Lehtien mukana tulevien kansilevykkeiden luulisi hyödyttävän kaikkia osapuolia. Ne tarjoavat esimerkiksi pelattavan demon tai muun makupalan tulevasta pelistä ja näin edistävät sekä lehden että pelien myyntiä. Vai edistävätkö?
Liian suuri palanen tulevaa peliä nimittäin tuhoaa koko pelin myynnin, saman tekee liian pieni palanen, joka ei olekaan enää edustava otos. Jos saa makeaa mahan täydeltä "ilmaiseksi" (eli maksamalla siitä piilorahaa lehden hinnassa), siitä ei kannata enää maksaa. Jos taas se makea on huonoa, sitä ei haluakaan ostaa.
Ongelma tai yleensä koko kansilevykeidea ei ole mikään uusi, vaan jo monta sotaa aiheuttanut. Kansilevyt tappoivat muun muassa 8-bittisten koneiden pelimyynnin: lehdillä oli parhaimmillaan kuusi kokonaista peliä oheisenaan. Silloin lehdet solmivat keskinäisen sopimuksen, joka kielsi kokonaisten pelien käytön ja rauhoitti käsistä karanneen, kaikkia haitanneen tilanteen.
Nyt IDG aikoo lanseerata uuden PC Games Action -lehtensä siten, että sen kansirompulla on koko versio Interplayn pelistä Earth 2140. Tämä on tuomittu kaikissa mahdollisissa instansseissa, sillä niin pelitalojen kuin lehtijulkaisijoitten mielestä koko pelin julkaiseminen on lyhytnäköistä ja vaarallista. Jos peli nimittäin on pari-kolme vuotta vanha, se saattaa leimata koko pelitalon vaikka "huonografiikkaisten" pelien tekijäksi. Jos se on ihan uusi, sitä ei tietenkään kannata antaa kansilevyksi, vaikka pelitalo saisikin siitä pienet provisiot.
Aikoinaan, ennen internetiä kansilevyillä oli merkitystä, kun takahuoneissa solmittiin yksinoikeus-sopimuksia. Nyt yksinoikeus on veteen piirretty viiva: "yksinoikeusdemot" löytyvät kuukausia aikaisemmin internetistä, ja niissä harvinaisissa tapauksissa kun demo todella on ensimmäisen kerran vasta kansirompulla, se on netissä tunti sen jälkeen kun lehti on kolissut postilaatikosta. Toisaalta, päinvastoin kuin Suomi, Englanti on vielä internetin kehitysmaa.
Siksi Pelit-lehdessä ei ole kansiromppua: aina ajantasalla oleva Pelit Online on mielestämme järkevämpi ratkaisu, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei vastaavaa järjestelmää ole kuin parilla jenkkilehdellä. Ja jos ei jaksa imuroida jotain massiivisen kokoista demoa, kuukauden-pari odottamalla sen löytää noin miljoonan muun lehden miljoonalta kansilevyltä. Miksi turhaan juosta lauman mukana?
