Kerbal Space Program

Varsinaista rakettitiedettä

Sukkuloiden jäätyä eläkkeelle, Yhdysvallat siirsi avaruusohjelmansa yksityisiin käsiin. Meksikolainen indiepeli Kerbal Space Program on yksi kiinnostavimmista projekteista.

Feeniks 2 seisoo jykevänä laukaisualustalla. Raketti on vasta toinen kehitysversioni rakettiohjelmassa, jonka tavoitteena on laskeutua Kerbalin Mun-kuuhun. Feeniks 1:n onnistuneen koelennon jälkeen uskoni on vahva: Kantoraketin kakkosversio riittää viemään satelliitin kiertoradalle.

Ohitan lähtölaskennan ja käynnistän rakettimoottorit. Feeniks 2 kieppaa välittömästi voltin ja putoaa lähtötelineilleen. Lennon maksimikorkeus jää 300 metriin, huippunopeuskin 150 metriin sekunnissa. Liike vain taisi olla maata kohden.

Uusintayritys tuo saman tuloksen. Taitaa olla pakko palata kokoamishalliin.

Hallissa paljastuu, että vahvikepalkkeja asentaessani polttoainesäiliö ykkönen ja kakkonen ovat liikahtaneet hieman. Rakettimoottoreista vain yksi sai menovettä, joten kaksi muuta jäivät käynnistymättä.

Aika on suhteellista

Kerbal Space Program on rakettisimulaattori, jossa kantoraketit suunnitellaan itse ja rakennetaan valmisosista kuin Star Wars -legot. Avaruusvalloituksen visioita rajoittaa vain mielikuvitus, sillä pelisysteemi venyy jopa vaakatasossa nouseviin ja laskeutuviin avaruuslentokoneisiin. Leikkikenttänä toimivat Kerbal-planeetta, planeetan kaksi kuuta ja ympäröivä planeettakunta.

Kerbal on pienoismallimaailma, jossa mittakaava on kutistettu mutta fysiikat oikeita. Ratkaisu lyhentää lentoaikoja, jotta tapahtumien rytmi olisi todellisuutta vauhdikkaampi ja rakettipolttojen kesto jäisi sekunteihin minuuttien sijaan. Lisäksi kerbalilaisilla on käytössään warppitekniikka, jolla ajan saa kulkemaan 500 kertaa nopeammin kuin meillä täällä Maa-planeetalla.

Vaikka graafinen ilme on tarkoituksellisen kepeä, simulaatio perustuu newtonilaiseen fysiikkaan. Newtonilainen avaruusmatkailu perustuu vähän lukiomatematiikkaa vaativampiin laskuihin, mutta peli ohittaa laskutikkuosuuden hienosti. Ratalaskuja ei tarvitse tehdä, vaan rakettipolton muutokset piirretään ratakarttaan reaaliajassa.

Avaruuslentäminen perustuu mittareiden tuijottamiseen. Se näyttää alkuun hankalalta, mutta ei ole. Hyvät tutoriaalipätkät selittävät, kuinka kiertoradalle noustaan, kuinka raketin rataan tehokkaimmin vaikutetaan ja mitä tarkoittaa vaikkapa termi apoapsis. Kerbal-veteraanit pitävät opetuspätkiä lapsellisena helpotuksena, jotka pilaavat itsekeksimisen riemun. Kaikille muille ne ovat vain hyödyksi.

Avaruusmatkailu on jatkuvaa optimointia. Mitä enemmän polttoainetta on mukana, sitä kauemmas pääsee. Tosin valtavan massan nostaminen kiertoradalle syö entistä enemmän polttoainetta, joten kuljettamiseen tarvitaan lisää löpöä. Alusta pitää myös osata lentää mahdollisimman kustannustehokkaasti. Jos polttoaine loppuu avaruudessa, alus päätyy sinne minne vetovoima vie.

