Aikamatkailulla ja tietokonepeleillä on molemmilla omat paradoksinsa. Voiko tulevaisuuden pelastaa matkustamalla menneisyyteen? Voiko tylsän juonen pelastaa hienolla grafiikalla? Edelliseen kysymykseen Legacy of Time vastaa kyllä, ja jälkimmäiseen ei.
Vuonna 2329 ihmiskunnan menneisyydestä ja tulevaisuudesta huolehtivalla Temporal Security Agencyllä ei mene hyvin. Erään agentin lähdettyä omille teilleen ja aiheutettua lukuisia ongelmia vaatii useista roduista koostuva galaktinen liitto, että ihmiset lopettavat aikajatkumon sorkkimisen.
Mutta galaksin laitamilla Paha kerää voimiaan ja aikoo palata hakemaan muinaista perintöään, salaperäistä artifaktia, joka pahaksi onneksi on kätketty jonnekin maan menneisyyteen. Niinpä Maan parhaan aika-agentin, Cage Blackwoodin ei auta muu kuin varastaa uudenlaisen aikapuvun prototyyppi ja pelastaa Maa. Retkikohteina ovat menneisyyden muyyttiset Atlantis, Peru ja Shangri-La, romppu per paikka.
Moi moi, mä oon Arthur!
Kaunista maailmaa tarkastellaan Cagen silmin, mutta ärsyttävän rajoitetusti. Paikallaan voi pyöriä ja ympärilleenkin katsella mielin määrin, liikkuminen onnistuu vain määrättyihin suuntiin, silloinkin vähän kerrallaan.
Käyttöliittymä on yksinkertainen ja ongelmaton. Hiiren kursori muuttuu aina mahdollisen toiminnon mukaan: nuoli merkitsee liikkumissuuntaa, puhekupla keskustelua, käsi otettavaa esinettä ja niin edelleen. Löydetyt esineet kulkevat mukana kätevässä inventaariossa, jonka saa tarvittaessa esiin yhdellä klikkauksella.
Muiden hahmojen kanssa käytäviin keskusteluihin tympääntyy vaikutusmahdollisuuksien puutteen vuoksi nopeasti. Aluksi hahmoille voi sanoa lähinnä vain "päivää" tai "näkemiin". Kun heidän jorinoitaan kuuntelee, tulee valikkoon erilaisia avainsanoja, joilla voi onkia lisää tietoja.
Viimeisen naulan verbaalin kommunikaation arkkuun lyö pelaajan apurina toimiva tekoäly Arthur. Arthur lässyttää ärsyttävällä äänellään jatkuvasti vinkkejä ja "nokkelia" huomautuksia. Se myös selittää enemmän (pelin kannalta) merkityksettömiä yksityiskohtia historian kulttuureista kuin keskiverto historianoppikirja. Onneksi Arthurin saa vaiennettua, muuten pinna palaisi.
Helppo nakki
Ongelmien ratkaisu vaatii enemmän turhaa ravaamista, esineiden etsimistä ja oikeaan paikkaan viemistä kuin harmaiden aivosolujen käyttöä. On tietysti turhaa toivoa, että esineet löytyisivät aina edes suhteellisen läheltä, esimerkiksi Tiibetissä tarvittavaa tavaraa voi joutua hakemaan useamman sadan vuoden takaa Atlantiksesta.
Oman ongelmansa aiheuttaa Cagen aikapuvun futuristinen ulkonäkö, joka saattaisi muuttaa historiaa, jos menneisyyden ihmiset näkisivät sen. Onneksi puku on varustettu kameleonttiominaisuudella, jolla se voidaan saada näyttämään keneltä tahansa. Ikävä kyllä, yhtään ulkomuotoa ei ole valmiiksi varastossa, joten aina uuteen aikakauteen saavuttaessa joutuu jonkin aikaa metsästämään paikallisia ihmisiä, joiden ulkomuoto kopioida. Eri ulkomuodot tietysti muuttavat esimerkiksi muiden hahmojen suhtautumista, sen mukaan esiintyykö vaikkapa kerjäläisenä vai sotilaana. Ulkomuotojen metsästyksen ja käytön kuitenkin oppii hallitsemaan nopeasti.
Kankea liikkuminen, ravaaminen edestakaisin ja turhanpäiväiset keskustelut kuitenkin tappavat orastavankin kiinnostuksen nopeasti. Kaunis maailma jaksaa viehättää jonkin aikaa, mutta se ei yksinään riitä. Legacy on myös varsin helppo ja ylihelpon siitä tekee Arthurin vinkkien kuunteleminen.
Legacy of Timesta ei löydy henkeä tai sitä jotakin, joka imisi pelaajan sisään sen maailmaan. Siksi se onkin tuomittu jäämään parempiensa jalkoihin ja vaipumaan unohdukseen.
72
