista löytyy jokaisen handicapille sopiva. Normaali on nimestään huolimatta tosi helppo, mutta tasapainon nimessä vaikein onkin oikeasti kivenkova. Jamestown on puhdasta arcadea, joten kenttiä on viisi ja pituuttakin vain pyrähdys, mutta pituus on oikea paikka tinkiä edullisessa indie-pelissä. Viimeisessä kentässä pääosassa on esteiden ja ansojen välissä pujottelu, ja se ei istu lopetukseksi intensiiviseen räiskintään. Antikliimaksia on myös osassa loppuvihollisia, joiden tyyli ja hyökkäyskuviot ovat turhan yksinkertaisia.

Tuhotut viholliset jättävät kultaa, joka täyttää vaunt-mittaria. Kun tankki on täynnä, voi laukaista hetken kuolemattomuuden ja saada sen päälle doupatut aseet ja pistekertoimen. Vaikutuksen alaisena voi pysytellä pidempään, jos kerää lisäkultaa. Vaunt-mittari on vaivaton täyttää, vähän liiankin vaivaton.

Yksinpeli toimii kiitettävästi, mutta huomionarvoisinta Jamestownissa on moninpeli. Leveän ruudun ansiosta ampumasektoria riittää jaettavaksi kaverillekin, ja siinä missä eri alukset ovat yksinpelin pistejahtaajalle selvästi epätasaisia, riittää moninpelin alusyhdistelmissä kokeilemista. Hieno älynväläys on myös se, että kimpassa ei eletä henkilökohtaisten tai yhteisten elämien ehdoilla, vaan yhden hengissä säilyminen tuo Halon ja kumppaneiden tapaan törpön takaisin. Harmi vaan, että moninpeli ei onnistu netin kautta.

Jos jatkoa seuraa, juoni on jo valmiina. Oikea sir Walter etsi ennen teloitustaan El Doradon kultakaupunkia.

80