Suurten rakettiviritysten kanssa ilmanvastus ja rakenteen lujuusongelmat haittaavat lentoa, kunnes päästään avaruuteen asti. Kehitystyö tapahtuu pääosin yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä peli ei rajoita suunnitelmia mitenkään. Touhussa on avaruuspioneeriajan henkeä, sillä suunnitteluvirheensä pystyy joskus pelastamaan lentotaidolla.

Tunnetko vetovoiman välillämme

Kerbal Space Program on vasta suljetussa betassa, ja simulaatiosta puuttuvat kaikki pelilliset elementit. Pelattavana on hiekkalaatikkomoodi, joka antaa kaikki rakettiosat, laskutelineet, polttoainesäiliöt, automaattiset ohjausjärjestelmät ja muut herkut käyttöön heti. Tavoitteet pitää vielä keksiä itse.

Joulukuun päivityksessä mukaan saatiin telakoituminen, joten kiertoradalle pystyy rakentamaan nykyään avaruusasemia. Asemaa voi käyttää vaikkapa huoltoasemana toiselle planeetalle matkustavalle alukselle, koska polttoainesäiliöt voi viedä avaruuteen yksi kerrallaan.

Tosin telakoituminen vaatii enemmän taitoa kuin kuussa käynti. Lähestyminen on pikkutarkkaa puuhaa, kahden aluksen ratojen yhteensovittaminen vaatii jatkuvia pieniä korjauksia. Jos avaruusaluksensa kolauttaa vähääkään avaruusaseman kylkeen, molemmat voivat tuhoutua tai lähteä kieppumaan holtittomasti. Siihen ei auta kuin load-korjaussarja.

Latausta ei mielellään käytä, koska peli muistaa kaikki aikaisemmat avaruuslennot ja tapahtumat. Avaruudessa leijuu edellisten lentojen epäonnistumisia, ja avaruuskävelyllä karanneen avaruusmatkailijan voi vaikka yrittää pelastaa.

Matkalla Muniin

Ansaintalogiikka on Minecraftista tuttu, Kerbal Space Programin hinta nousee kehitystyön edetessä. Mitä aikaisemmin tulee mukaan, sitä halvemmalla pääsee kyytiin. Maksullisessa versiossa saa käyttöönsä kaiken, mitä peliin on tähän mennessä kehitetty.

Julkaisupäivää ei ole vielä ilmoitettu. Suunnitelmissa ovat esimerkiksi taidoiltaan kehittyvät kerbonautit, tutkittava tekniikkapuu, budjetti avaruusohjelman rahoitukseen ja tärkeimpänä ilmakehän kitkan lämpövaikutus, jolloin paluu ei ole yhtä helppoa kuin nykyversiossa.

Villeimmissä visioissa tavoitteena on avaruuden valloittaminen, sillä tekijätiimin  suunnitelmissa planeetoille rakennetaan tukikohtia ja vieraita maailmoja voi tutkia luotaimilla. Tiimi etenee kohti tavoitettaan pikkuhiljaa. Jo nyt pelin kehityskaari on ollut minecraftimaisen hieno.

Kolmivaiheinen Feeniks 3 -kantorakettini valmistuu viimein. Kolme jykevää rakettimoottoria vie Feeniks 3:n Kerbalin kiertoradalle, josta kakkosvaiheessa kiihdytän Mun-kuun läheisyyteen. Kuu nappaa aluksen gravitaatiokaivoonsa, josta jarrutetaan kiertoradalle ja irrotetaan raketin kakkosvaihe.

Laskeutuja vie kolme kerbonauttia kuun pinnalle ja aluskin jää pystyyn rajusta laskeutumisesta huolimatta. Kun kerbonautti Jebediah Kerman astui ensimmäisenä kerbalina Mun-kuun pinnalle, hän sanoi historialliset sanansa: ”Tiedättekös pojat, mitä on avaruusseksi? Saa kerran kuussa, eheheh!”

Laskeutujassa vuoroaan odottanut Bob Kerman veti luukun välittömästi kiinni ja kiihdytti takaisin kiertoradalle. Matka kohti Kerbalia voi alkaa.

Tuukka Grönholm

PC

Beta-versio myynnissä kerbalspaceprogram.com-sivuilla.