Aikamatkailu on 2300-luvulla vaarallista todellisuutta, sillä historiaa ronkkimalla rikolliset pystyvät muuttamaan koko ihmiskunnan kohtalon. Karvaasti tämän saat kokea sinä, jonka tulevaisuuden minän pelastamiseksi nykyisyyden sinän on ryhdyttävä toimeen. Eli siis mitä?
Temporal Security Agency on aikaa valvomaan perustettu yksikkö, joka hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti. Sen agenteista erityisesti agentti numero 5:n ansiot ovat olleet merkittävät. Hänen viimeisin saavutuksensa oli varmistaa ihmiskunnan liittyminen galaktisten rotujen rauhanjärjestöön, mistä hyvästä hän sai kilon kunniamerkkejä.
Juhlien jälkeen agentti 5 rentoutuu asunnossaan, kun hänen eteensä yllättäen materialisoituu avaruuspuvulta vaikuttavaan asuun puettu mies. Mies esittelee itsensä sinun, agentti 5:n, tulevaisuuden minäksi ja kertoo, että tulevaisuudessa häntä syytetään ajan häiritsemisestä. Sinun vastuullesi jää etsiä aikaan kätketyt johtolangat siitä, kuka on oikea syyllinen.
Mutta missä on Mona Lisa?
The Journeyman Project oli ilmestyessään _ ja on yhä _ yksi parhaista romppupeleistä, siinähän on jopa pelattavaa. Sankari hyppi ajassa kauniisti renderoidussa ympäristössä ja yritti pitää historian nykyisellään hullun tiedemiehen sekoiluista huolimatta.
Kakkososassa eli Buried in Timessa sama yleisteema säilyy, mutta tällä kertaa sankarin tehtävänä on samoilla läpi neljän eri aikapaikan ja etsiä todisteita syyttömyydestään. Tutkimustyötä tehdään keskiaikaisessa linnassa, mayojen temppelissä, tulevaisuuden tuhoutuneella avaruusasemalla ja Leonardo da Vincin salaisessa laboratoriossa. Käsikirjoitus on entistäkin kierompi, eikä koko jutun perimmäistä syytä paljasteta ennen pelin loppua.
Sankarin syyttäminen on vanha kikka saada pelaaja samaistumaan hahmoonsa, mutta ainakin minuun se tuntui toimivan. Aivan loppupuolella peli tosin latistuu silminnähtävästi, ja käsikirjoittajiin tuntuu iskeneen väsymys ennen aikojaan.
Askel askeleelta kohti totuutta
Johtolankojen etsiminen sujuu mukavalla hiirikäyttöisellä systeemillä. Peliympäristö näkyy sankarin silmin, ja sankari liikkuu askel kerrallaan ruudun oikeassa alalaidassa olevia nuolia klikkaamalla 90 asteen käännöksin ja loikin. Se on kuitenkin onnistuttu hyvin naamioimaan "virtuaaliliikkumiseksi".
Toimintaruudun oikealla puolella on näyttö, jossa voidaan aktivoida erilaisia pelaajan aikakoneena toimivaa pukua parantavia biolastuja, esimerkkinä vaikkapa lastu, joka kääntää kaikki maailman kielet. Muita toimintoja ovat mukava pieni verhouslaite, aikahyppy, hahmojen taustatietoja sisältävä tiedosto ja todistusaineiston nauhoittamiseen käytettävä lastu.
Ympäristön ja pelaajan välinen kanssakäyminen toimii hienosti hiirellä. Esineitä poimitaan ja käytetään kuten missä tahansa seikkailupelissä, eikä peli jää vain animaatioiden katselemiseksi. Ongelmien taso on nautittava, poikkeuksena on vain yksi loppupuolen typerä salasanan kyhääminen. Hahmo ei menetä henkeään turhan takia, ja yleensä pelaajaa varoitetaan lähestyvästä vaarasta.
Saanko esitellä: keinokaverini Arthur
Pelihahmo ei juuri puhu eikä pussaa, vaan seuraa mykkänä edessään aukeavia tapahtumia. Lässytyksestä pitää huolen tulevaisuuden avaruusasemalta löytyvä tekoäly, jonka sankari pelastaa mukaansa. Tämä Arthuriksi itseään kutsuva olento jakaa kommentteja ympäristöstä, ja antaa haluttaessa apua erityisen kinkkisten ongelmien ratkaisussa.
Arthur on äänessä juuri sopivasti, ja erikseen pyydettävät kommentit ovat usein joko mielenkiintoista historiaa tai erilaisia leffalainauksia. Vaikka peli on pääosin melko vakava, on mukana huumoriakin, jonka pääosasta pitää Arthur huolen. Esimerkiksi linnan muureilta alas katsottaessa Arthur lainaa Monty Pythonista tutuksi tulleita ranskalaisia ritareita. Muutamia graafisiakin vitsejä onnistuin löytämään, kuten linnan vallituksien yli pelaajan niskaan lentävä (jälleen Monty Pythonin innoittama) lehmä.
Ylitöitä 3D-Studiolla
Graafisesti Buried in Time on edeltäjänsä tavoin erittäin näyttävä. Ympäröivä maailma on renderoitu tyylikkäästi, ja askelten väliset animaatiot ovat näyttäviä. Silloin tällöin näkyvät videonpätkät on saatu yhdistettyä saumattomasti taustoihin, eivätkä hahmot paista liikaa esiin renderoinnin keskeltä.
Ottaen huomioon, että suurin osa näyttelijöistä on oikeastaan ohjelmointitiimin jäseniä, he ovat onnistuneet kerrassaan mainiosti. Peli onnistuu myös välttämään useimpia romppupelejä vaivaavan sairauden: siinä ei ole juuri lainkaan turhia animaatioita pätkimässä toimintaa. Koska peli vie jo muutenkin kolme romppua, ei tyhjää tilaa ole tarvinnut täyttää turhalla krääsällä.
Myös äänipuoli on hoidettu tyylillä kotiin. Musiikki on aikaan ja paikkaan sopivaa ja yleensä kaunista kuunneltavaa. Hiljaisuuttakin on osattu käyttää tehokkaasti hyödyksi. Pääosan äänimaailmasta vievät ympäristöä elävöittävät taustaäänet, kuten tuulen humina linnan muureilla tai veden kohina kosken äärellä. Puhe on näytelty hyvin ja niin selkeästi, että siitä saa helposti selvää. Tämä onkin tärkeää, sillä pelin juttuja ei saa esille tekstinä.
Valoa pimeyteen
Useille rompuille leviävät pelit saattavat joskus olla maanvaivoja levyn alituisen vaihtamisen takia. Buried in Timessa homma ei kuitenkaan pääse karkaamaan käsistä, sillä eri aikapaikat on järkevästi sijoitettu eri levyille. Romppujen kanssa pelleily onkin siis tarpeen vain eri aikaan siirryttäessä. Toinen asia, josta peliä voi kiitellä, on sen bugittomuus.
Buried in Time tuo toivoa muuten niin synkältä näyttävään rompputarjontaan. Pelissä on osattu yhdistää CD-teknologian mahdollisuudet perinteisen pelattavaan seikkailupeliin. Ulkonäöstään huolimatta peli ei todellakaan ole pelkkää renderoitujen animaatioden katselua tyyliin Dragon Lore, vaan täysverinen seikkailupeli, jossa on mukaansa tempaava juoni. Toivottavasti muut ottavat tästä oppia suunnitellessaan omia romppukyhäelmiään.
90
