Electronic Arts lyöttäytyi yhteen maailman arvostetuimman militariajulkaisijan Jane'sin kanssa, minkä mahtavista opuksista kaikki wannabe-Clancyt ammentavat nippelitietonsa. Jane'sin julkaisuja pidetään sotilasteknologian ykköstietolähteenä heti Pentagonin jälkeen, joten eipä olisi voinut sen osalta parempaa liittoa kuvitella. Advanced Tactical Fightersin uho nippelitiedoilla onkin kovaa, mutta onko pelinteko päässyt pojilta unohtumaan?
Vaihtakaapa jo levyä
Advanced Tactical Fightersin nimen olisi pitänyt reilusti sisältää alkuliite US, jotta kaikki tietäisivät heti mistä on kyse. Peli toimii nimittäin täysin US-sarjan rungon pohjalta, ja mainittavana erona ovat ainoastaan päälle pultatut uudet koneet sekä sinänsä hyvin mielenkiintoiset videopätkät koneiden kehittämisestä. Jälleen yksi pelitalo haksahtaa kauppaamaan uutena pelinä tuotetta, jonka olisi pitänyt olla lisälevy.
ATF:n idea on kuitenkin sinänsä niin mielenkiintoinen, että pelin voi hyvillä mielin katsoa uudeksi kokemukseksi, vaikka olisi tahkonnutkin läpi Navy Fightersin ja Marine Fightersin. Pelin kaksi kampanjaa sijoittuvat 2000-luvun Egyptiin ja Koreaan, ja lennettävänä on koneita, jotka toistaiseksi ovat prototyyppiasteella tai juuri menossa tuotantoon.
Egyptissä rähinän aiheena on äärimuslimien vallankaappaus ja sisällissota, jossa Jenkkilän poijjaat luonnollisesti rientävät hätää kärsivien entisen hallituksen joukkojen avuksi. Koreassa taas on se sama vanha asetelma, mikä on nähty jo tuhannessa lähitulevaisuuden lentosimussa ja melkein harva se päivä uutisissakin. Kampanjoiden lisäksi peli sisältää tukun yksittäisiä tehtäviä, joista puolet hieman yllättäen keskittyvät Ranskan kurittamiseen ja puolet on suunniteltu verkossa käytävää yhteispeliä varten.
Armeija ei marssi edes vatsallaan
Pelirunko on täsmälleen sama kuin US-sarjassa, eikä tehtävärakenteissa ole vieläkään hyödynnetty jo Marine Fightersissä annettua mahdollisuutta panna maajoukot liikkumaan ja sotimaan keskenään. Tehtävät ovat edelleen "tuhoa tämä ja tämä kohde" -periaatteeseen perustuvia lineaarisia virityksiä, joissa petkutukseksi katsottava target view -ikkuna on pakkopullaa, muuten kun ei millään tiedä, mikä viidestä MiGistä on juuri se, joka pitäisi tuhota. Tämä on vähän käsittämätöntä, koska kuka hyvänsä daiju virittää hetkessä mainiolla tehtäväeditorilla itse paljon mielenkiintoisempia pikkusotia.
Uuttakin toki riittää. Mukana ovat nyt jo jenkkien tutun konekannan lisäksi X-29-, X-32- ja X-33-protohävittäjät. Pommittajat B-2A Spirit ja F-117A Nighthawk ovat jo oikeastikin ilmavoimien käytössä, kuten fransujen Rafaelkin. X-29 on kokeilukone, jota ei ole ikinä tarkoituskaan laittaa tuotantoon, joten se on sisällytetty peliin lähinnä kuriositeettina. X-32 sen sijaan on prototyyppi, jonka tekee ainutlaatuiseksi se, että sen pakosuihkuja voi ohjata myös sivusuunnassa F-22 Rapierista (joka aiemmin kulki nimellä Lightning 2) tutun ylä-ala-suuntauksen lisäksi. X-33 ASTOVL on pystysuoraan laskeutuva rynnäkkökone, joka mahdollisesti tulee jatkamaan A-10:n jalanjäljissä. Uusien koneiden lisäksi myös lentomallia on paranneltu jonkin verran, jotta suihkusuuntauskoneet lentäisivät realistisemmin.
Nippelipuolella ei ole juuri muita muutoksia kuin infrapunaetsimen erottaminen omaksi järjestelmäkseen. Tämä on vähän moka: lämpöhakuisia ohjuksia ei nimittäin saa lukittua, ellei kohdetta ole ensin lukittu infrapunaetsimeen. Tämä tietää melkoista lisäräpellystä peliin, joka muutenkin keskittyy enemmän pelattavuuteen kuin realismiin.
Oikeasti lämpöhakuisen ohjuksen etsin on koneen tutkan alaisuudessa tai etsin hakee itse lukituksensa erillisellä "IR uncage" -asetuksella. Ohjuslukitus toimii realistisesti eli välittömän lukituksen sijaan kepit hakeutuvat tuskaisen hitaasti kohteeseen, ja yleensä vain, jos viholliskoneen saa pidettyä tarpeeksi kauan heijastusnäytön lukitusympyrässä. Toimintapelimiehet voivat toki valita US-sarjasta tutun helpon lukituksen.
Tähteistä syntyy pyttipannua
Uusien koneiden myötä lentämisen luonne muuttuu piristävällä tavalla. Suihkusuuntauksella varustetuilla hävittäjillä on ihan omat manööverinsä, ja pelistä käy hyvin selväksi, että niissä on ilmataistelun tulevaisuus. Stealth-koneiden mukaanottaminen taas tietää jännittävää piiloleikkiä, varsinkin kun ATF:ssä on mallinnettu koneiden tutkaprofiilit. Pommituslennolla tulee monesti hiki otsaan, kun täytyy pujotella siihen malliin, että pienin tutkaprofiili on viholliseen päin eikä vahingossakaan eksy näköetäisyydelle mistään. Varomaton käännös tai pommiluukkujen ennenaikaaminen avaaminen ja kimpussa ovat alta aikayksikön koko arabimaailman SAMit ja torjuntahävittäjät.
Uusista tuulistaan huolimatta pelirungon ja etenkin tehtävärakenteen ennalleen jättäminen hieman kiroiluttaa, kun EOA on kuitenkin jo sisällyttänyt siihen enemmän mahdollisuuksia kuin on ehditty tai vaivauduttu hyödyntämään. Verkko- ja modeemipeli sentään on ehditty lisätä, mutta ne eivät suostuneet oikein toimimaan. Kun yhteys vihdoin ISDN-Kalin kautta saatiin, peli osoittautui niin hitaaksi ja kaatumatautiseksi, ettei sitä pystynyt käytännössä pelaamaan.
Tuntuu pikkuisen siltä, että EA:lla oli turhan kiire tunkea ulos edes joku tuote juhlistamaan Jane'sin kanssa tehtyä yhteistyösopimusta. Tuloksena on vähän hienommalle lautaselle katettu pyttipannu eilisen rääppeistä, mutta tokihan sekin maistuu alan miehille ja naisille uusien yrttien kanssa, varsinkin jos moninpelin bugit saadaan korjattua.
85
