Eipäs ole formulapeleistä pulaa. Mika Häkkisen menestyksen kunniaksi ainakin neljä formulayrittäjää on pelirintamalla iskussa tänä talvena. Mainion Formula 1 Racing Simulationin viime vuonna julkaissut Ubisoft on päivittänyt menestyseepostaan uusia grafiikkakorteja ymmärtäväksi ja koristanut kokonaisuutta parilla pikkujipolla. Johnny Herbert on kokonaan uusi tulokas ja ylpeilee suomenkielisillä valikoilla, joskin kieliopillisesti ontuvilla sellaisilla.
Formula-pelin perusidea on varmasti jokaiselle selvä: pelaaja tarttuu haluamansa ajokin ohjaksiin ja pyrkii voittoon. Formula-pelit voidaan jakaa karkeasti joko simulaatioihin, realismilla ja pikkutarkoilla säätömahdollisuuksilla brassaileviin luomuksiin tai rennomman ajo-otteen tarjoaviin kolikkopelikaahauksiin. Vaikka sekä Monaco Grand Prix'ssä että Johnny Herbertissä on mahdollista keskittyä sunnuntaikaahailuun valikot oikeaan asentoon naksauttamalla, molemmat painottuvat kokonaisuutena simulaation suuntaan. Niinpä kumpaakaan niistä ei voi suositella peukalo-ohjaimella kilpa-autoa silloin tällöin satunnaisesti käskyttävälle.
Kiinan ja EU:n arvoitus
Radat mallaavat - kuinkas ollakaan - formulasirkuksen ratoja. Johnny Herbertin näkymät ovat asteen verran rujommat ja tietokonepelimäisemmät kuin Ubisoftin vastaavat. Lisäksi Herbertin viidentoista radan joukosta löytyy niinkin eksoottinen kohde kuin Kiina. Monaco Grand Prix tuo puolestaan ihmeteltäväksi EU:n mystisen kotiradan. Vaikka esteettisyyspinnat menevätkin Ubisoftille, molemmat pelit onnistuvat luomaan oikeaoppiset näkymät. Valitettavasti kumpikin peli kärsii samasta ongelmasta: tallit ovat vieraat ja ajajat mielikuvitushöttöä, Johnny Herbertiä lukuunottamatta. Toki Monaco Grand Prix esittelee punaista ferrarijäljitelmää ohjastavan Scmitdke -nimisen heppusen, ja löytyypä Team 5 -nimisestä tallista Suomen kansalaisuutta tunnustava herra Howan, jonka syntymäaika täsmää erään Mika Häkkisen kanssa. Silti itku tirahtaa silmäkulmaan ja paha poru peittää moottorin murinat. Häkkisjäljitelmän kärry kun ei kulje yhtä lujaa kuin hopeanuolet tällä kaudella.
Johnny Herbert on tuore yrittäjä formulapelien maailmassa. Ja sen myös huomaa. Ajotuntuma on piirun verran liian hätäinen ja kanssakisaajat tuppaavat ajamaan pahki aina kun silmä välttää. Pelattavuus ei siis innosta alkumetreillä ylisanoihin. Toki formulalla ajo ei ole oikeastikaan järin anteeksiantavaa, mutta peli on kuitenkin aina peli. Vihollisten keinoäly saisi sulattaa kiltin jonossa ajon vaikka edelläajavan jarrujalkaa välillä vähän kouristaisikin.
Johnny Herbertin arkkuun osuu toinenkin naularyväs. Ohjelmakoodi ei vakuuta. Siinä missä Herbertin kyyti nykii, Monaco Grand Prix 2 porskuttaa jopa vanhahtavalla Voodoo- kortillisella P200:lla. Edes detaljitasoa ei tarvitse isommin karsia. Pikatestin perusteella peräti Voodoo2 -kortilla varustettu Celeron 400 meinasi kangistua kauhusta Johnny Herbertin edessä. Lohdutukseksi autot kimaltelevat kyseisen pelin uusinnoissa kerrassaan kauniisti.
Päivitä beibi päivitä
Mutta miksi Ubisoft vaivautuu päivittämään F1 Racing Simulationin nyt kun oikeat tallit eivät ole mukana? Eihän ensimmäinenkään versio ollut hassumpi. Toki Monaco Grand Prix 2 on hyvä formulapeli, joka ymmärtää uusien ja hienojen 3D-korttien päälle, näyttää ja tuntuu hyvältä ja nappaa mukaansa mallikkaasti. Grafiikkaengineä on kohennettu viime vuodesta ja kaiken lisäksi valikot latautuvat nyt salamannopeasti. Lisäksi peli on aiempaa haasteellisempi, mikä ilahduttanee edeltäjän salat jo hallitsevia.
Uusia oivalluksia on myös mukana. Skenaariopeli tuo strategian käsinkosketeltavaksi. Estä tiimi kolmosen huippusija, ja merkkimestaruus on sinun! Tai pidä tiimi nelosen maailmanmestaruutta havitteleva hemmo poissa kärkitaistosta - keinolla millä hyvänsä. Uravaihtoehto panee puolestaan pelaajan mikasaloilemaan milloin minkäkin kökkötiimin kuskina toiveenaan päästä edes joskus kunnon auton rattiin. Sinänsä hyvä idea, mutta vaatii bittiautoilijalta melkoista itsekuria, kun parempaan tiimiin pääsee nappia painamalla. Eikä intoa todellakaan lisää se, että tiimit ovat tylsänpulleasti nimetty vain tiimeiksi 1, 2, 3, 4 jne.
Pelissä voi myös pikakoukata hurmahenkisten 50-luvun formuloiden iki-ihanaan maailmaan. Nyt pelaajaa sentään hemmotellaan ymmärtääkseni oikeilla autonnimillä ja kuskeilla. Valitettavasti menneisyyden ratoja on mukana vain yksi kähyinen kappale, Greenhell nimeltään. Äänimaisema on formulapelille tyypillisen piinaava, mutta piirun verran viime vuotista vaikuttavampi. Parhaimmat pörinät lähtevät juuri 50-luvun formuloista.
Moninainen maailma
Ubisoft mainostaa myös loistavan helppoa, hyvin toimivaa ja ilmaista internetpelipalvelua, jolla nettipelaamisen pitäisi onnistua kuin leikiten ilman viiveitä ja nykimisiä. Idea on hyvä mutta nettipelin toimivuus jäi toistaiseksi testaamatta. Kyseistä palvelua ei nimittäin vielä löydy Ubisoftin kotisivuilta. Jaetun ruudun kaksinpeli luonnistuu niin Johnny Herbertissä kuin Monaco Grand Prix'ssakin.
Maailma on vapaa ja jokainen voi itse päättää mikä merkitys virallisen lisenssin puuttumisella on. Siitä kärsivät molemmat, niin Johnny Herbert Grand Prix kuin Monaco Grand Prix Racing Simulation 2:kin. Viime vuotisesta hitusen verran viritelty kokonaisuus tekee jälkimmäisestä kiihottavan hankinnan tällaisenaankin. Autojen ja kuskien nimien editoitavuus tarkoittaa käytännössä sitä, että ennen pitkää "aidot" talliviritelmät löytyvät taatusti internetistä. Vielä kun joku saisi puristettua piirun verran lisää pontta McLareneihin, öh anteeksi, tiimi 5:n autoihin...
68
