Englannin historiaa värittävät monet aatelissukujen väliset rähinät kruunun hallinnasta. Niistä kuuluisin on Englannissa vuosina 1455_85 käyty Ruusujen sota, jossa Yorkin ja Lancasterin suvut kannattajineen ratkaisivat vallanperimyskiistoja miekalla. Meillä vallanvaihtoriidoissa käytetään kirjoja.
Kuningas on kuollut, eläköön kuningas
Kingmaker pohjautuu Englannissa suosittuun lautapeliin, joka kuvaa sitä, miten aatelisherrat juonittelemalla ja sotimalla pyrkivät saattamaan itselleen sopivan nukkehallitsijan valtaistuimelle. Sekavuudessaan sota hakee vertaistaan: taisteluissa ja juonitteluissa osapuolet saattoivat vaihtua jatkuvasti eikä asiaa lainkaan auttanut rutto, köyhyys ja kirkon sekaantuminen.
Pelin kulku on sinänsä varsin yksinkertainen. Tehtävänä on kaapata sopiva kuningassuvun edustaja valtaansa, tuhota kilpailijat ja lopulta kruunata oma suojatti kirkon avulla valtaistuimelle. Tuohon aikaan ei turhia siekailtu, joten murhat, taistelut ja piiritykset ovat kaikki sallittuja keinoja. Itse asiassa omaa hallitsijaa ei voi kruunata ennen kuin kaikki kuningassuvun nokkimisjärjestyksessä ylemmät jäsenet on päästetty päiviltä. Rutto ja ranskalaisten ja piraattien hyökkäily sotkee välillä suunnitelmia.
Alussa omia liittolaisia on varsin vähän, joten joukkojen organisointi ja ehdokkaan kaappaus ovat ensimmäisiä toimenpiteitä. Pelin edetessä armeijat kasvavat sitä mukaa kun kaupunkien valtauksien myötä saa lisää liittolaisia. Ehdokkaat pääsevät hengestään yksi toisensa jälkeen ja suvut muuttuvat jatkuvasti voimakkaammiksi.
Vihollisia on mukava yllättää pitämällä osaa joukoista ja vasalleista salaisessa reservissä, kunnes sopivan tilanteen tullen heittää ne mukaan taisteluun. Kingmakerissa on myös lähes onnistuttu välttämään Attila-efekti, siis se, että kootaan yksi massiivinen armeija ja liiskataan sillä kaikki vastustajat yksi kerrallaan. Lauman ylläpitoa vaikeuttavat nimittäin virkatehtävät.
Oletetaanpa, että Cromwellin ansioihin kuuluu Irlannin käskynhaltijan titteli. Cromwellin komennossa on iskuarmeijasi suurin osa. Juuri, kun tarkoituksesi on liiskata Mowbrayn rupusakki surkeine perillisenplanttuineen, tarvitaankin Irlannin käskyhaltijaa Irlannissa. Huiskis ja sinne singahtaa Cromwell ja 60 prosenttia miehistä. Ja niinpä Mowbray liiskaakin sinun pikku joukkosi. Voi iskua julman kohtalon! Mutta tietysti myös vastustajat sinkoilevat pitkin Britanniaa.
Virkatehtävillä keinottelu on tärkeää, sillä esimerkiksi ilman omia kirkollisia liittolaisia ei kuningastaan saa kruunautettua. Mitään todellista juonittelua salaliittoineen ei kuitenkaan mukana ole, joten suurimmaksi osaksi toiminta on vain taistelua ja piirityksiä. Taistelut voi jättää koneen hoidettavaksi tai hoitaa ne itse. Taistelusysteemi on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja joukkojen iskettyä yhteen pelaajalle jää lähinnä katsojan osa. Salamurhia, lahjontaa ja Sainio-pohjaista mustamaalailutoimintaa olisi voinut liittää mukaan.
Sekavaa juonittelua
Idea sinänsä on mielenkiintoinen eikä ainakaan minun tietääkseni aiheesta ole ennen tehty peliä. Vahinko, että käyttöliittymä on kovin sekava ja etenkin ensimmäisissä peleissä tapahtumien etenemistä on vaikea seurata. Grafiikka on strategiapeliksi varsin siistiä, joskin värivalikoima olisi voinut olla hieman vähemmän räikeä. Äänimaailma on mitäänsanomaton tunkkaisine lurituksineen ja sekavahkoine puheineen.
Manuaalista löytyy kymmeniä sivuja historiaa sekä taustatietoja, mutta itse pelin toiminnot on selvitetty vaikeaselkoisesti ja etenkin alussa joutuu manuaalia plaraamaan jatkuvasti. Vihollissukujen määrän voi valita, mutta pelaajia voi olla vain yksi. Pelivuorot ovat sen verran nopeita, että en ymmärrä miksi edes kaksinpeliä ei ole mukana.
Kingmaker lupaa paljon ja osa ideoista onkin toteutettu mielenkiintoisesti, vaikka loppujen lopuksi toiminta jää turhan rajalliseksi. Pienillä viilauksilla pelistä olisi varmasti saanut sujuvamman ja hieman vielä lisäämällä monipuolisuutta olisi tuloksena ollut erikoinen ja toimiva peli. Tällaisenaan kuninkaantekijästä jää hieman puolivillaisen tekeleen maku. Jos ajanjakso kiinnostaa ja kärsivällisyyttä riittää hankalan käyttöliittymän kanssa painimiseen niin pohjalta löytyy vioistaan huolimatta kohtuullisesti pelattavaa.
83
