Jurassic Park perustuu Michael Crichtonin kuuluisaan kirjaan, ja siitä on kuulemma tehty elokuvakin. Elokuvasta tuskin tulee minkäännäköistä menestystä, sillä en usko, että dinosaurusefektejä pystyy tekemään edes Industrial Light & Magic.
Jurassic Park kertoo eläinpuistosta, jonka eläimistö koostuu kloonatuista dinosauruksista. Turvajärjestelmien pettäessä dinot saavat maistaa paitsi vapautta myös raakaa puistovierailijaa. Pelissä tohtori Alan Grantin tehtävänä on luotsata kaksi (typerää) lasta läpi Dinosauruspuiston, pelastaa varastetut dinoalkiot, saada sähköt päälle ja tilata pelastushelikopteri. Kirjan/elokuvan juonta seurataan lähinnä viitteenomaisesti.
Jurassicin alkutasot on toteutettu kaksiulotteisella chaosenginemäisellä perspektiivillä. Pääsääntöisesti grafiikka on ihan hyvän näköistä, vaikka kumiletkujalkaisen sankarin animointi ei ihan maailman parasta olekaan. Dinosauruksia on mukana elokuvaa enemmän, ja joka kentässä vaanii miljoonapäinen Compsognathus-, Dilophosaurus- ja jättihyönteiskanta, joita sitten lahdataan laserilla tai kiväärillä. Lievää järjenkäyttöäkin vaaditaan paikka paikoin, joten pelkkä ammuskelupeli ei JP ole. Kaksiulotteinen osuus on ihan mukiinmenevä toimintaseikkailu.
Rattoisampana osuutena pelissä on Wolfenstein-tyylisiä 3D-osuuksia, joissa liikutaan viihdekeskuksessa raptorien ruokana. Raptoreita ammuskellaan pikakiväärillä. Nopeilla koneilla kannattaa käyttää koko ruudun täyttävää näkymää pikkuruudun asemasta. Yllättävää kyllä, osuudessa on jopa automaattikartoitus.
Ihmetyttää, miksei näitä kahta pelityyppiä ole vuoroteltu enemmän. Yksi lyhyt 3D-osuus (ilman raptoreita) tulee toisen kentän (Triceratopsit) jälkeen, ja sitten tulee 2D-perspektiiviä kenttä kentän jälkeen. Lähes kaikki 3D-osuudet on sitten kasattu loppuun.
Suurin vika Jurassic Parkissa on 2D-osuuksien englantilainen suunnittelufilosofia. Ruutu on lähes koko ajan täynnä hirvöitä, ja on vaikea keskittyä työntämään kiviä oikeisiin paikkoihin, kun lohkareita sataa niskaan ja Compyt näykkivät nilkkoja. Sokkeloissa vaeltamista on myös liikaa. Tosin kun kentän on kerran selvittänyt, sen läpipelaaminen on aika helppo ja nopea nakki. Poikkeus säännöstä on kohtaus liskokuningas Tyrannosaurus Rexin kanssa, joka vaatii millisekunnin ajoitusta ja miljoona kiloa silkkaa tuuria. Viideskymmenes kerta toden sanoo.
Onneksi joka kenttää voi kokeilla kolme kertaa ja jossain välissä poksahtaa esiin kenttäkoodejakin, luojan kiitos. Ilman näitä olisivat dinot saaneet siirron Jurassic Trashcaniin.
PC-versio tuntuu osittain vasemmalla kädellä ohjelmoidulta. Grafiikka on kyllä enimmäkseen hyvää (pikku bugeja, niin kuin maalla uimista tms. on havaittavissa). Sen sijaan äänissä on parantamisen varaa ja paljon. Digitoidut efektit ovat liian kovalla suhteessa taustamusiikkiin, ja syystä tai toisesta suurin osa niistä lakkaa itsestään toimimastakin. Myös joystick tuntui aavistuksen verran takkuilevan, mutta peli sujuu mainiosti näppäimilläkin. 3D-osuudessakin on jotain outoja satunnaisia grafiikkahäiröitä, mutta yllättävän hyvin se on toteutettu.
Toimituksessa sattui olemaan CD-32, jonka mukana tulleella levyllä oli muutaman kenttänäytteen demopeli Jurassicista. Sen perusteella Amiga-version (AGA) 2D-osuudet näyttävät jokseenkin yhtä hyvältä, pelattavuus on jonkin verran parempi, mutta sekä musiikki että efektit valovuosia parempia. Tyrannosauruskin oli heti metrin pelottavampi. Rujon näköinen 3D-osuus ei suostunut liikkumaan, joten se siitä.
Oceanin lisenssipeleiltä ei yleensä odoteta kuin pahinta, mutta yllättävästi tämä paketti vangitsee Spielbergin elokuvan hengen täydellisesti: keskinkertaista parempi viihdepaketti näyttävillä efekteillä, muttei mitään maata järistyttävää.
80
